(Alkuperäinen julkaisuvuosi 1998)
Hallitus on antanut esityksen uudeksi radio- ja tv-laiksi. Eduskunnan käsittelyyn se on tulossa ensi syksynä. Jos esitys hyväksytään, Yleisradion asema turvataan vuosiksi eteenpäin. Lupamaksujen sijasta tv:n käyttäjiltä peritään tv-maksua. Lisäksi kaikkien muiden valtakunnallisten tv- ja radioyhtiöiden on maksettava Ylelle toimilupamaksua, mikäli niiden liikevaihto ylittää 20 miljoonaa markkaa vuodessa. Maksun suuruus nousee progressiivisesti ja voi enimmillään olla 25 prosenttia liikevaihdosta.
Yleisradion aseman ja rahoituksen turvaaminen on sinänsä täysin oikein. Mainosrahoitteisille kanaville tarvitaan vaihtoehdoksi julkisen palvelun tv- ja radiokanavat. Mutta Ylen ohjelmille pitää jo laissa määritellä huomattavasti tiukemmat vaatimukset siitä, millaista julkisen palvelun ohjelman tulee olla. Pinnallista ja halvalla tuotettua viihdettä saadaan eetteeriin yksityistenkin kanavien kautta. Yleisradion tehtävänä on huolehtia syvemmistä elämyksistä.
Musiikin kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että Yleisradiossa tarvitaan musiikkijournalismia. Sitä ei voi olla ilman musiikkitoimittajia, joilla on aikaa perehtyä tarjolla olevaan musiikkiin ja riittävä vapaus tehdä omia valintoja siitä, mitä soitetaan. Myös Ylessä musiikkijournalismi on jäänyt konemaisen kohderyhmäajattelun jalkoihin. Ylen Ykkönen ja Radion Sinfoniaorkesteri eivät alkuunkaan täytä julkisen palvelun velvoitteita, kun samaan aikaan Radio Suomessa ja Radiomafiassa musiikki on valjastettu palvelemaan yhtä päämäärää; suuria lukuja kuuntelijatutkimuksissa.
Nämä kuuntelijatutkimukset ovat kuitenkin kovin alkeellisella tasolla. Niissä mitataan ainoastaan sitä, mikä kanava kenelläkin sattuu olemaan päällä. Ylen toimitusjohtaja Arne Wesberg puhuu häpeämättä keittiökuuntelusta, jossa musiikki soi taustaviihdykkeenä. Mutta myös kuuntelun aktiivisuutta ja ohjelman tuottamia elämyksiä pitäisi mitata – samoin kuuntelijoiden mielipiteitä radiomusiikin vaihtoehdottomuudesta.
Hallituksen esityksen mukaan Ylen hallintoneuvoston roolia vähennetään ja perustetaan uusi elin, hallitus. Sillä on esityksen mukaan oltava riittävä asiantuntemus niiden julkisen palvelun tehtävien hoitamisessa, jotka laissa on määritelty. Näihin tehtäviin ei kuitenkaan esitetä muutosta, vaan esimerkiksi kulttuurista sanotaan vain, että yhtiön tehtävänä on “tukea, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria ja välittää sen tuloksia jokaisen saataville”. Juuri tämä lainkohta pitää tarkentaa ja saattaa vastaamaan tämän päivän tarpeita. Ja sen jälkeen hallitukseen on valittava henkilöitä, joiden asiantuntemus riittää muuhunkin kuin numeroiden seuraamiseen.