PALJON TAPAHTUU
Teoston johtokunnassa aloitellaan syysistuntokautta. Tämä ei suinkaan tarkoita, että asiat olisivat olleet pysähdyksissä sen sydänkesän ajan, jona emme ole varsinaisia kokouksia pitäneet. Teostonrutiinit rullaavat koko ajan ja kehitystyötäkin tehdään, mutta sellaiset asiat, jotka vaativat johtokunnan kannanottoja, ovat kesäajalta kerääntyneet syksyn alkuun ja niihin nyt taas paneudutaan apinan raivolla. Koska olen jonkin verran fuhrmann-tyyppinen (siis hänen, joka ei ehkä aina ole oikeassa, mutta väärässä ei milloinkaan), olen siis luultavasti oikeassa siinä tunteessa, että Teoston johtokunnassa käsiteltävien asioiden luonne on hissukseen muuttumassa. Aivan kuin meidän ilmastomme täällä Pohjolassa. Siis niin, että tavallinen ihminen sen huomaa, mutta asiantuntijat sanovat, että pitkän ajan keskiarvoissa ei ole havaittavaissa mitään poikkeamia.
Minusta ainakin tuntuu, että vaikka työtä riittää edelleenkin yllin kyllin raportoinnin ja tilityksen kehittämisessä, yhä suuremman osan meidän työpanoksestamme ja tietysti myös Teoston henkilökunnan työpanoksesta haukkaavat kaikenlaiset pohjoismaiset ja sitäkin kansainvälisemmät asiat. Siellä tuntuu olevan jos jonkinlaista yhteenliittymisintoa ja eroamisuhkaa. Erilaisten sopimusten hikistä venyttämistä ja vaunuttamista. Milloin isot seurat painostavat pieniä ja milloin taas pienet seurat lyövät hynttyitä yhteen ja koettavat kylvää nupinauloja isojen kiitoradalle. Välillä tuntuu, ettei tiedä, ajaako koira jänistä vai jänis koiraa. Onneksi meillä on Teostossa alansa läpikotaisin tuntevia ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa pysyäkseen perillä kansainvälisistä juonien käänteistä ja tehdäkseen ratkaisuja, jotka edesauttavat Teoston pysymistä niissä ympyröissä, joissa on pysyttävä. Siinä työssä me johtokunnan jäsenet tietenkin yritämme antaa näille ihmisille selkänojaa päätösten tekemiseen toimivaltamme ja kupoleissamme kuplivan poimumassan edellyttämissä rajoissa.
Mutta kyllä joka puolella tekijänoikeusasioissa on käynnissä sellainen käymistila, että täytyy todeta kuin siinä entisessä sananlaskussa. Hei hulinaa, sanoi mummo kun kirnuun pieraisi!
Jorma Toiviainen