Aloittaessani Taiteen edistämiskeskuksen johtajana, aloin koota kuvaa taidekentän tuki- ja hallintorakenteista. Samaan saumaan osui opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmätyön koostaminen taide- ja taiteilijapoliittisiksi linjauksiksi. Työryhmän raportti ilmestyi lokakuussa. Siinä esitämme muutamia ”ihmeitä” seuraavaa hallitusohjelmaa ajatellen.
Taiteen ja kulttuurin rahoituksen tulee olla 1% valtion budjetista. Tämä tarkoittaisi noin 100 miljoonan euron lisäystä nykyiseen rahoitukseen. Taiteen rahoitus tulee nähdä investointina luovan sektorin ytimeen. Vain investoimalla saadaan taiteiden taloudellisetkin vaikutukset näkyviin yhteiskunnassa.
Taideyhteisöt ja alustat mahdollistavat parhaiten taiteilijoiden palkkatyön ja mm. kansainvälistymisen. Yhteisöjä tuetaan nykyisin kolmen eri putken kautta: tuki kansallisille laitoksille, tuki valtionosuuslaitoksille ja tuki laajan vapaan kentän yhteisöille.
Kansalliset laitokset painivat omassa sarjassaan. 90-luvulla luotu valtionosuusuudistus lukitsi valtionosuuden piiriin päässeiden esittävien taiteiden laitosten ja sen ulkopuolisen vapaan kentän rajalinjan. Tästä jäykkyydestä on puhuttu vuosikymmeniä.
Tilanne on luonut valtavasti paineita harkinnanvaraiselle muulle taideyhteisöjen tuelle. Uudistusta on yritetty ja yritettäneen seuraavallakin hallituskaudella. Huomioitavaa on kuitenkin se, että yhteisötukijärjestelmä on suunnattu pääosin esittäville taiteille, jolloin kuvataiteen, mediataiteen ja kirjallisuuden yhteisöille ei ole juurikaan jaettavaa, vaikka toimintamuodot olisivat samanlaisia kuin esittävillä aloilla.
Taiteilijakoulutukseen on tehty valtaisa panostus, mutta kentän rahoitukseen ja rakenteisiin ei ole panostettu vastaavasti. Taiken jakamalle laajan vapaan kentän tuelle kohdistunut paine onkin kasvanut entisestään, sillä Taike kannattelee suomalaisen taidekentän eräänlaista tutkimusosastoa.
Taike jakaa tukia vakiintuneille yhteisöille, jotka eivät ole yltäneet valtionosuuksien piiriin, nuorille yhteisöille sekä erilaisille alustoille. Yhteisöille jaettu tuki oli vuonna 2017 noin kymmenesosan valtionosuusyhteisöille jaetusta valtion tuesta. Tukea haki lähes 2000 yhteisöä ja sitä sai lähes 700 yhteisöä.
Mekaanisesti laskien keskimääräinen yhteisötuen määrä oli alle 20 000 euroa. Tällähän palkataan se puolikas toiminnanjohtaja kirjoittamaan lisää erilaisia avustushakemuksia, eikä vielä yhtään taiteilijaa. Vapaan kentän rahoitus on minimaalista ja pirstoutunutta. Mm. musiikin alalla olisi tarvetta luoda ja tukea alustoja, jotka voisivat tuottaa monimuotoista musiikkia eri puolilla Suomea.
Toinen kipukohta nykyjärjestelmässä on apurahat, jotka eivät tuo normisosiaaliturvaa. Raportissamme ehdotetaankin taiteilijapalkkakokeilua, joka koskisi valtion taiteilija-apurahojen muuttamista työsuhteisiksi. Taiteilijapalkan taso olisi noin 3000 euroa/kk. Kokeilua testattaisiin eri muodoissa, eri puolilla Suomea ja eri taiteenaloilla. Taiteilijapalkkalainen valittaisiin samanlaisella prosessilla kuin apurahataiteilija. Taiteilijalle taattaisiin paitsi taiteellinen vapaus myös työterveyshuolto ja tekijänoikeudet. Jospa ihmeitä tapahtuisi.
Paula Tuovinen
Johtaja
Taiteen edistämiskeskus Taike