Teksti on lauletussa musiikissa keskeisessä osassa, mutta sanoittajan työ jää yleisesti vähälle huomiolle. Miten tavut muuttuvat tarinoiksi ja tarinat toimeentuloksi? Näitä kysymyksiä pohdittiin syyskuussa sanoittajatapaamisessa, jonka koollekutsujina olivat sanoittajat Heimo Hatakka ja Saara Törmä sekä toiminnanjohtaja Aku Toivonen.
Alkuun pidettiin pieni miittinki, ja pian kokoonnutaan isommalla porukalla. Marraskuussa (25.11.) järjestettävään Ammattina sanoittaja -iltaseminaariin ovat tervetulleita kaikki nykyiset ja tulevat ammattisanoittajat. Tilaisuudessa tunnetut sanoittajat kertovat työstään, työtavoistaan ja toimeentulostaan sekä vastaavat yleisökysymyksiin.
Kapinaliikkeestä ei ole kysymys vaan sanoittajien halusta jakaa yhdessä kokemuksia, ja myös nostaa pöydälle epäkohtia, jotka eivät hyppää sinne automaattisesti ja omin jaloin.Minusta ajatus sanoittajien yhteenliittymästä on erittäin hyvä.
Itseäni on viime aikoina mietityttänyt muun muassa se, miten co-writing-metodin yleistyminen vaikuttaa sanoittajien toimeentuloon. Co-writing-sessioissahan on tapana sopia, että kappaleen Teosto-osuudet jaetaan tasan.
Tasajakokäytäntö on nyt levinnyt ”vanhan liiton systeemiinkin”, jossa sanoittaja tekee tekstin valmiiseen biisiin tai kirjoittaa tekstin, jonka lähettää sävellettäväksi. Sanoittajan työmäärä on sama, olipa biisillä yksi tai useampi säveltäjä. Siksi en ihan ymmärrä, miksi esimerkiksi kolmen säveltäjän kanssa tehdyn biisin osuudet pitäisi jakaa niin, että sanoittaja saa neljänneksen.
Käännetään asia toisin päin: jos biisissä on kolme sanoittajaa ja yksi säveltäjä, kuuluuko säveltäjälle silloin neljännes vai puolet osuuksista?
Vaikka lopputulos eli biisi on tärkein, on jakoasioista hyvä keskustella. Jatketaan juttua marraskuun sanoittajatapaamisessa.
Lisätietoa ja ilmoittautumiset täältä.
Sanna Korkee
Päätoimittaja
Musiikintekijä-lehti