Nuo säkeet alkoivat soida päässäni, kun luin uutisen, että Jarkko Martikaiselle on myönnetty maan arvostetuin sanoittajatunnustus Juha Vainio -palkinto. Rakkaus on parhaita esimerkkejä Jarkko Martikaisen ainutlaatuisuudesta: mustaa, hirtehistä huumoria tihkuva mutta kuitenkin lempeä ja syvästi humaani tarina, joka on kerrottu suomen kieltä taitavasti käyttäen.
Olin juuri aloittanut yläasteen 1990-luvun alkumetreillä, kun Martikaisen pitkäaikaisen YUP-yhtyeen ensilevytysten anarkistinen tuotanto tavoitti minut tehden lähtemättömän vaikutuksen.
Jarkko Martikaisen sanoituksia tuli huudettua mukana heti kun vanhemmat festareille päästivät. Esimerkiksi tätä valloittavaa rallatusta: ”Ja se paha vaatturi hakkasi pienellä vasaralla/Hakkas sen pienellä vasaralla pieniä reikiä pieniin päihin.”
YUP:n ja Jarkko Martikaisen soolouran musiikki on sekä sävellyksiltään että sanoituksiltaan samaan aikaan äärimmäistä ja älykästä, äkkiväärää ja hienostunutta.
Tuntuu oikealta, että tuo pitkäksi venähtäneen uransa syvältä marginaalista aloittanut omapäinen taiteilija luetaan nykyään osaksi suomenkielisen populaarimusiikin kaanonia. Vaikka Martikaisen taide toisinaan täyttyykin sen verran makaabereista tarinoista ja vinksahtaneesta huumorista, että osa yleisöstä rajautuu väistämättä pois, on hän kiistämättömän mestarillinen musiikintekijä ja sanankäyttäjä.
Jarkko Martikainen tuntee perinteen ja osaa säännöt, mutta suosion ja arvostuksen hän on hankkinut täysin omanlaistaan taidetta tekemällä, niin kuin oikein on.
Mikko Meriläinen
Päätoimittaja