Arja Ahon (vas.) ja Anne ”Heinäsirkka” Taskisen toimittama Rockin korkeat korot – kokoomateos suomalaisen naisrockin historiasta julkaistiin tammikuun lopulla Helsingissä. Teos kruunaa tekijöidensä monivuotisen projektin, jossa kirjan lisäksi on tuotettu kolmiosainen tv-dokumentti ja useita konserttia.
Mikko Alatalo (vas.) ja Juice Leskinen julkaisivat lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen toisen yhteisen levynsä, tällä kertaa otsikolla Senaattori & boheemi. Vuonna 1976 julkaistu ”debyytti” oli otsikoltaan Juice & Mikko. Uuden levyn materiaali on yhdessä työstettyä, kahdessa tekstissä lähdöt ovat Arno Kotron sekä Kalle Päätalon kynästä.
Pekka Pohjolan (kesk.) kaksi isoa orkesteriteosta kantaesitettiin viikon sisällä Helsingissä helmikuun alussa. Harmonikkakonsertto Bayanin solistina oli Veli Kujala (oik.), Avantia johti Jani Telaranta (vas.). RSO:a johti 2. sinfonian Emmin esityksessä John Storgårds.
110 vuotta Adolphe Sax’in kuolemasta
Helmikuun 4. päivänä tuli kuluneeksi 110 vuotta belgialaisen saksofoni-instrumentin (saxtorven) luojan ja kehittäjän, Adolphe Sax’in (1814-1894) kuolemasta. Juhlapäivä sivuaa soivaa Suomeakin ja nimittää erityisesti tätä Selvis-lehden numeroa. Toisistaan tietämättä lehden sivuilla tapaavat fonia pääinstrumenttinaan halannutta eturivin tekijää: Paroni Paakkunainen, Tapani Rinne ja Arthur Fuhrmann- säätiön palkinnon pokannut Esa Pethman.
Sinfoniaorkesteriin foni ei nuoren ikänsäkään puolesta kuulu, mutta jo varhain marssimusiikki, sittemmin jazz ja nyttemmin nykymusiikki ovat saaneet kudelmiinsa ’kielellistä’ rikkautta – saksofoniaa. Angloamerikkalaisessa populaaritradiotiossa foni on kuningassoitin ja takaa ainakin yhden instrumenttinsa hallitsevan soittajan bändiin. Jos vielä… no, sektio soikoon!
Hopeakuu-musiikkiteatterikilpailussa palkittiin kolme teosta
Lahden Kaupunginteatterin järjestyksessä toinen musiikkiteatterikilpailu Hopeakuu saatiin päätökseen tammikuun lopussa. Tuomaristoon kuuluivat ohjaaja Maarit Pyökäri, säveltäjä Esa Helasvuo, teatterijohtaja Kari Rentola sekä dramaturgi Leo Kontula. Kilpailuun lähetetyistä kymmenestä ehdotuksesta kahdeksan täytti asetetut vaatimukset. Näistä päätettiin palkita kolme, kukin 2000 euron suuruisilla palkinnoilla. Teoksia ei asetettu paremmuusjärjestykseen.
Janne Sundqvistin ja Lauri Mäntysaaren Emmatiia -ehdotusta luonnehdittiin ”omintakeiseksi, rohkeaksi ja persoonalliseksi musiikkidraamaksi. Se on nyky-Suomeen sijoittuva kuvaus kivusta, riippuvuudesta ja henkilökohtaisen vapauden merkityksestä”. Musiikkia kuvattiin ”herkän eleettömäksi”, tyylilajeiltaan ”mielenkiintoisesti vaihtelevaksi, kansanlaulunomaisesta melodiikasta swingin poljentoon”.
Pasi Toivasen (kuvassa vas.) ja Petri Kaivannon (oik.) Layla ja Daniel pohjaa aiheeltaan tositapaukseen, pari vuotta sitten Ruotsissa tapahtuneeseen kurditytön niinsanottuun kunniamurhaan. Ehdotuksen ”pääteemana on yksilön vapautumispyrkimykset jäykän ja perinteisen yhteisön kontrollista”. Teos on yleiseurooppalainen aineksiltaan, pohtiessaan kulttuurien välisiä konflikteja. Toteutuksessa pyritään läpisävellettyyn musikaaliin, jossa yhdistetään erilaisia musiikillisia aineksia, pääpainoltaan orientaalisen kansanmusiikkiaineksen sekä länsimaisten virtausten kohtaaminen.
Ismo Sajakorven ja Jukka Linkolan Petronella pohjautuu myös tositapahtumiin tarinassaan ”rakkaudesta, kullasta ja rikoksesta”. Aivan 40-luvun lopulla Suomeen ilmestynyt hollantilaisnainen seikkaili Helsingin kautta Lapin kultamaille, jossa hänestä kullankaivajien keskuudessa muodostui legenda. Ehdotus on ”romanttinen balladi ja rakkaustarina, mutta myös kasvukertomus. Musiikkia leimaa hyvin vahva ammatillinen kädenjälki”. Musiikillisten elementtien kirjoa kuvattiin myös laajaksi, pelimannitraditiosta iskelmällisemmän aineksen kautta kamarimusiikkiin.
Palkituista teoksista Lahden kaupunginteatteri on päättänyt tuottaa ensi-iltaan syksyksi 2005 Kaivannon ja Toivasen musikaalin Layla ja Daniel.