02/2015

Musiikintekijä

Edellinen artikkeli Seuraava artikkeli
Artikkeli

Kun der finne hurmasi Saksan

Sunrise Avenuen huikeaa menestystä edelsi vuosikausien väsymätön työ. Bändiä luotsaavan Samu Haberin mielestä sitkeys ja sosiaaliset taidot ovatkin timanttisen sisällön ohella tärkeimmät avaimet menestykseen.

Tommi E. Virtanen
Anna Äärelä
02.07.2015
4 min

Samu Haber, 39, ajaa BMW:llä ja äänestää Kokoomusta. Hänet tunnetaan intohimoisena HIFK:n kannattajana ja miehenä, joka sanoo mitä ajattelee. Ennen rocktähteyttä hän myi lomaosakkeita – eikä häpeä sitä yhtään. Päinvastoin! Haberin mielestä jokaisen oma tarina on se kiinnostavin ja sen ihmiset haluavat kuulla.

Suomalaisuudesta brändi

Haber on tehnyt suomalaisuudestaan brändin Saksassa, mistä hänen isänsä suku on alun perin kotoisin. Tähti patistaakin tulokkaita heittämään rokkihuivit nurkkaan ja olemaan oma itsensä.

”On käsittämätöntä, että junnut alkaa vetää jollain Lontoon aksentilla. Oma tarina on kaikkein tärkein. Suomalaisuudessa on paljon eksoottista ja se on hirveän suuri etu. Koko ajan siitä kysellään minulta ja olen siitä hyvin ylpeä. Voice of Germanyssa kukaan ei puhunut Samusta, olin der finne”.

Väsymätöntä neuvottelua

Sunrise Avenue breikkasi Saksassa vuonna 2006 Fairytale gone Bad -hitin avulla. Välissä otettiin vähän pohjakosketusta, kun toinen levy myi vain 30 000 kappaletta. Haberin tekemä Hollywood Hills nosti yhtyeen jälleen ykkösryhmään vuonna 2011. Vastoinkäymiset eivät saa sitkeänä kauppamiehenä tunnettua Haberia lannistumaan. Ja myydähän Haber osaa. Siitä hänelle on jopa irvailtukin.

Ennen menestysvuosia Haber kulki kannettavansa kanssa ja neuvotteli väsymättä. Sellaiseen ei oltu Suomessa totuttu ja kun menestystä yhtäkkiä tuli, oli ilmassa kateutta. Mutta maalit ratkaisee ja Haber on maalintekijä.

”Alun rakennusvaihe kesti monta vuotta. Toistakymmentä vuotta soitettiin pikku klubeissa. Eihän me Suomessa olisi breikattu jos me ei oltaisi saatu diiliä ensin myös ulkomaille. Sitten saatiinkin kesällä 2006 kultalevyt Ruotsista, Kreikasta, Saksasta, Itävallasta, Sveitsistä ja Puolasta…”

Tärkeä kontakti löytyy

Menestyksen aukeaminen voidaan katsoa täysin kauppamies Haberin ansioksi. Sunrise Avenuen ensimmäisen levyn julkaisi Haberin yhtiö Honest Music Ltd. Bonnier Music lisensoi levyn Pohjoismaihin. Bonnierilta saadun sadan nimen listan turvin Haber suuntasi Cannesin Midem-messuille. Yksi tärpeistä oli Bob Cunningham, joka kiinnostui Fairytale Gone Bad -biisistä.

”Hän sanoi, että järjestä Helsinkiin pieni keikka kahden viikon päähän niin hän tuo levy-yhtiö mogulit katsomaan. Olin, että joo varmaan.”

Haberin yllätykseksi helmikuisena pakkasiltana Semifinaliin lompsi 17 ulkomaisen levy-yhtiön edustajat. Sitten Haber ja Cunninghamin tekivät neuvottelukierroksen ympäri Eurooppaa ennen kuin sopimukset allekirjoitettiin.

”EMI:n tarjous oli selkeästi paras. Moni olisi halunnut muuttaa meidän musiikillista suuntaa tai tuottaa levyn uudestaan. EMI otti meidät sellaisenaan ja se tuntui oikealta. Se oli palkinto työlle. Olimme lopettaneet kaiken muun ja antautuneet täysin bändille muutaman vuoden.”

Sisältö ratkaisee

Sisältö on kaiken A ja O, painottaa Haber. Pelkällä imagolla voi ratsastaa hetken aikaa, mutta se ei kanna jos biisit eivät ole hyviä.

”Kaiken täytyy olla yhtä hyvää kuin genren kovimmilla. Vaikka menee vain Tukholmaan, niin siellä kilpailee kaikkia muita vastaan. Toinen mikä on yllättänyt jopa itseni on se, miten paljon jalkatyötä vaaditaan. Kansainvälisen levydiilin saaminen on iso ihme, mutta se ei tarkoita vielä mitään. Vasta sen jälkeen alkaa työ. Mekin soitettiin jossain saksalaisen paikallisen veikonkoneen aulassa Fairytale Gone Badia ja lämpättiin ties mitä paikallisia neonkakkosia ja kotiteollisuuksia, vaikka levy oli jo myynyt kultaa.”

Varmaa kaavaa menestykseen ei kuitenkaan ole. Pitää myös mogailla, kaatua lavalla ja sanoa haastattelussa tyhmiä asioita. Se ei ole heittäytymistä, että laittaa nahkarannekkeen ja kaulaan huivin, soittaa haara-asennossa ja juo kaljaa muka rokisti. Se on mukavuudenhalua. Jengi pitää saada viihtymään.

Iso peluri tarvitaan

Bisneskumppanienkin valinta ratkaisee, jos mielii isoihin kuvioihin. Kivan lafkan kanssa tehty jakeludiili ei riitä.

”Tarvitset sen ison pelurin, jolla on muskelit työntää sinut läpi. Muuten sulle käy niin kuin SM-Liigan 13. joukkueelle: sut jyrätään. Suomalainen kumppani ei saa sua maailmalla eteenpäin vaan diili pitää tehdä sinne, missä haluaa breikata, ja sieltä pitää löytyä myös aito tahto räjäyttää pankki. Onhan se jo nähty monta kertaa.”

Tukirahat eivät venettä pinnalla pidä, mutta kelpaavat Haberillekin.

”Meidän kaltaiselle musalle tukikoneistot ovat parhaimmillaan. Kun kone jo käy, se saa lisää bensaa. Kiertuetuet ovat olleet tärkeä lisä. Albumi- ja videotukien avulla olemme saaneet tehtyä vähän parempaa jälkeä, jolla todennäköisemmin pärjää tuolla kilpailussa.”

”On hyvä, jos tukea ei ihan alussa saa – ettei mene liian helpoksi. Silloin ei ehkä tulisi sadepäivänä kyseenalaistettua homman mielekkyyttä. Kun synnyttää kivulla ja tuskalla niin jaksaa sitten ottaa sen huonommankin pätkän vastaan.”

www.sunriseavenue.com

Seuraava artikkeli

N° 02/2015

Myös tässä lehdessä

Arkistoon

Kuka hoitaa Teosto-maksut kun tapahtuma on yhteistuotanto?

Nina Lith \ 2 min

Tarinoita etsimässä

Eija Hinkkala \ 6 min

Biisintekijä kansainvälisillä markkinoilla

Lasse Wikman \ 3 min

Uniikkia laatumetallia Suomesta

Tommi E. Virtanen \ 3 min

Kun der finne hurmasi Saksan

Tommi E. Virtanen \ 4 min

Musiikintekijä Pasi Siitonen – Näin minusta tuli Stig

Sanna Korkee \ 6 min

Elvis kävi kylässä

Kaija Kärkinen \ 2 min

Kolmas Nainen vs. Bark Boat Music Oy

musiikintekijät.fi \ 2 min

Tarkkana saa olla

Sanna Korkee \ 1 min

Kustannussopimus on kumppanuussopimus

Aku Toivonen \ 2 min