Kuva: Nina Lith
Ensi kevätkokouksessa päättyy toinen kaksivuotiskauteni Teoston hallituksen puheenjohtajana. Tämän lähes neljän vuoden aikana olen jo rutinoitunut vastaamaan kysymykseen mikä ero Teostolla ja Gramexilla on, ja miksi ihmeessä ylipäänsä tarvitaan nämä kaksi erillistä organisaatiota; toinen hoitamaan musiikin tekijöiden ja toinen teosten esittäjien oikeuksien lisensiointia.
Tilanteeseen löytyy toki looginen historiallinen selitys. Teosto perustettiin keväällä 1928, mutta vasta lähioikeuksien sisällyttäminen vuoden 1961 tekijänoikeuslakiin synnytti tarpeen esittäjien ja tuottajien etujen valvonnalle ja sai aikaan Gramexin perustamisen. Näin kehittyi kaksi rinnakkaista yhdistystä hoitamaan hyvin samankaltaista toimintaa: palvelemaan pääosin samoja käyttäjäasiakkaita, keräämään korvauksia yhteisistä tuotteista, sekä jakamaan rahat osittain myös samoille henkilöille.
Tullessani puheenjohtajaksi 2011 oli jo ilmassa ajatuksia tekijä- ja esittäjäpuolen voimavarojen yhdistämisestä. Esekin ja Lusesin toiminnot niputettiinkin seuraavana vuonna Musiikin Edistämissäätiö MESiin, ja Fimicin ja Musexin vastaavasti Music Finlandiin. Kaikki Teoston ja Gramexin jäsenjärjestöt yhdistivät näin resurssinsa ja alkoivat toimia tiiviimmin yhdessä yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi.
Kun Ilmo Laevuo valittiin Gramexin hallituksen puheenjohtajaksi seuraavana keväänä, syntyi luonteva tilanne tarkastella uusin silmin myös Teoston ja Gramexin välistä yhteistyötä. Järjestöt olivat toimineet viitisenkymmentä vuotta rinnakkain vähän samaan tapaan kuin pienen kaupungin pesäpallojoukkueet, kumpikin omalla toimintatavallaan ja ylpeänä omasta paremmuudestaan. Yhteistyötä oli toki ollut, mutta sen ulottaminen varsinaiseen operatiiviseen toimintaan ei ollut juuri edennyt hallitusten välisiä keskusteluja pidemmälle. Näin siitä huolimatta, että kymmenet tuhannet musiikkia käyttävät yhteiset pienasiakkaat – ravintolat, myymälät, kampaamot, liikennöitsijät ja muut yrittäjät – ihmettelivät miksi musiikin soittamisesta piti aina tehdä kaksi sopimusta ja maksaa siitä myös erilaisin perustein ja eri aikaan kahdella erillisellä laskulla kahdelle organisaatiolle.
Melko tarkkaan kaksi vuotta sitten hallitukset käynnistivät GT-yhteistyöksi nimetyn prosessin, ja vuotta myöhemmin käytiin ensimmäisiä neuvotteluita yhteisen myyntiyhtiön perustamisesta. Gramexin ja Teoston 50/50 -omisteinen tytäryhtiö GT Musiikkiluvat Oy saatiin vihdoin perustettua ja rekisteröityä viime lokakuussa. Yhtiö tulee hoitamaan taustamusiikin lupamyynnin, laskutuksen, asiakaspalvelun ja markkinoinnin. Se tilittää korvaustuotot Teostolle ja Gramexille, jotka jakavat ne edelleen edustamilleen oikeudenhaltijoille. Teosto ja Gramex määrittelevät edelleenkin omat hintansa yhteisissä tuotteissa, mutta käyttäjäasiakas saa luvan tulevaisuudessa yhdeltä luukulta, yhdellä sopimuksella ja yhdellä laskulla.
GT Musiikkiluvat Oy (lyhennettynä GTM) palkkaa toimitusjohtajan lähiviikkoina, ja sille siirretään toimintoja ja henkilöstöä asteittain kolmen seuraavan vuoden aikana. Täydessä vauhdissa yritys laskuttaa arviolta 25 miljoonaa euroa vuodessa ja työllistää parisenkymmentä henkilöä. Vaikka Gramex ja Teosto itse vastaavat jatkossakin lupamyynnistä radio- ja tv-yhtiöille sekä suurimmille avainasiakkailleen, on GTM aimo harppaus eteenpäin, ymmärrettävämpää ja helpompaa musiikin käyttöä kohti.
Kim Kuusi
Teoston hallituksen puheenjohtaja