Musiikintekijät -logo

Yhtiöt tahtovat tekijöiksi

Yhtiöt tahtovat tekijöiksi

Suomen lain mukaan tekijänoikeudet syntyvät sille maijalle tai matille, joka teoksen on tehnyt. Joskus näitä tekijöitä on useita. Oikeuden saa vain sellaiseen teokseen, joka on riittävän omaperäinen. Siksi vain ihmiset pystyvät tekemään teoksia, koneet eivät tällaiseen luovuuteen kykene. 

Tämän perusperiaatteen horjuttaminen olisi vakava virhe. Jos siirrytään maailmaan, jossa tekijänoikeudet syntyvät yhtiöille, seuraukset ovat arvaamattomat. Luovutaanko samalla omaperäisyyden vaatimuksesta? Tekevätkö teoksia sen jälkeen kasvottomat organisaatiot? Kasaantuvatko oikeudet sinne, missä jo muutenkin on eniten rahaa ja valtaa?

Monet Suomessa toimivat yhtiöt omistavat jo nyt huomattavan määrän tekijänoikeuksia. Sanoma, Bonnier ja SBS hallitsevat yksityistä tv- ja radiokenttäämme ja niiden lisäksi oikeudet ovat entistä tärkeämpiä myös Nokian toiminnassa. Musiikkiteollisuudessa suurin oikeuksien omistaja on amerikkalainen Time/Warner. 

Mitä enemmän tekijänoikeuksia siirtyy maijoilta ja mateilta maailmaa hallitseville yhtiöille, sitä enemmän oikeudet suomalaisten tekemiin teoksiin siirtyvät ulkomaiseen omistukseen. Ruotsalainen Bonnier osti muutama vuosi sitten MTV:n ja Radio Novan ja viime vuonna Canal Plussan, saksalainen mediajätti ProSiebenSat.1 Media AG omistaa SBS:n Iskelmäradio-ketjun, TV Voicen ja TV Viiden. Ja lienee vain ajan kysymys, milloin Sanoma siirtyy isomman ulkomaisen konsernin omistukseen. 

Viestinnän keskusliitto ja Elinkeinoelämän keskusliitto lobbaavat isoilla lihaksilla hallituspuolueiden päättäjiä, jotta tekijänoikeuksista mahdollisimman suuri osa syntyisi jatkossa suoraan yrityksille eikä enää ihmisille. Tästä pakkolunastuksesta käytetään sievistelevästi nimitystä työsuhdeolettama. Nyt on selvinnyt, että EK tuki vuoden 2007 vaaleissa Keskustaa ja Kokoomusta kumpaakin 150.000 eurolla. Todettakoon, että Elvis ry ei ole tukenut suoraan eikä kiertoteitse ketään sentilläkään.     

Musiikintekijöitä rauhoitellaan, että lakimuutos ei koskisi heitä. Ja saattaa olla, että välitön vaikutus sillä olisi lähinnä vain elokuvaan, tv:hen ja teatteriin säveltävien sekä kanttoreiden asemaan. Ratkaiseva askel siihen suuntaan, että tekijöitä ovat myös yhtiöt, olisi kuitenkin otettu. Jo nykyisin valokuvan oikeudenomistajaksi on toisinaan merkitty ainoastaan yritys. Mediayhtiöiden haluamalla tiellä näin kävisi ennen pitkää myös laulujen tekijätiedoissa. 

Vuosi sitten selvitysmies Mikko Tulokas päätyi siihen, että työsuhdeolettama ei ole välttämätön. Ja aivan turhahan se onkin, sillä jo nykyisin mediajätit pyrkivät sopimusteitse hankkimaan itselleen mahdollisimman paljon tekijänoikeuksia. Tätä kehitystä poliitikkojen pitäisi jarruttaa eikä suinkaan edistää. 

Todettakoon, että olettama koskisi tilanteita, joissa tekijä saa palkkaa tai laskuttaa työstään henkilönä. Olettama ei toisi mitään muutosta siihen yhä tavallisempaan tilanteeseen, jossa tekijällä on oma yritys. Miksi siis käyttää aikaa sellaisen lain valmisteluun, joka olisi turha ja kaiken lisäksi vahingollinen, sotkuja aiheuttava ja muualla Euroopassa poikkeuksellinen. 

Martti Heikkilä

martti.heikkila@elvisry.fi


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 2/2009

Selaa lehden artikkeleita