Viihdekeskukset ja yksityinen kopiointi
Hallituksen joulukuinen päätös hyvitysmaksun laajentamisesta ulkoisiin kiintolevyihin, mutta ei musiikin tallentamiseen, kopiointiin ja kuunteluun soveltuviin matkapuhelimiin, on surullinen, logiikaltaan nurinkurinen ja jopa omiaan syventämään tekijänoikeuteen kohdistuvia nurjia asenteita.
Nyt, kuin rauhoitellakseen taideväkeä, annetaan jotain, jonka merkitys koko hyvitysmaksuasiassa on tekijöiden kannalta hiipumassa. Ainoa, mitä saavutetaan, on entisestään syventynyt mielikuva taiteilijoista kyltymättöminä ahnehtijoina.
Mikä mahdollistaa niin kaupallisemman listaviihteen kuin kokeilevammankin marginaalin mahdollisuuden elää ja kehittyä? Ammattitaitoinen, rajoja kolisteleva ja uusia ilmaisuväyliä hakeva luovuus tarvitsee taustalleen lahjakkuutta tukevia organisaatioita, joiden toiminta on nyt hyvitysmaksujen romahdettua vakavasti uhattuna.
Kansallinen luovuusmittari näyttää hyviä lukemia, kun luovan työn tekijöiden edellytykset työlleen ovat kunnossa. Kun näitä edellytyksiä lyhytnäköisesti näivetetään, sahataan samalla sitä oksaa, joka poliitikkojen puheissa nimetään Suomen taloudellisen kasvun tulevaisuuden toivoksi.
Ymmärrän hyvin, että ulkoisten kiintolevyjen ottaminen hyvitysmaksun piiriin äkkiseltään ärsyttää ainakin niitä, jotka eivät tallenna niille esimerkiksi elokuvia tai musiikkia. Toisaalta onko niin vaikeaa niellä 5 euron maksua (sillähän ei saa halvintakaan leffalippua), joka nyt kohdistuu enintään 950 gigan kovalevyn hintaan, vaikka toisaalta sohvaperunatkin joutuvat maksamaan veroja, joilla rakennetaan vaikkapa urheiluhalleja?
Tärkeintä olisi kuitenkin ollut ulottaa maksun piiriin nuo taskukokoiset viihdekeskukset, joissa vekkulina lisäominaisuutena on mahdollisuus soittaa puheluja. Kovalevyt jäävät tulevaisuudessa viihdekäyttökyydistä lopullisesti, mutta matkapuhelimien käyttö luovien sisältöjen hyödyntämisessä on vasta aluillaan. On selvää, että kehitys vie suuntaan, jossa kätevästi mukana kulkeva laite etäkommunikoinnin ohella myös tallentaa ja toistaa yhä rikkaamman kirjon tekijänoikeudellisesti suojattua materiaalia. Haastankin tässä Nokian mukaan luovan työn edellytysten parantamiseen. Vain sisällöllä saadaan tyhjille kuorille käyttöä.
Jos ammattimainen, täydet laatukriteerit täyttävä luova toiminta päästetään kuihtumaan, ollaan tiellä kohti henkisesti köyhtynyttä tulevaisuutta, jossa tahdin määräävät raflaavuudella ratsastajat ja tuotanto, jonka syvyys loppuu 3D:hen. Pelastajiksi eivät valitettavasti kelpaa sinänsä rikastuttavan ja hauskan harrastuksensa parissa netissä ahkeroivat amatöörit, jotka haluavat hyväuskoisesti kaiken kaikille ilmaiseksi.
Janne Louhivuori
Ajassa
