Neljä vuotta sitten määrittelimme Music Finlandin johdolla näkymän suomalaisen popmusiikin viennin tulevaisuudelle. Nyt kesän alussa tarkastelimme, onko visio edelleen kohdillaan vai tulisiko sitä muuttaa jotenkin, ja miltä toimintaympäristö tällä hetkellä näyttää.

Visio kuuluu näin: ”Suomalainen musiikintekeminen on kysytyintä, ja Suomen musiikkiala tekee jatkuvasti maailmanlaajuisia hittejä”.

Mielenkiintoista oli se, että tuo näkymä on edelleen aivan kurantti, mutta tavat, joilla sitä kohti olimme suunnitelleet mentävän ovat saaneet toisenlaisia piirteitä kuin mitä olimme osanneet odottaa. Musiikkiala on kohdannut vaihtoehtoisen tulevaisuuden.

Etäsessiointi on tullut jäädäkseen. Näin myrskyn silmässä olevat kansainvälistä yhteistyötä tekevät musiikintekijät sanoivat. Matkustamiselta säästyvä aika luo uusia mahdollisuuksia. Kansainvälisiin etäsessioihin on helpompaa päästä mukaan, online-biisileirit ovat jo arkea. Tekijätiimit ovat alusta alkaen kansainvälisiä.

Huolen aiheeksi on noussut oman työn ja maailmalla liikkuvien tiedostojen suojaaminen. Millä estetään kopioinnit tai filejen osittaisetkin luvattomat käytöt? Mikä on tässä tekijänoikeusjärjestöjen rooli, vai löytyykö ratkaisu jostain muualta?

Biisi on keskiössä. Ehkä jopa aiempaakin enemmän. Levy-yhtiö- ja artistikeskeisyydestä ollaan siirtymässä suorapalvelukeskeisyyden kautta biisikeskeiseen aikaan. DIY (Do It Yourself) -julkaisut ovat kuuntelijoille yhtä arvokkaita kokemuksia kuin muukin musiikki.

Tekijöiden aseman ja osuuksien vahvistaminen on myös keskusteluissa keskiössä. Nyt en viittaa enää pelkästään edellä mainitsemaani visiotyöhön, vaan yleisempäänkin keskusteluun. On hyvin mahdollista, että tulevaisuudessa ammattimaisesti toimivat musiikintekijät ottavat tavaksi laskuttaa sessio-osallistumisestaan ja perehtymisestään käsillä olevaan projektiin.

Suomalainen etuuslainsäädäntö, esimerkiksi työttömyysturva ja eläkevakuutus, lähtee siitä, että työtä tehdään pelkästään työsuhteessa tai yrittäjänä. Vaihtoehtoinen tulevaisuus sisältää kattavan ja toimivan freelancereiden rekisterin. Vain sillä tavoin olisi meillä Suomessa onnistunut paljon puhuttu Tanskan malli pandemian vuoksi syntyneiden menetysten kompensaatiomallina.

Voisi olla muutakin hyötyä siitä, että freelancerit tunnistettaisiin lainsäädännöllisesti ja että tällainen rekisteri olisi olemassa. Sen tulevaisuus näyttää.

Tulevaisuus ei ole kenenkään erikseen määräämä tai sanelema. Sen olemme tästä pandemiasta oppineet. Muutos ja yllätykset ovat varmoja. Ajelehtiminen ilman kurssia ajaa lopulta karille. Näkemyksiä ja tavoitteita tulee olla.

Tulevaisuus on mahdollisuus. Etenkin vaihtoehtoinen tulevaisuus.

Aku Toivonen
Kirjoittaja on Suomen Musiikintekijöiden toiminnanjohtaja