Kaija Kärkinen

Elvis ry:n hallituksen puheenjohtaja
 

Tänään se sitten tapahtui: ensimmäinen Suomen YouTube-tilitys on juuri maksettu. Kukaan ei varmasti olettanut huuhtovansa vaskooliaan täyteen,  mutta kultahippusten pienuus on yllätti  silti. Itse valitsin satunnaisen biisin omasta listastani ja totesin, että olen sanoittajana tienannut yhdestä YouTube-streamauksesta n. 0,0004€. Eikä näyttänyt olevan edes halvimmasta päästä…

Korvaukset perustuvat Teoston tekemän sopimuksen mukaiseen prosenttiosuuteen teokseen palveluun myydystä mainonnasta. Yksittäisen streamauksen keskimääräistä hintaa on hankala laskea – se kun riippuu täysin siitä, minkä hintaista mainontaa sen yhteydessä on tarjottu.

Samansuuntaista viestiä kuuluu myös esimerkiksi Tanskasta, jossa tekijänoikeusjärjestö Kodan mukaan 3660 musiikintekijälle jaettiin YouTube-korvauksia yhteensä alle 12 500 euroa ja vain 17 musiikintekijälle kilahti tilille yli 130 euroa.

Vaikka Teoston mukaan toinen, suunnilleen samansuuruinen summa on tulossa vielä kesäkuun tilityksessä, ei tieto juuri nyt lämmitä. Eikä sekään, että ulkomaiset YouTube-streamaukset tilitetään niiden ulkomaantilitysten yhteydessä.

Laillisten palveluiden ja niiden käytön lisääntyminen tuo positiivista rahavirtojen kasvua, siitä lienemme yhtä mieltä. Mutta jos korvausten taso pysyy tällaisena, on kehitys tuskallisen hidasta, eikä sitä välttämättä pienellä kieli- ja kulttuurialueella edes tapahdu siinä määrin, että se näkyisi pankkitilillä muina kuin nöyryyttävinä pennosina.

YouTube tekee, kuten liikemaailmassa tapana on, sopimuksia vain sillä ehdolla, että ne ovat ehdottoman kahdenvälisiä ja salassa pidettäviä. Nämä ns. NDA-sopimukset torppaavat keskustelun siitä, miten rahat jakautuvat Googlen, levy-yhtiöiden, kustantajien ja musiikintekijöiden kesken. Ja varsinkin siitä, miten niiden pitäisi jakautua. Yksittäiset tekijät ja tekijäjärjestöt, samoin kuin pienet tekijänoikeusjärjestötkin, ovat varsin heikossa neuvotteluasemassa näiden jättiläisten kanssa niin kauan kun rahan jakautumisesta on mahdotonta keskustella. On toki kaksi mahdollisuutta: tehdä sopimus, tai jättää se tekemättä.

Vaikka vaalien alla sääntelyn purkamisesta on tullut muodikas tavoite, uskallan silti väittää, että ilman EU-tason lainsäädännöllisiä ärähdyksiä asiat eivät selkene. Elvis ry:n eurooppalainen kattojärjestö ECSA on ottanut tärkeimmäksi EU-tason lobbausaiheekseen juuri sopimusten läpinäkyvyyden, korvausten oikeudenmukaisen jakautumisen ja tekijätietojen saamisen digitaalisiin palveluihin. Myös maailmanlaajuinen ”sateenvarjojärjestömme” CIAM ja kansainvälinen musiikkineuvosto ICM ovat sitoutuneet ajamaan asiaa. 

Ja niin olemme mekin. Jatketaan keskustelua mm. kevätkokouksen digimusiikkiseminaarissa maanantaina 30.3. Arvaan, että tämä päivä herättää aiheesta muutaman kiperän kysymyksen.

Lue lisää: Teoston Usein kysytytyt kysymykset ja vastaukset -opas YouTubesta.

Kuva: Aku Toivonen