Teosto saa Selviksessä toisinaan sapiskaa. Väärinkäsitysten välttämiseksi on varmaan hyvä aika ajoin muistuttaa, että lehden yksittäisissä kirjoituksissa ja pakinoissa esitetyt mielipiteet ovat ensisijaisesti kirjoittajien ja haastateltujen omia eivätkä ne välttämättä vastaa niin sanottua Elvis ry:n virallista linjaa.

Selviksen tehtävänä ei ole toimia yhden totuuden äänitorvena vaan ennemminkin jäsenistön keskustelufoorumina. Eli kuten puheenjohtaja Jussi Leinonen jupinoissaan 1/99 kirjoitti: ”Luonnollistahan on, etteivät kaikki jäsenemme voi olla kaikista asioista aivan samaa mieltä, mutta ilman eri mielipiteiden ja ajatusten julkituomista ei ole mahdollista päästä minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen, eikä ole myöskään mahdollista oikaista ehkä erheellisiä käsityksiä.”

Siitäkin on hyvä muistuttaa, että Teoston Selviksessä toisinaan saama kritiikki ei ole kohdistunut Teoston henkilökuntaan ja sen työhön vaan päätöksentekoon. Yksittäisen Teoston toimihenkilön työn arvosteleminen Selviksen palstoilla olisikin asiatonta. Mutta tällaista kritiikkiä ei kukaan ole Selvikseen tarjonnutkaan; sen verran tyytyväisiä Elviksen jäsenet ovat olleet Teoston henkilökunnan aherrukseen.

Mutta Teoston päättäjiä ja heidän tekemiään päätöksiä täytyy voida kritisoida, jos joku mielestään aihetta löytää. Näihin päättäjiin kuuluu Teoston johtokunta, ja sen lisäksi erilaiset toimikunnat. Näissä elimissä ovat edustettuina luottamushenkilöt, joiden lisäksi esittelijöinä toimivilla Teoston virkailijoilla on halutessaan mahdollisuus vaikuttaa päätöksiin. Tästä syystä jälkimmäisetkään eivät voi olla kokonaan päätöksentekoon kohdistuvan kritiikin ulottumattomissa.

Jos Selviksen yksittäisissä kirjoituksissa kritisoidaan Teoston johtokunnan yksimielisiä päätöksiä, se ei tietenkään tarkoita, etteivät Teoston johtokunnan kevyen musiikin edustajat nauttisi Elvis ry:n luottamusta. Siis sitä luottamusta, joka mitataan kahden vuoden välein Teoston kevätkokouksessa. Sitä luottamusta on esimerkiksi Teoston puheenjohtaja Otto Donnerilla ollut 1994, 1996, 1998 ja 2000.

Vakavilla muutama prosentti tilityksestä

Oma lukunsa on se, nauttiiko Teoston johtokunta kokonaisuudessaan Elvis ry:n luottamusta. Tai Teoston jäsenkunnan luottamusta. Sitä ei nykysysteemillä oikeastaan päästä mittaamaan. Syynä on Teoston johtokuntaa koskeva sääntöpykälä, jonka mukaan vakavilla säveltäjillä on kolme paikkaa seitsemästä tekijän paikasta. Siis 42,9 prosenttia.

Tämä on aikamoisessa ristiriidassa sen kanssa, että Teoston kotimaisille oikeudenhaltijoille maksamasta tilityksestä Suomen Säveltäjät ry:n jäsenten osuus oli vuonna 1997 ainoastaan 3,6 prosenttia. Ja tästäkin oli suuri osa tukea. Elvis ry:n jäsenten osuus oli 18,2 prosenttia (Elvis ry:n ja Suomen Säveltäjät ry:n yhteisten jäsenten 1,0 prosenttia). Sen jälkeen osuutemme on todennäköisesti noussut, kun jäsenmäärämmekin on kasvanut lähes puolella. Tekijäjärjestöjen ulkopuolella olevat elävät tekijät saivat yhteensä 35,9 prosenttia ja lähestulkoon kaikki he edustavat kevyttä musiikkia. Tämän ryhmän iso osuus selittyy ennen muuta suurella lukumäärällään (4.719). Elvisläisten saama keskimääräinen tilitys oli 41.685 mk, kun se ryhmässä muut oli 6.109 mk. Kuolinpesien osuus oli tilityksestä 23,1 prosenttia ja kustantajien 18,2 prosenttia.

Luvut perustuvat tilastoon, joka oli pari vuotta luottamuksellisena vain Teoston johtokunnan tiedossa, mutta jotka Elvistä koskevan tiedon lipsahdettua julkisuuteen ovat nyt kokonaisuudessaan käytettävissämme ja julkaistavissa. Meidän puolestammehan tällaiset tilastot voisi julkaista vuosittain.

Vakavien säveltäjien suhteettomassa äänivallassa on olennainen syy siihen, että Teoston päätöksenteon rattaissa on ollut kitkaa. Parlamentarismi ei toimi. Vallankahvassa on vahvalla otteella pieni erityisryhmä, joka on tottunut ajamaan omia etujaan.

Ja valitettavasti päätöksenteon ja vallankäytön kulttuuriin on Teostossa liittynyt myös perusteetonta salailua. Valitettavaa on myös se, että vakavien säveltäjien erityisoikeudet on turvattu ”perustuslailla” eli sen korjaamiseen tarvitaan Teoston jäsenkokouksessa kolmen neljäsosan enemmistö.

Teosto: tilitykset 1997

saatu brutto mk, osuus tilityksestä %, lkm, osuus tilityksen saajista %, keskiarvo mk/saaja

Elvis 14.589.798; 18,2; 350; 5,8; 41.685

Suomen Säveltäjät 2.918.030; 3,6; 89; 1,5; 32.787

Elvis+SS yhteiset jäsenet 806.483; 1,0; 14; 0,2; 57.606

tekijäjärjestöt yhteensä 18.314.311; 22,8; 453; 7,5; 40.429

Kustantajat 14.610.417; 18,2; 221; 3,7; 66.110

Pesät 18.526.765; 23,1; 634; 10,5; 29.222

Muut 28.828.533; 35,9; 4719; 78,3; 6.109

Yhteensä 80.280.026; -; 6027; -; 13.320

Sisältää kaikki vuoden 1997 tilitykset: yleinen, elokuva + tv-elokuva, kasetti, lisä , tuki, ulkomaat, ncb

Parlamentarismissa ei jäsenaloitteita tarvittaisi

Jos Teoston päätöksenteko perustuisi parlamentarismiin, olisi viime kevätkokoukseen tehty jäsenaloite varmaankin ollut tarpeeton. Samoin kuin kevätkokouksessa tehdyt ponnet. Puhettakin olisi varmaan ollut vähemmän.

Elvis ry:n (ja yhdeksän Teoston henkilöjäsenen) aloitteessahan esitettiin, että tilitysten tukisiirroille olisi asetettu katto. Tämän katon mukaan tukea ei millään alueella olisi saanut olla enempää kuin 50 prosenttia alueen bruttotulosta. Tätä ”markka sisään, max markka viiskyt ulos” -periaatetta olisi pitänyt noudattaa, kunnes tukisiirtoja koskevat pääperiaatteet on otettu osaksi jäsenten hyväksymää tilitys- ja jakosääntöä.

Kuten jo etukäteen saattoi arvata, aloite nosti etenkin Suomen Säveltäjät ry:n piirissä melkoisen haloon. Tukisiirtopotti oli vuosi sitten noin 14 miljoonaa. Yli kolme miljoonaa on esimerkiksi vuosittain kilahtanut Radio Ylen Ykkösessä esitetyn musiikin tekijöille ja tekijöiden perillisille sekä kustantajille. Tämä tukisumma on siis tilitetty Ylen maksaman noin neljän miljoonan lisäksi.

Elviksen esittämä leikkuri olisi nirhaissut tuesta pois arviolta 700.000 mk. Yhtä rajusti leikkuri olisi toki purrut myös huvialueella eli etenkin tanssimusiikin kohdalla. Aloitteen motiivina ei siis ollut mustasukkaisuus vaan se tavoite, että tilitysten pitäisi perustua markkinatalouteen eli siihen, mitä musiikin käyttäjä Teostolle maksaa.

Ennen kevätkokousta kävi sitten niin, että tilitys- ja jakosääntötoimikunnassa hierottiin yksimielinen kompromissi. Sen sisältö oli lyhyesti se, että koko tukisiirtojärjestelmä remontoidaan vuoden kuluessa, ja vielä tämän kesän tilitys suoritetaan vanhan järjestelmän mukaisesti. Tähän kompromissiin myös aloitteentekijät mukautuivat ja vetivät pois aloitteensa. Varsinaisen oharin tekivät kuitenkin vakavien säveltäjien edustajat juuri ennen kevätkokousta istuneessa Teoston johtokunnassa, jossa he vaativat lisälausetta jo valmiiksi neuvoteltuun esitykseen. Lopputuloksena oli lisälause, jonka mukaan ”uudistustyössä on pidettävä erityisesti huolta kotimaisille oikeudenhaltijoille maksettavien tilitysten tasosta. ” Tähän lisälauseeseen aloitteentekijät vastasivat sitten kevätkokouksessa lisäponnella, joka mukaan kotimaisia perikuntia ei tule tilityksessä tukea elävien tekijöiden ja heidän kustantajiensa kustannuksella. Sen sijaan kuolinpesille pitää ponnen mukaan maksaa se tilitys, mikä niille teosten käytön ja siitä perittyjen korvausten mukaisesti kuuluu.

”Markka sisään – kymppi ulos”

Tätä kirjoitettaessa ei vielä ole tiedossa, mitä Teoston johtokunta tukisiirroista tämän kesän tilitysten osalta päättää. Tilitys- ja jakosääntötoimikunnan kokouksessa asiasta käytiin melkoinen vääntö. Kevyen musiikin edustajien ajamana hyväksyttiin sellainen periaate, että konserttialueella tehtyjen uudistusten annetaan vaikuttaa lähes sellaisenaan.

Konserttiuudistushan parantaa olennaisesti perinnän ja tilityksen vastaavuutta. Sen seurauksena tilitys tietyillä alueilla kasvaa jopa moninkertaiseksi edelliseen vuoteen verrattuna (esim. Provinssirock). Vastapainoksi joillakin alueilla tapahtuu tilityksen putoaminen pahimmillaan murto-osaan aikaisemmasta. Ehkä suurin olisi pudotus ollut konservatorioiden alueella, jossa aikaisemmin on vallinnut periaate ”markka sisään – kakskymppiä ulos”. Nyt tilitys- ja jakosääntötoimikunnan enemmistö oli sitä mieltä, että tämän alueen tilitys ei saa pudota alle puoleen viimevuotisesta. Jotta näin ei käy, pitää alueelle antaa lähes 250.000 mk tukisiirtoa. Tämän seurauksena alueen tilitykseen hyväksyttiin tälle kerralle periaate ”markka sisään – kymppi ulos”.

Jätin päätökseen seuraavanlaisen eriävän mielipiteen:

”En hyväksy tilitys- ja jakosääntötoimikunnan 31.5. tekemää esitystä kesän 2001 tilityksistä siltä osin, mikä koskee konservatorio-alueelle ohjatun suhteettoman suuren tukisiirron määrää. Esityksen tämä osa on mielestäni vastoin Teoston asiakassopimusta, sääntöjä sekä Suomen ja EU:n kilpailulainsäädäntöä. Tällainen muutamille, melkeinpä nimeltä tunnetuille oikeudenhaltijoille räätälöity erityisbonus on myös moraalisesti kestämätön. Teosto käyttää mielestäni väärin määräävää markkina-asemaansa kotimaisia ja ulkomaisia oikeudenhaltijoita kohtaan, kun jollakin alueella tilitys on tietoisen ohjailun tuloksena lähes kymmenkertainen perintään verrattuna. Samoin määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä on mitätöidä perinnän ja tilityksen vastaavuutta parantavien uudistusten vaikutusta siihen vedoten, että tiettyjen, lähinnä vakavaa musiikkia edustavien oikeudenhaltijoiden tilitys ei olennaisesti pienentyisi edellisvuoteen verrattuna. Esimerkiksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla esitettyjen teosten oikeudenhaltijat eivät nyt saaneet samaa erityiskohtelua, vaikka tilitys tällä alueella pienenee romahdusmaisesti viime vuoteen verrattuna.”

Mainittakoon muuten, etten vastustanut partituurimusiikin tuen nostamista 11,5 prosentilla eli 1,2 miljoonaan markkaan. Tämä tukihan kohdistuu lähes kokonaan eläville kotimaisille tekijöille sekä suomalaisille kustantajille. Ja se rahoitetaan kansallisista varoista, joten se ei ole asiakassopimuksen vastainen. Sen sijaan konservatorio-alueella reilusti yli puolet tukimarkoista lähetetään ulkomaille, ja kotimaassa valtaosan saavat perikunnat (miksi Sibeliuksen perikunnan pitäisi saada tilityksessä erityistukea?). Ja kuka tietää, kuinka suuri osa konservatorioissa raportoidusta elävien kotimaisten tekijöiden teoksista on oppilaiden omia. Jos nämä opiskelijat saavat kymmenkertaisen tilityksen siihen verrattuna, mitä konservatorio on oppilaskonsertista Teostolle maksanut, jotain on pahasti vinksahtanut. Tukimarkathan ovat aina pois muusta tilityksestä.

Paljonko on ”riittävästi korvauksia”

Tukisiirtoaloitteesta noussut haloo herätti arkistojen pölyistä myös Teoston johtokunnan kymmenen vuoden takaiset kehitystavoitteet. Yhtäkkiä ilmeni, että tällainen ”ohjesääntö” on olemassa ja että se muka sitoo edelleen tilitykseen liittyvää päätöksentekoa. Harva järjestöaktiivi oli siitä koskaan kuullut saati sitä nähnyt, ainakaan Elviksen puolella.

Mutta kas! Nyt tämä ohjesääntö on löytynyt ja Teoston johtokunnan oli tarkoitus kesäkuun kokouksessa päättää, vieläkö se pidetään voimassa. Tässä muutama esimerkki ajalta, jonka luulisi olevan Teoston varhaisvuosilta jostain 30-luvulta:

”Järjestelmän tulee mahdollistaa … sellaisen ohjelmiston tukeminen, jonka esittämisestä ei saada perityksi riittävästi korvauksia.” (riittävästi!!!! – kenelle ????)

”Työn tuloksen tulee säilyttää oleellisilta osiltaan kotimaisten tekijöiden vakiintunut tulotaso. Lopulliset muutokset tilitysjärjestelmässä voidaan panna toimeen vasta riittävien, yksittäisten tekijöiden tulotasoa ilmaisevien koelaskentojen jälkeen.” (siis kenenkään tulotaso ei saa pudota, vaikka kysyntä heittelee rajusti!!!)

”Järjestelmän tulee mahdollistaa kulttuuripoliittisten näkökohtien huomioon ottaminen.”

Toki paperista löytyy myös sellainen kannatettava periaate, että ”tietyn ohjelmiston käytöstä peritty korvaus tulee tilityksessä kohdistaa ko. teosten tekijöille”.

Muuta periaatetta kuin tätä viimeistä ei tarvittaisi. Paitsi sellainen tarkennus, että ellei joitakin perittyjä korvauksia voida riittävän luotettavasti kohdistaa ko. teosten tekijöille, jaetaan nämä osoitteettomat varat kaiken muun tilityksen suhteessa.

Tuki kansallisista varoista 

Teoston johtokunnan kymmenen vuoden takainen ohjesääntö ja siihen perustuva varsinaisessa tilityksessä harjoitettu kulttuuripoliittinen ohjailu on siis ymmärtääkseni vastoin asiakassopimusta, Teoston sääntöjä sekä Suomen ja EU:n kilpailulainsäädäntöä.

Ainoa paikka, jossa tällaista kulttuuripolitiikkaa voidaan harjoittaa, löytyy kansallisista varoista. Niihin Teostolla on täysi oikeus pidättää 10 prosenttia nettotulosta. Näitä varoja voidaan kanavoida suomalaisen musiikin edistämiseen myös tilityksen kautta, kuten nykyään tehdään partituurimusiikin tukea maksettaessa.

Viime vuoteen asti partituurimusiikin tukea maksettiin tilityksessä myös perikunnille. Kesän 2000 tilityksessä tehtiin sitten se muutos, että vain elävät tekijät ja kustantajat saavat tätä tukea tilityksessä ja että perikuntien tukea vastaava summa kanavoidaan uuteen partituurimusiikin tilaussävellystukeen. Päätös oli ihan oikea. Eihän apurahojakaan ole tapana myöntää perikunnille. Sitä tietysti voi kysyä, onko järkevää maksaa tukea kustantajille myös niiden kustantamista perikuntien teoksista. Mutta näin on yksimielisesti sovittu paitsi Teoston johtokunnassa myös tilitys- ja jakosääntötoimikunnassa, joten meikäläiselläkään ei ole siihen sen enempää mukisemista.

Varsinaisen tilityksen ulkopuolelle kuuluvat myös lisätilitykset, joita saa teoksen kymmenestä ensimmäisestä esityskerrasta konserteissa sekä valtakunnallisilla radio- ja tv-kanavilla (ei kuitenkaan Radio Novassa eikä tv-elokuvissa). Myös nämä varat olisi selkeintä ottaa kansallisista varoista eikä niin sanotuilta villeiltä eli Teoston ulkopuolisilta tekijöiltä kuten nykyisin.

Lisätilitys pois ilmaiskonserteilta? 

Elvis ry:n nykyinen virallinen linja on luettavissa johtokunnan päätöksistä sekä yhdistyksen toimintasuunnitelmasta. Teoston tilitysten osalta tämä linja on nykyisin se, että Teoston perinnän ja tilityksen tulee mahdollisimman tarkoin vastata toisiaan. Jos siis jollain alueella perintä on pientä, niin on tilityskin pientä ja päinvastoin. Tukea voidaan suorittaa ns. kansallisten varojen puitteissa. Tämän mukaisesti on siis mahdollista jatkaa myös partituurimusiikin tukea sekä lisätilitystä (mikäli jälkimmäinenkin rahoitetaan kansallisista varoista).

Mitä lähemmäksi tätä tavoitetta päästään, sitä ajankohtaisemmaksi tulee Elviksen sisällä myös keskustelu siitä, missä tukea tarvitaan. Silloin on vastattava myös tämän palstan otsikossa esitettyyn kysymykseen. Eli tarvitseeko sellainen teos tai tekijä tukea, joka markkinataloudessa muutenkin menestyy? Tai onko mitään järkeä tukea ”iloisten amatöörien pöytälaatikkotöherryksiä”, vaikka ne eivät markkinoilla pärjäisikään (paitsi tekijän itsensä ilmaiskonserteissa esittämänä)?

Yksi keino lisätilityksen järkevämpään kohdistamiseen voisi olla se, että ilmaiskonsertit tai koko pienimmän perinnän luokka rajataan lisätilitysten ulkopuolelle. Ja yläpäähän voitaisiin asettaa sellainen leikkuri, että heti kun yksi teos on saanut 10.000 mk tilityksiä, loppuu sen tukeminen.

Teoston lisätilitysjärjestelmä saatetaan remontoida jo lähimmän vuoden aikana niin, että Teoston kevätkokous 2002 saa uuden järjestelmän hyväksyttäväkseen. Kesän mentyä edessämme on myös arvokeskustelu.

Siis vielä kerran: Teoston varsinaiseen tilitykseen ei arvokeskustelu kuulu – rahat markkinoiden mukaan! Mutta kansallisten varojen jakamiseen se kuuluu jos mikä.

Martti Heikkilä

---

teksti: Martti Heikkilä

-Nuotin vierestä