Millenium-vouhotuksen myötä on kysymys musiikin kotimaisuudesta noussut esiin usean kilpailun ja äänestyksen johdosta. Monet lehdet ja radiokanavat ovat äänestyttäneet ihmisiä valikoidusti taikka valikoimattomasti löytääkseen vuosisadan/vuosituhannen parhaan suomalaisen iskelmän, äänitteen tai musiikkiteoksen.

Näissä äänestyksissä on äänestäjille tarjottu erilaisia listoja valintojen lähtökohdaksi. Mainitut listat ovat pääsääntöisesti sisältäneet suuren osan ulkomaista alkuperää olevaa musiikkia ja/tai teokset kulkevat esittäjiensä nimillä.

Mikä tässä sitten on ongelma? Ongelma on se, että kuulijoille ja lukijoille, eli niin sanotulle suurelle yleisölle, annetaan väärää tietoa musiikkiteosten tekijöistä ja niiden alkuperästä. Kun mitä suurimmassa määrin moraalisiin oikeuksiin kuuluva isyysoikeus hämärtyy ja lopulta poistuu yleisestä tietoisuudesta, on pelkona ja ennustettavissa myös tekijöiden taloudellisten oikeuksien hiipuminen. Taloudelliset oikeudethan periytyvät moraalisista oikeuksista ja ovat moraalisten oikeuksien johdannaisia. Silloin jos yleisesti hyväksytään ja tunnustetaan teoksen olevan solistin/tuottajan/ääniteyhtiön jne tekemä, on kai säveltäjän ja sanoittajan turha vaatia osuuksia esityskorvauksista.

Suomen lainsäädäntö seuraa viiveellä yleistä käytäntöä ja oikeustajua. Ohjelmajuonnoilla, lehtiartikkeleilla ja kilpailuilla sekä äänestyksillä annetaan yleisölle sen oikeaksi uskomaa tietoa. Ajan myötä tuo uskomus muuttuu vankaksi tiedoksi, vakiintuneeksi käytännöksi ja kansan oikeustaju vaatii lainsäädäntöä muutettavaksi sen mukaiseksi. On aivan selvää, että kun kaikissa tiedotusvälineissä kerrotaan Olavi Virran tekemän Hopeisen kuun olevan tarjolla vuosituhannen parhaaksi suomalaiseksi iskelmäksi, niin tottahan asian uskotaan olevan juuri näin. Aivan samoin perustein voitaisiin Brasiliassa tarjota siellä äänitettyä Letkistä vuosituhannen parhaaksi brasilialaiseksi iskelmäksi. Onko se sitten mielestämme oikein?

On myös todennäköistä, että perussuomalaiselle (enkä tarkoita tässä puoluetta) on edellä esitetystä syystä täysin selvää, että Katri-Helena on tehnyt laulun Puhelinlangat laulaa. Tarjotaanhan Katri-Helenan Puhelinlankoja jopa langattoman puhelimen soittoääneksikin. Perussuomalaisemme on varmaankin kovin hämmästynyt ja tuntee vääryyden olevan tapahtumassa, jos hänelle kerrotaan jonkun Pentti Viherluodon saavan Puhelinlankojen esityksestä korvauksia. Siinä on kärjistettynä ongelma väärän tiedon vakiintumisesta!

Kaikesta edellä mainitsemastani huolimatta tiedän Suomen kansan rakastavan Hopeista kuuta Rauni Koudan sanoituksena ja tulen sitä jatkuvasti itse keikoillani esittämään. En kuitenkaan esitä sitä Olavi Virran iskelmänä vaan Malgonin säveltämänä 60-luvun italialaisiskelmänä. Toisaalta Olavi Virran (ja Lauri Jauhiaisen) Punatukkaiselle tytölleni kuuluu myös ohjelmistooni. Eiköhän vaihdeta vuotta ja sitten joskus viimeisen kymmenen täytyttyä jopa vuosisataa ja vuosituhattakin arvostaen esittäjiä ja tekijöitä heidän oman työnsä perusteella. Toivon myös, että voimme eurokansalaisina arvostaa jokaista kansallista kulttuuria sen itseisarvon takia emmekä ryhdy omimaan toisten tuotteita itsellemme. Vaikutteitahan me ammennamme kaiken aikaa ympäristöstämme ja niin sanotusti maailman pienetessä kulttuuripiirit tulevat todennäköisesti ajan kuluessa sekoittumaan ja yhdistymään. Mutta nyt on nyt! Eläkäämme tätä päivää!

Rauhallista joulua sekä hyvää ja oikeudenmukaista uutta vuotta toivottaen

JUSSI

---

jupina: Juhani Leinonen

-Jussin jupinat