Musiikintekijät -logo

Taas viisuttaa

Taas viisuttaa

Tarkastellaanpa euroviisuja kahdesta eri kulmasta: ensimmäisessä vaaditaan euroviisuihin elävää orkesteria takaisin ja pyritään palauttamaan kisa puhtaaksi sävellysten ja sanoitusten mittelöksi. Toisessa nähdään vanhan mallin kisa aikansa lapsena, jolla ei ole enää realistista asemaa nykyaikaisen sähkömedian viihdenormistossa. Ja entä tekijöiden asema tässä sirkuksessa?

Dr. Jekyll minussa sanoo, että jos kilpailun halutaan olevan tasavertainen kaikille, tulee sen puitteiden ja sääntöjen määritellä lähtöasemat kilpailijoille yhtäläisiksi. Siispä jos nimi on Eurovision laulukilpailut (Eurovision Song Contest, ei Singing!) ovat pääosissa sävelet ja sanat. Ennen kuin Abba oli antanut pirulle pikkusormen, ei kilvassa oltu nähty ulkomusiikillisesti kovinkaan kummoisia irtiottoja; se vähä mikä hätkähdytti oli luokkaa Sandie Shawn paljaat jalat, mikä sekin johtui enemmän laulajattaren jalkateräkompleksista kuin varsinaisesta shokeeraamisen tarpeesta. Niinpä ammoin ennen kutakin kilpailukappaletta astui suuren orkesterin eteen kunkin maan hovikapellimestari, Suomella tietenkin Ossi Runne, tunnelma tiheni, tahtipuikko värähti ja voilá, teoksen ensi tahdit valloittivat salin sekä eetterin! 

Dr. Jekyllin mielestä tämä olisi ihanteellista varsinkin, kun ajatellaan nykyhärdelliä, jossa pyrotekniikan ja räjähteiden sekä puolipaljaan takapuolen roolit ovat huomattavasti tärkeämmät kuin hyvän melodian ja oivaltavan tekstin.

Vaan mitä tuumaa Mr. Hyde? Euroviisuthan ovat ennen kaikkea tv-viihdettä, eikä sillä ole ollut enää aikoihin mitään tekemistä puhtaan säveltämisen ja sanoittamisen kanssa. Jos teet hyvän biisin, se ei todellakaan riitä vaan siihen tulee liittää joko itsetarkoituksellisesti shokeeraava sovitus, jossa väännetään kaikki turboahtimet ja jälkipolttimet täysille tai pyritään paniikinomaisesti muuten vaan erottumaan joukosta. Myös kertakäyttövitsillä kannattaa yrittää sijoituksille ja tietenkin aina hyvä konsti on tehdä folkloresta peilipalloversio, jossa kansallispuvut ovat lähinnä moniväritangoja. Näillä aineksilla viisufanit saavat karnevaalinsa, jonka sisältöä sitten käsitellään hifistisellä pieteetillä.

Miksi siis käyttää ilmaisua kahlitsevaa perinteistä viihdeorkesteria, kun voi tykittää koko digitaalisen instrumenttiteollisuuden täyslaidallisella? Ja digiauvon sekaan sirotellaan pikkupoikien päiväunia stimuloivaa tanssikoreografiaa sekä tulipössäyksiä – nykyviisuissahan näkee aina kaikkea omaperäistä!?

Suomen EBU-vastaava Yle kustantaa kilpailuihin delegaation, johon kuuluu esityksen tuotantoa tukevat joukot eli kaiken sortin ohjaajaa, meikkaajaa, kähertäjää, teknikkoa, tiedottajaa ja selostajaa (joita on nykyään aina kaksi, näin he viihtyvät selostaessaan paremmin). Ja koska meikit, tulipatsaat ja selostajien viihtyminen ovat kilpailusävellystä olennaisesti tärkeämmät, ei säveltäjää ja sanoittajaa tietenkään tähän delegaatioon kelpuuteta. Kilpailukappaleen takana seisova levy-yhtiö saa tosin Yleltä tukisumman, jonka se voi käyttää haluamallaan tavalla, mutta se menee yleensä vimpanpäälle videon ja muun promootion kustannuksiin. Mitäs sitä tekijöitä kustantaa sinne jalkoihin pyörimään tai jos mukaan vänkäävät, niin omalla rahalla.

Mutta Dr. Jekyll huudahtaa jo ”seis maailma, haluan ulos!”, sillä hän haluaa peräänkuuluttaa todellista sisältöä ja säveltäjiin, sanoittajiin sekä ammattitaitoiseen orkesterisovittamiseen kohdistuvaa arvostusta. Nuotilleen laulaminen ja hivelevästi klangaava jousisto sekä uljaat vasket vapaasti kelluvan (lue: ei klikkiä eikä taustanauhaa) komppiryhmän siivittämänä voisivatkin olla hitti!  Mutta heti Hyde tähän, että älä hulluja horise – viisuihinhan pitäisi päinvastoin sisällyttää seuraavaksi tosi-tv-elementtejä; tekijöitä voitaisiin nöyryyttää ja esittäjille määrättäisiin pelkokerroin! Lisää jytinää, tulta, savua, räjähteitä, ledejä ja hydraulisia ramppeja – ja kun aistit turtuvat niin ei kun lisää, lisää!

***

Viisujen lähestyessä on myös Elvis ry:n vuosikokouksen aika. 15.3. esityslistalla oli mm. yhdistyksen sääntöuudistus ja vaali, jossa Elvis sai kaksi uutta jäsentä hallitukseensa (uusissa säännöissä ei enää puhuta johtokunnasta). Onnittelut Aku Toivonen ja Tommi Lindell sekä kiitokset Ilkka Niemeläiselle ja Jussi Liskille, jotka nyt jättävät hallituksen.

Omasta puolestani kiitän luottamuksesta tullessani valituksi uudelleen yhdistyksen puheenjohtajaksi.

Vuosikokouksen päätteeksi yhdistys kutsui uudeksi kunniajäsenekseen todellisen Elvis-soturin, Martti Heikkilän. Kolmentoista vuoden tinkimätön työ toiminnanjohtajana sekä ihanteellisella asenteella yhä jatkuva uurastus tekijöiden parhaaksi ovat nostaneet hänet maamme edunvalvojien kirkkaaseen A-ryhmään. Onneksi olkoon!

Janne Louhivuori

janne.louhivuori@elvisry.fi 


Louhipaja


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 1/2010

Selaa lehden artikkeleita