Musiikintekijät -logo

Syksy ja suuret sammakot

Syksy ja suuret sammakot

Tekijänoikeusrintamalla on käynyt melkoiset tuulet. Sananvapauden nimissä ja äärimmäisen populismin keinoin päättäjien mielenliikkeitä on käännetty ja väännetty. Enää ei kysymys ole ollut vatkauksesta pizzataikina á la Enrico, vaan käyntiin on polkaistu todellinen tuhannen watin tehosekoitin. Ei sitten ihme, että muutama pää on mennytkin sekaisin.

Eräs Arkadianmäen mielenkiintoisimmista puhujista on vuosien varrella koviakin kokenut kansanedustaja Arja Alho (sd.), jonka eduskunnassa 7.9. käyttämä puheenvuoro hakee taas pitkään aikaan vertaistaan. Hänen rinnallaan lennokas, edesmennyt populististen kruunaamaton kuningas Veikko Vennamo muistuttaa kuivakiskoista faktamaakaria.

Alho on lukenut yleisönosastokirjoitukset tietynvärisien silmälasien läpi, eikä laiteteollisuuden lobbaus ole hänen kohdaltaan mennyt hukkaan. Sanavapaus, tekijänoikeudet ja kuluttajan oikeudet heittävät tämän pippurisen siuntiolaisrouvan puheenvuorossa sellaista häränpyllyä, että meikäläistä jo heikottaa.

Tekijöiden yhteydenotot kansanedustajiin ovat Alhon mukaan olleet ”liikuttavia vetoomuksia” ja heidän ”lobbauksensa agressiivista”. Jos kansanvallan nimeen vannovan puolueen kansanedustaja Alhon mielestä yli kuudensadan suomalaisen kulttuurivaikuttajan asiallinen, kirjallinen mielipiteenilmaisu on vain ”liikuttavaa”, niin millä adjektiivilla tulisi määritellä sellainen kansakunnan edushenkilö, joka suhtautuu kansalaisiin näinkin härskillä ylimielisyydellä?

Me musiikintekijät olemme siis Alhon mielestä ”mediateollisuuden torppareita”. MInä en yleensä solvaa, mutta joku minua rääväsuisempi kaiketi voisi määritellä Alhon ”verbaaliksi pikku sammakkofarmariksi”. Niin monta lapsusta, sammakkoa hän 7.9. suolti suustaan. Huh huh! Kuka taluttaisi Arjan metsästä kotiin?

***

Omituista kurnutusta kuuluu myös huvipaikkojen suunnalta. Teosto on tehnyt asialliset ja kohtuulliset, molemmin puolin hyväksytyt sopimukset niin konsertti- tai huvijärjestäjien kuin ravintoloidenkin kanssa. Ravintolatariffi on halvempi, sillä elinkeinotoimintaan kuuluu muutakin kuin musiikki. Nyt kuuluu kuitenkin kummia: muutamat huvipaikat ovat yksipuolisesti todenneet toimintansa olevankin puhdasta ravintolatoimintaa. Ja korvaus sen mukaan. Että tuhannen hengen porukka tuleekin vain ostamaan puffetista pari pitsanpalaa ja pullon keltaista jaffaa? Siinä sivussa sitten kuunnellaan Jari Sillanpäätä livenä nurkan takana, intiimissä pikkuravintolassa, jonka oheistuotteena nyt sattuu olemaan puolentoista hehtaarin tanssiparketti… Aika velikultia.

JANI UHLENIUS


teksti: Jani Uhlenius

-Janitsaari


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 3/2005

Selaa lehden artikkeleita