Viime aikoina on muisteltu menneitä ja nykyisiäkin iskelmäntekijöitä ja esittäjiä seminaarein, näyttelyin, televisiosarjoin, elokuvin ja näytelmin. Samalla uudet tekijät ja esittäjäryhmät ovat niittäneet rahaa ja mainetta ulkomaita myöten.

Onko suomalainen iskelmä ollut niin laadukasta kuin muisteloissa kerrotaan? Miksi se ei sitten aikanaan menestynyt maailmalla, vai menestyikö se sittenkin? Ovatko nykyiset tekijät ja heidän teoksensa edeltäjiään parempia? Onko suomalaisella musiikilla todellista kansainvälistä menestystä? Minne suomalainen populaarimusiikki on menossa? Olipa hyviä kysymyksiä, sanoisi haastateltava.

Jo manalle menneistä alamme vaikuttajista on kasvanut aikojen saatossa itseään suurempia sankareita. ”Legenda jo eläessään” on tuttu ilmaisu taiteilijasta tehdyissä muisteloissa, samoin toteamus hänen loistavista mahdollisuuksistaan, jos hän olisi syntynyt vaikkapa USA:ssa pienen Suomen sijasta.

Menneiden vuosikymmenien musiikkivaikuttajista tehdyissä legendoissa on samaa sävyä kuin juuri koetussa edesmenneen Urho Kekkosen syntymän 100-vuotisjuhlassa, jonka innoittamana luotiin hänestä uudelleen todellisia sekä kuviteltuja sankari- ja rosvotarinoita kaikin median keinoin.

Toisaalta taas suomalaisen kevyen musiikin menestyksestä kerrotaan tiedotusvälineissä saman suuntaisia juttuja kuin aikoinaan missitarinoissa, joissa lähes koko maailma oli polvillaan tyttömme edessä, hänen käväistyään jossakin eurooppalaisessa yökerhossa ja mahdollisesti vielä päästyään samaan valokuvaan ihan ulkomaalaisen kanssa.

Todennäköisesti kansalliset suuruudet ovat onnekseen ja muiden onneksi syntyneet ja jääneet juuri sen kansan pariin, joka on heidät suosikikseen ja sankarikseen nostanut. Mitä ilmeisimmin he olisivat olleet muualla varsin pieniä kaloja suuressa lammikossa. Oman alamme tekijöiden kyseessä ollen menestyksessä, varsinkin kansainvälisessä menestyksessä, suurena tekijänä on myös onni ja oikea ajoitus. Tästä esimerkkinä vaikkapa ainainen kysymys siitä miten olisi käynyt, jos oikea sävelmä olisi valittu Eurovision loppukilpailuun. Tämä kysymys on ajankohtainen joka osallistumisvuotena – joskus enemmän, joskus vähemmän aiheellisena. Hyvän ammattitaidon, onnen ja ajoituksen oivana esimerkkinä taas on Rauno Lehtisen Letkis, joka yhä edelleen soi lukemattomina versioina maailmalla.

Nykyisestä suomalaisen kevyen musiikin menestyksestä voitaneen todeta, että onnea ja ammattitaitoa siinäkin on ollut mm. kansainvälisten trendien oikea-aikaisessa haistamisessa.

Tässä oli tällaisia loppukesän haja-ajatuksia nähdystä ja koetusta. Ehkäpä menneen ajan legendat ja nykyisyyden sankarit asettuvat omiin mittoihinsa aikojen kuluessa. Uskon edelleenkin todellisen menestyksen olevan saavutettavissa työllä ja ammattitaidolla sopivan onnen ja sattuman säestämänä. ”Kyl työlkii ellää, mut kaupal rikastuu” sanoo karjalaisperäinen sanalasku.

Menestystä Suomi-iskelmälle, siis myös meille kaikille, toivottaen

JUSSI

---

jupina: Juhani Leinonen

-Jussin jupinat