Tällä vuosituhannella suomalainen musiikki on vallannut maailman markkinoita ja kotimainen elokuva on nauttinut rehabilitoinnin hedelmistä. Samaan aikaan, kun suurten yleisöjen hellimät suomalaisbändit ovat kiertäneet maailmaa, elokuvayleisö vaeltaa Suomessa katsomaan enemmän kotimaisia elokuvia, eivätkä kansainvälisetkään fanijoukot ole jääneet vieraiksi suomalaisille elokuville.

Kun meillä kerran osataan tehdä laadukasta ja omaperäistä tuotantoa sekä elokuvien että musiikin saralla, niin miksi suomalaisissa elokuvissa kuulee kotimaisten ammattilaisten hengentuotteiden sijaan edelleen melko usein katalogimusiikkia tai ulkomaisten säveltäjien töitä?

Rahoitus menestyksen esteenä

”Suomessa on useita hyviä elokuvasäveltäjiä, enemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa”, tuumasi eräs kokenut elokuvatuottaja kun mainitsin kutsusta tämän kolumnin kirjoittajaksi. Silti hänkin kertoi tilaavansa seuraavan elokuvansa musiikin Saksasta, Ranskasta tai Virosta. Valitettavan raadollisena syynä on elokuvien monimutkainen rahoituspalapeli.

Kansainvälisellä tasolla suurimpia menestymisen esteitä ovat tuotantoja maasta toiseen ohjaavien kannustimien totaalinen puuttuminen Suomesta ja yhteistuotantotukiemme vaatimattomuus. Kotimaiseen levitykseen suunnattujen elokuvien musiikin kohdalla pahimmat jarrun kirskunat kuuluvat teostokorvausten suunnasta.

Elokuvien tekeminen on kallista, työvoimaintensiivistä toimintaa, ja mitä laadukkaampaa sisältöä halutaan tehdä, sitä enemmän siihen kuluu rahaa. Mutta koska Suomesta ei kursita kasaan meheviä tuotantobudjetteja, hakee yhä useampi rahoitusta ulkomailta, kansallisista elokuvainstituuteista ja elokuva-alan rahastoista.

Kansainvälisten rahoitusjärjestelmien ehdot määrittelevät pääsääntöisesti, että myönnetty raha, olipa se tukea tai kannustinpalautusta, tulee käyttää rahan myöntäneessä maassa paikallisiin kustannuksiin. Avustuskelpoisia kustannuksia ovat moninaiset elokuvanteon osa-alueet, kuten esimerkiksi leikkaus tai lavastus, mutta juuri sävellystyö on hyvin usein muualta hankittu.

Musiikin universaali kieli

Musiikki on kohtalaisen helposti kuvauksista irrotettava elementti ja se ei ole paikka- eikä kielisidonnaista työtä. Käsikirjoituksen lokaatiot määrittelevät pitkälle elokuvan kuvauspaikat. Musiikin kieli on universaali, ja siten luontevampi työ antaa tehtäväksi ulkomaiselle säveltäjälle, kuin vaikkapa leikkaus dialogia ymmärtämättömälle leikkaajalle.

Vastaavasti kansainväliset tuottajat etsivät osaamista ja rahoitusta kaikkialta. Olen vuosien varrella tavannut lukuisia kansainvälisten tuotantoyhtiöiden edustajia, jotka ovat innoissaan Suomen olosuhteista kuvauskohteena, suomalaisten kovasta ammattitaidosta tai näiden yhdistelmästä. Innostus hiipuu, kun keskustelu siirtyy rahoitusasioihin.

Tyypillisin ongelma on tuotantokannustinjärjestelmän puuttuminen. Tällaisessa järjestelmässä tuotantoyhtiö saa osan maassa kuluttamistaan rahoista takaisin kuitteja vastaan. Monesta maasta ja USA:n lähes jokaisesta osavaltiosta löytyy kannustimia, jotka houkuttelevat tekemään yhteistyötä paikallisten osaajien kanssa. Suomen elokuvasäätiön tuki kansainvälisille yhteistuotannoille, joissa Suomi on vähemmistötuottajana on pieni, paljon pienempi kuin vaikkapa muissa Pohjoismaissa. Myöskään alueellista rahoitusta ei ole saatavilla samassa mittakaavassa kuin vaikkapa Ruotsissa ja Norjassa.

Suomalaiset elokuvantekijät käyttäisivät enemmän kuin mielellään kotimaista musiikkia, mutta pienet budjetit ja suuret tuotantokustannukset ovat yhtälö, jonka ratkaisemisesta elokuvatuottajat ansaitsevat leipänsä.

Suomalaisella musiikilla ei teostokorvausten korkean tason vuoksi ole hintakilpailukykyä elokuvamusiikkina. Hintaero repeää yhä leveämmäksi, kun unohdetaan hitit ja tarkastellaan kansainvälistä katalogimusiikkia. Vuosisopimus katalogimusiikkia tarjoavien yritysten kanssa tulee halvemmaksi kuin yhden kotimaisen 80-luvun hitin käyttäminen.

Kotimainen musiikki on hinnoitellut itsensä ulos tästä kilpailusta. Siksi voi sanoa, että sen kuuleminen elokuvassa on tuotantoyhtiöltä aina kulttuuriteko ja kumarrus suomalaisille musiikintekijöille. Taloudellisesti järkevää se on hyvin harvoin. Valitettavasti.

Mikä neuvoksi?

Kansainväliset mahdollisuudet paranisivat merkittävästi, jos saisimme Suomeen AV-alan ehdottamat tuotantokannustimet. Tällainen pieni palautusmekanismi saisi kansainväliset tuotantoyhtiöt investoimaan Suomeen ja suomalaiseen osaamiseen enemmän.

Toinen tärkeä askel, joka on musiikkialan vaikutettavissa suoremmin, on hinnoittelumallien uudistaminen elokuva- ja tv-käytön osalta. Kyse on siitä, haluaako musiikkiala pitää tiukasti kiinni vanhoista malleista vai uskooko se siihen, että alhaisemmilla taksoilla voisi päästä pitemmälle.

Enemmän kuin mieluusti keskustelen aiheesta jatkossakin. Haluan paitsi nähdä myös kuulla kotimaista osaamista sekä Suomen että maailman elokuvateattereissa ja tv-kanavilla.

Kirjoittaja on Favex ry:n toiminnanjohtaja. Favex ry (Finnish Film & Audiovisual Export) on elokuva- ja tv-alan asiantuntijaorganisaatio, joka vie suomalaista audiovisuaalista teollisuutta kansainvälisille markkinoille sekä toimii luovan teollisuuden toimintaedellytysten kehittäjänä.