Muusikoiden ja äänitetuottajien suoja-aika on pitenemässä. EU:n komissio esittää, että näiden tekijänoikeuksien suoja-aika pitenee 50 vuodesta 95 vuoteen. Esitys on saanut paljon kannatusta niin EU:n toimielimissä kuin jäsenvaltioissa. Tämän hetken valistunut arvaus on, että pidennys toteutuu, vaikkakin se saattaa jäädä 70 vuoteen. 

Tekijänoikeuden suoja-ajoista EU:n sisällä määrätään direktiiveillä. Suomen liittyessä EU:hun vuonna 1995 harmonisoitiin säveltäjien ja sanoittajien sekä muiden luovien alojen taiteilijoiden suoja-aika. Tämän johdosta tekijöiden suoja-aika pidentyi 70 vuoteen tekijän kuolinvuodesta, kun se ennen oli 50 vuotta. Elvis ry vastusti tuolloin suoja-ajan pidentämistä. 

Suoja-aikojen pidentäminen pitkälle taiteilijan kuoleman jälkeiseen aikaan merkitsee väistämättä tiettyä tulonsiirtoa eläviltä taiteilijoilta kuolleiden perillisille. Esimerkiksi Yleisradion Teostolle ja Gramexille maksamat vuotuiset korvaukset eivät välttämättä nouse lainkaan sillä perusteella, että suoja-aika pitenee. Näin sama kakku jaetaan useamman oikeudenomistajan kesken. 

Toisaalta on sellaisiakin liiketoiminnan alueita, joissa pidentynyt suoja-aika tuo alalle lisätuloa. Esimerkiksi yli 50 vuotta vanhoja äänitteitä myydään tälläkin hetkellä kuluttajille aivan samaan hintaan kuin suojattujakin äänitteitä. Näiden levyjen tuotto menee kuitenkin kokonaan muualle kuin muusikoille ja tuottajille. 

Vahvin peruste äänitteiden suoja-ajan pidentämiselle on oikeudenmukaisuus suhteessa tekijöihin ja kustantajiin. Kun meillä suoja-aika on 70 vuotta kuolemasta, on äänitteiden nykyinen suoja (50 vuotta äänitysvuodesta) siihen verrattuna huomattavasti lyhyempi. Toki voi kysyä, eikö olisi selkeämpää laskea myös äänitteiden suoja-aika kunkin muusikon kuolinvuodesta kuten tekijöilläkin. Silloin esimerkiksi omaa musiikkiaan esittävän lauluntekijän tai yhtyeen suoja-aika olisi kaikilta osin yhtenäinen. 

Toinen vahva peruste äänitteiden suoja-ajan pidentämiselle on se, että USA:ssa se on jo 95 vuotta. Nettiaikana suoja-ajat on joka tapauksessa ennen pitkään harmonisoitava koko maailmassa. Muussa tapauksessa lyhyemmän suojan maihin syntyy vanhojen äänitteiden laillisia online-myyntipisteitä. 

Mutta jos ja kun äänitteiden suoja-aika EU:ssa pitenee, sen on ehdottamasti tapahduttava siten, että muusikoiden oikeudet suhteessa äänitetuottajiin vahvistuvat. Hyöty suoja-ajan pidentämisestä koitukoon ennen muuta taiteilijoille eikä yhtä suurena tuottajille. Tähän suuntaan komissio on esityksellään pyrkinytkin. Kun direktiivin valmistelu eteneen pidemmälle, päättäjien on syytä vahvistaa taiteilijoiden oikeuksia vielä komission esitystäkin enemmän. Vahvat taiteilijoiden oikeudet eivät estä sellaisia äänitetuottajia harjoittamasta kannattavaa liiketoimintaa, jotka solmivat asialliset sopimukset taiteilijoiden kanssa. 

Martti Heikkilä

martti.heikkila@elvisry.fi