Musiikintekijät -logo

Sekameteliä

Sekameteliä

Eikös vain yksi ja ainoa sellainen rekisteri olisi aivan suurenmoinen, josta saisi kaikkien maailman musiikkiteosten tiedot säveltäjineen, sanoittajineen, esittäjineen, versioineen, levytyksineen, videoineen ja ties mineen. Jo vain ja nyt ollaankin kahdella taholla kehittämässä tällaista yhden luukun apparaattia: sekä EU-komissio että Maailman henkisen omaisuuden järjestö WIPO ovat tukemassa tällaista hanketta ja päitä lyödään yhteen siitä, kumman hallinnoimana projekti saa tässä maailmassa jalansijaa. 

EU:n ja tarkemmin CISACin (tekijänoikeusjärjestöjen kansainvälinen yhteistyöelin) työn alla on GRD (Global Repertoire Database) ja WIPO kehittelee omaa IMR (International Music Registry) hankettaan. Edellinen on kaupallisesti orientoituneempi, onhan sen takana vahvasti mm. musiikkikustantajat, ja jälkimmäinen kaupallisesti riippumattomampi sisältäen myös ns. naapurioikeudet ollen ainakin tältä osin kattavampi. GRD:n etuna taas on ainakin sen realistisemmat toteutumismahdollisuudet (rahoitus). Tässä sitä nyt kuitenkin väännetään kättä, jotta kumman kaa ja tätähän ulkopuolinen pitää luonnollisesti käsittämättömänä (muistattehan: VHS vai BETA?). Meidän musiikintekijöiden toive kuitenkin on, että yksi ja ainoa rekisteri toteutuisi mahdollisimman kattavana. Ei se voi olla niin vaikeaa, eihän, vaikka hirmuisen vaikeaa onkin.

Hyvitysmaksuasiassa ei alkuvuonna päästy taiteilijoiden kiitettävistä ponnisteluista huolimatta kovin pitkälle ja maksun ulkopuolelle jääneet musapuhelimet toimivat perusgrammareina entistä sakeammalle väkijoukolle. Samaan aikaan enenevä osa tekijänoikeudellisesti suojattua viihdettä on pössähtänyt pilveen eli tallennuskapasiteetin tarve tiedostojen lataamisille vähenee. Näyttäisikin vahvasti siltä, että vaikka puhelimet olisikin syytä vielä saada hyvitysmaksun piiriin, on tulevaisuudessa oltava toisenlaiseen mekanismiin perustuva järjestelmä.

Mielenkiintoinen on mm. Ylen entisen toimitusjohtajan Arne Wessbergin kehittelemä malli, jossa nykyisen yle-maksutuloja keräävän tv- ja radiorahaston pottia laajennetaan taajuushuutokauppatuloilla ja laajakaistamaksuista muodostuvilla ”hyvitysmaksuilla”. Hänen esittämänsä muistion mukaan 7 euroa per laajakaista riittäisi kattamaan 12 miljoonan euron tuoton. Tällähän jo pärjättäisiin ja loppuisipa nörttienkin marinat kovalevyjen ym. kokemasta katastrofaalisesta muutaman euron hinnannoususta. Ja sitä laajakaistamaksua voisi vielä viilata sen verran ylöspäin, että siitä saataisiin kompensaatiota pilvipalveluiden surkealle tekijänoikeuskorvaustuotolle. Arnehan on meidän poikia!

Meiltä saa varastettua tavaraa! Tämähän voisi olla Elisan ja monen muun Internet-yhteyksiä tarjoavan operaattorin mainoslause. Pöllityt hyödykkeet singahtelevat verkossa ja operaattori ei kanna mitään vastuuta. Aivan helvetin väärin! Varastetun tavaran välittäminen on rikos – ei se siitä miksikään muutu. Siispä lainsäädäntö pitää saada tältä osin kuntoon ja operaattorit vastuuseen. Jos joku väittää, että ei laittomasti tiedostoja jakelevien yhteyksiä voi sulkea, kun se polkee perusoikeuksia, niin miten ihmeessä sitten varkaita saa pistää linnaan? Jos vaikka suunniteltua ”blokkaamista” eli yhteyksien sulkemista edeltävät varoitukset eivät tehoa, niin kyllä sitä on epeli aivan täysidiootti ellei lopeta huonoja tapojaan. Eihän kenenkään oikeuksia tässä (Ranskan) mallissa poljeta, jos ensin valistetaan, että nyt olet ymmärtäen tai ymmärtämättä tehnyt väärin. Operaattoreille siis velvoite ja lain suomat mahdollisuudet pitää asiakkaansa ruodussa, piste. 

Kieliikö muuten tulevasta ohjelmapolitiikasta se, että uuden Musiikkitalon avajaisiin ei tullut kutsua 675:ttä populaarimusiikin tekijää edustavalle Elvis ry:lle, mutta musiikin kanssa ei missään tekemisissä olevia ammattipönöttäjiä oli paikalla tusinoittain? Tapanani ei todellakaan ole mankua kokkareille (päinvastoin), mutta nyt on kyse periaatteesta. Silti minusta on hienoa, että Suomeen vihdoin saatiin ykkösluokan akustiikka; sen ovat toden totta RSO, Helsingin Kaupunginorkesteri, Sibis ja muut ilmeisen onnistunutta pääsalia sekä muita tiloja hyödyntävät ansainneet. Menkääpä elvisläisetkin laajentamaan tajuntaanne asiansa osaavan sinfoniabändin korvia hivelevän klangin äärelle.

Janne Louhivuori

janne.louhivuori@elvisry.fi 


Louhipaja


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 3/2011

Selaa lehden artikkeleita