Musiikintekijät -logo

Pennitkin oikeaan osoitteeseen

Pennitkin oikeaan osoitteeseen

Viime kuukausien aikana on Teostossa tehty useita päätöksiä, jotka entisestään parantavat perinnän ja tilityksen kohtaamista. Tavoitteenahan pitäisi olla se, että musiikin käyttäjän Teostolle maksamat markat tilitetään pennilleen juuri niille tekijöille ja kustantajille, joiden musiikki kulloinkin on soinut. Täydellisesti tähän tavoitteeseen pääseminen nostaisi kuitenkin Teoston hallinnointikuluja niin paljon, että kaikilla alueilla jaettavaa ei enää jäisi.

Tilityksen kehittäminen on yksi Teoston tilitys- ja jakosääntötoimikunnan tärkeimpiä tehtäviä. Toimikuntaan kuuluvat kevyen musiikin edustajina Otto Donner (puheenjohtaja) ja Martti Heikkilä. Vakavia säveltäjiä edustavat Hannu Pohjannoro ja Tapio Tuomela sekä kustantajia Hanna Nuortila ja Sini Perho.

Kaikki tilityksen kehittämistä koskevat päätökset on kuluvan kevään aikana tehty yksimielisesti. Eri ryhmien eduissa on tietysti ollut yhteensovittamista ja kevyen musiikin edustajat ovat olleet siinä vaikeassa asemassa, että toimikunnan jäsenistä heitä on vain kolmasosa, kun taas kaikista tilityksistä kevyen musiikin tekijät ja perikunnat saavat valtaosan.

Varsinaiset päätökset tilitysjärjestelmän kehittämisestä tehdään Teoston jäsenkokouksissa ja Teoston johtokunnassa. Tilitys- ja jakosääntötoimikunnan roolina on valmistella nämä päätökset ja tehdä niistä esitykset. Käytännön elämää on se, että tärkeimmät ratkaisut tehdään usein jo valmisteluvaiheessa. Ja jos valmistelijat ovat yksimielisiä esityksissään, niiden todennäköisyys tulla hyväksytyksi on suuri.

Kulut sinne, mistä ne aiheutuvat

Yksi merkittävä uudistus tapahtuu jo kesäkuun lopussa maksettavassa tilityksessä. Teoston hallinnointikulut kohdistetaan nyt entistä tarkemmin tilitysalueittain. Kohdistamista on tehty ennenkin, mutta nyt se on vielä aimo askeleen aikaisempaa tarkempaa.

Radio ja televisio on tietysti helpointa aluetta hallinnoida ja niinpä nyt kuluprosentti on sähköisessä viestinnässä kohdistamisten jälkeen 13,6 %. Työläintä hallinnointi on elävien esitysten alueilla. Niistä tulot kertyvät pieninä puroina ja perittyyn rahamäärään nähden esitysraportteja tulee runsaasti. Ei siis ihme, että kuluprosentti nousee jopa kaksinkertaiseksi sähköiseen viestintään verrattuna: konserteissa se on 26,3 %, huveissa 27,2 % ja ravintoloiden elävässä musiikissa 23,5 %.

Näistä luvuista näkee myös sen, kuinka tärkeää olisi elävien esitysten raportoinnissa käyttää enenevässä määrin uutta viestintätekniikkaa kuten sähköpostia ja ehkä jo pian myös kännykkää. Mikä olisi sen helpompaa orkesterin raportointivastaavallekaan kuin lähettää ohjelmailmoitus tekstiviestinä heti keikan jälkeen. Toki sopimusorkestereiden nykyinen käytäntökin on jo kohtuullisen rationaalista.

Uusi tulevaisuuden haaste on siinä, että myös mekaaninen musiikki tulisi raportoida muillakin alueilla kuin sähköisissä viestimissä. Vielä ei raportoida esimerkiksi ravintoloissa äänitteiltä soitettua musiikkia, mutta kun siirrytään verkkoaikaan, lienee piankin mahdollista saada soittoraportit suhteellisen automaattisesti.

Tarkempia sijaiskäyttötutkimuksia

Oma lukunsa on kaikki se musiikki, jota ravintoloissa, myymälöissä, parturikampaamoissa, työpaikoilla ja useilla muilla alueilla kuunnellaan radioista. Nykyisin Teosto teettää otantaan perustuvia haastattelututkimuksia siitä, mitä radiokanavaa missäkin kuunnellaan. Näiltä alueilta perittyä rahaa tilitetään sitten osittain näihin tutkimuksiin perustuen. Puhutaan sijaiskäyttötutkimuksista ja niiihin perustuvista sijaiskäyttösiirroista.

Tilitys- ja jakosääntötoimikunnassa on jo päätetty, että resursseja näihin tutkimuksiin tulee lisätä. Tekniikka tulee varmaan tässäkin avuksi. Tapahtuvathan television katsojamäärien mittauksetkin nykyisin jo siten, että tietyllä otantajoukolla kotitalouksia on tv:hen kytketty laite, joka automaattisesti rekisteröi, milloin mitäkin kanavaa katsellaan. Samalla periaatteella voisi Teostokin saada nykyistä olennaisesti luotettavammat tiedot eri radioasemien kuuntelusta.

Tukisiirtoihin muutoksia

Tietty osa Teoston perimästä rahasta on sellaista, että sen oikeasta osoitteesta ei nykyisin vielä ole ”hajuakaan”. Esitetystä musiikista ei siis ole tietoa sen paremmin esitysraporttien kuin sijaiskäyttötutkimusten avulla. Nämä rahat on jaettu niin sanoittuina tukisiirtoina. Tapana on ollut harjoittaa näillä varoilla kulttuuripolitiikkaa. Viime vuoden tilityksessä tukisiirtojen osuus oli yli 12 miljoonaa markkaa ja tänä vuonna summa nousee yli 14 miljoonan. Kaikista kotimaasta kerätyistä esityskorvausten tilityksistä se on yli 10 prosenttia.

Omituista on ollut se, että tukisiirtojen käyttöä koskevia periaatepäätöksiä ei tähän asti ole tehty Teoston jäsenkokouksissa. Asiakasoppaassa olevassa tilitys- ja jakosäännössä sanotaan ainoastaan, että osoitteeton raha ”siirretään Teoston johtokunnan päätöksellä muille tilitysalueille”. Harva Teoston jäsen onkaan ollut tietoinen siitä, millaista kulttuuripolitiikkaa tukisiirroilla on harjoitettu. Kun Selvis numerossa 3/99 haastatteli kuutta jäsentämme, useimmat äimistelivät saatuaan kuulla, miten radioalueen tukisiirrot jakautuivat. Ylen Ykkösessä soitettu musiikkihan sai 70 % radioalueen yli neljän miljoonan tukisiirroista. Radio Suomen musiikille annettiin 22,5 %, Radiomafian 6,5 % ja ruotsinkieliset kanavat 1,0 %.

Elvis esitti äskettäin, että tukisiirtojen jakamista koskevat pääperiaatteet tulisi jatkossa päättää jäsenkokouksissa. Sanovathan Teoston säännöt, että ”tilitykset suoritetaan yhdistyksen kokouksen hyväksymien tilitys- ja jakosääntöjen mukaan.” Tilitys- ja jakosääntötoimikunta on jo antanut kannatuksensa Elviksen esitykselle, mutta yksityiskohtaista esitystä se ei ole vielä tehnyt. Viime kevätkokoukselle Otto Donner antoi tiedonannon tlityksen kehittämisestä ja siinä hän lupasi, että tätä ja muuta tilityksen uudistamista koskevat esitykset tuodaan Teoston johtokunnan ja kevätkokouksen 2001 käsiteltäviksi.

Tukisiirtojen osalta tilitys- ja jakosääntötoimikunta teki 6.6. pitämässään kokouksessa esityksen, joka muuttaisi tukisiirtojen jakautumista seuraavasti (suluissa entinen jako): Ylen radiokanavat 37,0 % (32,7 %), huvit 31,0 % (32,7 %), konsertit 31,0 % (32,7 %), näyttämö 0 % (1,9 %) ja seurakunnat 1,0 % (0 %). Ylen radioiden sisällä uusi jako on seuraava: Ylen Ykkönen 60,0 % (70,0 %), Radio Suomi 35,0 % (22,5 %), Radiomafia 5,0 % (6,5 %), ruotsinkieliset 0 % (1,0 %).

Radioalueen musiikin osuus tukisiirroista siis kasvoi ja radioiden sisällä kasvu kanavoitui Radio Suomen musiikille. Ikävänä puolena kevyen musiikin kannalta oli se, että kompromississa Radiomafia ja ruotsinkieliset kanavat olivat häviäjiä. Samoin hävisivät näyttämömusiikki sekä jonkin verran huvi- ja konserttialue. Tämä on siis tilitys- ja jakosääntötoimikunnan esitys, joka tätä kirjoitettaessa odottaa vielä Teoston johtokunnan hyväksyntää.

Väärinkäsitysten välttämiseksi lienee taas kerran syytä korostaa, että tukisiirto ei merkitse sitä, että esimerkiksi jollekin radiokanavalle annettaisiin tukirahaa tai että jokin kanava maksaisi alhaisemmat korvaukset Teostolle. Tukisiirto tehdään Teoston tilityksessä siten, että osoitteetonta rahaa (alueilta, joilta ei saada lainkaan esitysraportteja) suunnataan tietyille tilitysalueille. Esimerkiksi Ylen radiokanavien kohdalla tämä kasvattaa sitä tilitystä, jota Teosto maksaa kyseisellä kanavalla soineiden teosten tekijöille ja kustantajille.

Konserttialue entistä pienempiin lohkoihin

Donnerin kevätkokouksessa mainitsemista uudistusehdotuksista yksi on konserttialueen tilityksen uudistaminen. Sitä varten tilitys- ja jakosääntötoimikunta asetti talvella työryhmän, johon kuuluivat Elviksen nimeämänä Martti Heikkilä, Suomen Säveltäjien nimeämänä Osmo Tapio Räihälä sekä Musiikkikustantajien nimeämänä Pekka Sipilä. Teoston toimistoa edusti Elina Tuomola.

Työryhmän esitys hyväksyttiin pääpiirteissään tilitys- ja jakosääntötoimikunnassa ja mikäli Teoston johtokunta ja jäsenkokous sen hyväksyvät, sovelletaan sitä jo kesän 2001 tilityksessä. Esitys merkitsee konserttialueen jakamista entistä pienempiin osa-alueisiin, jolloin perinnän ja tilityksen vastaavuus entisestään kasvaa. Esitys mahdollistaa myös uudenlaisen tukisiirtojen kohdentamisen.

Oman remonttinsa kaipaa myös huvi- ja ravintola-alue. Koska mikään uudistus ei käy käden käänteessä, pysynee järjestelmä tällä alueella vielä ensi vuoden ennallaan.

Teosto kehityksen kärjessä

Teoston tilitysjärjestelmä on oikeellisuudessaan koko maailmassa huippuluokkaa ja käynnissä olevan uudistustyön tavoitteena on entisestään lisätä osumatarkkuutta. Ikävänä puolena näissä uudistuksissa voi olla se, että kotimaisten tekijöiden ja kustantajien tilitys suhteessa ulkomaisiin jonkin verran laskee. Mutta oikeinhan se on, että tilityksen kotimaisuusaste riippuu siitä, kuinka paljon kotimaista musiikkia eri alueilla soitetaan eikä muista harkinnanvaraisista tekijöistä.

Tärkeää on tietysti myös se, että muut tekijänoikeusseurat maailmalla kehittävät tilitystään samaan suuntaan kuin Teosto. Esimerkiksi Ville Valo (HIM), Jaakko Salovaara ja Raymond Ebanks (Bomfunk MC’s) tai kustantaja BMG Music Publishing Finland haluavat varmaan, että tilitykset Keski-Euroopasta tulevat juuri sen mukaisesti kuin hittejä on soitettu ilman, että paikalliset seurat harjoittavat tilityksessä kulttuuripolitiikkaa tai kotiin päin vetämistä. Läpinäkyvä ja oikeudenmukainen tilitys on myös paras tae sille, että teostosysteemi maailmassa säilyy ja kehittyy. Ilman Teostoahan me tekijät olisimme aika heikoilla.

Martti Heikkilä


teksti: Martti Heikkilä

-Nuotin vierestä


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 02/2000

Selaa lehden artikkeleita