Musiikintekijät -logo

Paljon porua ja räksytystä hyvitysmaksusta

Paljon porua ja räksytystä hyvitysmaksusta

Kerjäläisten työvoitto, jonka nimeksi pitäisi laittaa mieluummin kaupallisesti epäonnistuneiden taiteilijoiden elatusmaksu. Taiteilijat käyttävät luovuuttaan lähinnä kerjuumenetelmien keksimiseen. Taiteilijat ovat laiskoja, eivät tee työtä, eivätkä maksa veroja. He kahmivat vain ahkerien ja menestyneiden kansalaisten maksamat verorahat tukiaisina taskuihinsa. 

Otoksia kiivaista kirjoituksista hyvitysmaksuasian kiihdyttäminä. Maksun, joka on laissa ja EU-direktiivissä määrätty mahdollistamaan yksityisen kopioinnin. Maksun, joka ei Suomessa aikoihin enää ole toteutunut lainmukaisella tavalla. Maksun, jonka monille tekijänoikeuksien omistajille ja eri tukijärjestelmille jaettava kokonaismääräkin on naurettavan pieni ja kaikkea muuta kuin valtavan porun väärtti. Suhteutettuna melkeinpä mihin vain. Mutta pienuudessaankin monelle musiikintekijällekin tärkeä murunen. Murusistahan tekijän leipä koostuu.

Outoa vertailua

Naurettavuuksiin on myös mennyt musiikintekijän työn ja ansaintamahdollisuuksien  vertaileminen muiden alojen ammattilaisten mahdollisuuksiin. Pannulla kieritetään insinöörit ja musiikintekijät samassa sekamelskassa. Heidän asemaansa työmarkkinoilla ei kuitenkaan samaksi saa, vaikka persiljavoissa kierittelisi.  

Insinööri voi ryhtyä yrittäjäksi tai työskennellä työsuhteessa palkkatyöntekijänä. Musiikintekijälle ei juuri työsuhteita ole tarjolla. Musiikintekijä, joka elää vain tekemällä musiikkia muille, ei myöskään voi ryhtyä yrittäjäksi. Teoston tilittämiä tekijänoikeuskorvauksia kun ei Suomen lain mukaan toistaiseksi ole mahdollista tulouttaa yhtiölle. Musiikintekijän vaihtoehdot ovat vähissä. Työ itsessään täyttää kyllä yrittäjyyden vaateet. On oltava ahkera ja pitkäjänteinen, otettava riskejä, siedettävä taloudellista epävarmuutta, pettymyksiä ja kovaa kilpailua. On tekijällä oltava myös tuotteistus- ja markkinointitaitoja, muuten teokset jäävät pöytälaatikkoon.

Yrittäjiksi voivat sensijaan halutessaan ryhtyä tekijät, jotka myös keikkailevat ja tuottavat mahdollisesti jopa äänitteensäkin. Luovan alan yrittäjyyteen kannustetaan ja starttaamista tuetaan, mikä on mielestäni hyvä asia. Valitettavasti vain alussa kannustavan ketjun loppupäässä saattaa tulla ikävä yllätys. Verottaja iskee. Vaikkapa niin, että musiikintekijän yrittäjänä laskuttamat satunnaiset kouluttajana toimimiset katsotaankin työsuhteiseksi palkaksi. 

Olen vahvasti sitä mieltä, että kun luovan alan toimijoita kerran kannustetaan yrittäjyyteen, tulee koko systeemin olla johdonmukaisesti kannustava verotuskäytäntöjä myöden. Tekijän mahdollisuudet ryhtyä yrittäjäksi perustuvat juuri sille tosiseikalle, että tulot muodostuvat monista eri musiikkiin liittyvistä osasista. Kun liian innokas verovirkailija ryhtyy näitä puroja omavaltaisesti ruotimaan, katoaa yrittämiseltä pohja, yrittäjän innostuksesta ja haluista puhumattakaan. 

Yhtä vahvasti olen myös sitä mieltä, että yrittäjyyteen ei musiikintekijää (eikä ketään) saa pakottaa.

Tekijänoikeusmafia

Meillä toimii blogi- ja yleisönosastokirjoitusten mukaan kuulemma myös tekijänoikeusmafia, joka kerää musiikin kuluttajilta kaikki rahat, pitää ne itsellään ja syyllistyy tekijöiden tavoin vielä kerjäämiskonstien kehittelyynkin. 

Huh. Mistähän saisi ihmerautalankaa, josta voisi väännellä Teoston tarpeellisuuden meidän musiikintekijöiden toimintaedellytysten mahdollistajana ja sen, että musiikinkäyttökorvaukset kyllä kulkeutuvat vuosia ja vuosia hiotun tilitysjärjestelmän ansioista hyvinkin oikeisiin osoitteisiin.

Riemullisia haasteita

Ehkä en taas hetkeen aikaan eksy itseään kaikkien alojen asiantuntijaguruna pitävien blogeja lukemaan. Mutta on meillä tässä ja paljossa muussakin riemullista haastetta. Haastetta heitämme nyt toiveikkaina Suomen tulevan hallituksen ja muiden päättäjien suuntaan. Taiteilijoihin täytyy ja kannattaa sijoittaa! Ja tuhdisti! Taiteilijat ovat luovan alan ydin ja sielu. Sehän lieneekin jo tunnistettu ja tunnustettu, että luova ala kasvaa vauhdilla ja on Suomelle korvaamattoman tärkeä voimavara.

Eija Hinkkala

eija.hinkkala@elvisry.fi


Eijan kipinät


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 1/2011

Selaa lehden artikkeleita