Olen joutunut tilanteeseen, jota en olisi halunnut enkä voinut kuvitellakaan. Suhteeni ELVISin johtokuntaan on kehittynyt niin, että luottamus on kaikonnut tyystin puolin ja toisin. Suhteeni puheenjohtajaan on lievästi sanoen jäinen ja pidämme yhteyttä lähinnä myllykirjeiden kautta.

Viimeisimmässä sellaisessa Jani ilmoitti minulle johtokunnan päättäneen, että ELVISin toimiston avain voi olla ainoastaan puheenjohtajistolla ja palkatulla henkilökunnalla. Kuvittelin ensin, että johtokunta haluaisi maksaa minulle tehdystä työstä korvauksen. Olenhan ollut jo toistakymmentä vuotta eläkkeellä ja siitä lähtien olen tehnyt ainoastaan ilmaista työtä (myös muille tahoille). Mutta sitten tajusin, että tarkoitus olikin ottaa minulta 40 vuoden jälkeen avaimet pois. Näistä 40 vuodesta suurinpiirtein ensimmäiset kymmenet avaimet sopivat asuntooni, kunnes ELVIS sai oman toimiston Runeberginkadulta. Tuntui vähän oudolta: olin 21 vuotta puheenjohtaja. Sen jälkeen olin kahdeksan vuotta toiminnanjohtaja ja sen jälkeen monia vuosia asiamiehenä ja konsulttina. Edition ELVISiä olen alusta lähtien hoitanut yksin (tietenkin Taimin ja Sarin avustuksella) puhtaaksikirjoituksineen, editoimisineen, nuottien kopioimisineen kaikkineen.

Nyt tietenkin herää kysymys, miten tästä eteenpäin. Tiedänhän itse, että olen katoava ei uusiutuva luonnonvara. Olen kirjoittanut pitkän tarinan siitä, minkä takia pidin ja pidän ELVISin kustannustoimintaa tärkeänä, mutta olen melko varma siitä, että nykyinen johtokunta viis veisaa näistä ajatuksista (jos se ylipäänsä tutustuu siihen).

No, luovutin avaimet ja voin nyt hoitaa Edition ELVISin ja Georg Malmstén -säätiön asioita ainoastaan hyvin valvotuissa olosuhteissa. Siinä on tietenkin se huono asia, että kuulen ihan väkisin asioita, joita ei ole tarkoitettu korvilleni. Olen kyllä yrittänyt viime aikoina olla rähjäämättä kun kuulen ja näen asioita, jotka ovat mielestäni pielessä. En esimerkiksi sanonut sanaakaan, kun kuulin radiossa puhuttavan ELVISin juhlavuodesta ja Radio Suomen juontaja kysyi miksi tekijät ovat niin kasvottomia, niin haastateltava sen sijaan, että olisi sanonut, että se johtuu ainoastaan siitä, että musiikkitoimittajat laiminlyövät velvollisuutensa mainita tekijöiden nimet, vastaus oli: Kun tekee sellaista massatuotantoa, tulee ehkä joskus tehtyä vähän vasemmalla kädellä. Enkä sanonut mitään kun kuulin sattumalta neuvon: Jos kappaleet eivät mahdu radiokanavan formaattiin, Sinun olisi syytä vaihtaa tyyliäsi, jos haluat kappaleitasi soitettavan ko. radiokanavalla. Näinhän se voi olla, mutta minusta sitä ei olisi hyvä sanoa ELVISin puhelimessa.

Puhelimesta puheen ollen. Jani kirjoitti myös, että johtokunta ei pitänyt hyvänä sitä, että olen vastannut ELVISin puhelimeen silloin kun Martti ja Sari eivät ole voineet vastata, ovat esimerkiksi molemmat olleet kokouksessa. Syy siihen on (minulle kerrottiin), että kun olen niin monessa asiassa eri mieltä, minähän voisin silloin toimistosta käsin levittää johtokunnan vastaisia mielipiteitä. Lupasin olla vastaamatta puhelimeen ja samalla olla avaamatta ovea. Martti kyllä lupasi, että saan edelleenkin soittaa toimistosta, ettei kaikkia Edition ELVISin ja Malm-sténsäätiön asioita tarvitse hoitaa omasta puhelimesta ja omalla kustannuksella. (Joudun kuitenkin tekemään sitä jatkuvasti ja varsinkin Jorin juhlavuotena emme Ilkka Kuusiston kanssa laskuttaneet puhelinkuluja, vaikka niitä tuli vuoden mittaan aika runsaasti.) Mutta lupasin olla levittämättä johtokunnan vastaisia mielipiteitäni ELVISin puhelimessa. Voinhan tehdä sitä omalla kustannuksella kotoa käsin.

Seuraava asia, jota oudoksuin on se, kun Uhlenius kirjoitti minulle, että johtokunnassa on keskusteltu siitä, pitäisikö luopua tästä minun kirjoittamasta Arthurlandista, kun jotkut ovat ärsyyntyneet siitä. Ilmeisesti olen astunut joidenkin varpaille. Mutta lopputulos lienee ollut, että minun annetaan edelleenkin kirjoittaa, mutta lyhyemmin; korkeintaan niin ja niin monta riviä ja niin ja niin monta kirjainmerkkiä. Mietin pitkään, viitsinkö kirjoittaa enää ollenkaan. Olisi varmaankin hyvä, että artikkelini tilalle otettaisiin kolmannen sivun tyttö, ristikko ja ruokaohjeet. Siten Selviksestä tulisi ihan hyvä yleiskuvalehti, jota voitaisiin myydä OHO:n, Seiskan ja Alibin vieressä. Vaikka nykyinen lehden logo viittaa enemmän AA-kerhon jäsenlehteen.

Seuraava asia, joka on minulla väärässä kurkussa, on se, että puheenjohtajamme kirjoitti minulle eräässä yhteydessä, että kun johtokunta tekee yksimielisen päätöksen, sekä palkatun että palkattoman henkilökunnan (tarkoittaen minua) on oltava lojaali johtokunnan päätöstä kohtaan. En tiedä mihin tapaukseen tämä silloin liittyi, mutta teen Janille selväksi, etten ole kenenkään henkilökuntaa, vaikka ilmaista työtä teenkin ja ero Neuvostoliiton ja ELVISin välillä on se, että Neuvostoliitossa toteltiin johtoa likvidoinnin pelossa, mutta yhdistyksessä johtokunta on tilivelvollinen jäsenilleen. Ja minä olen jäsen, jopa kunniajäsen. Olen kyllä miettinyt, onko mitään järkeä siinä, että olen jäsen yhdistyksessä, jossa olen lähinnä häiritsevä tekijä ja joka nykyään toimii ei ainoastaan mielipiteitäni vaan jopa henkilökohtaisia intressejäni vastaan. Mutta mietin vielä tovin; juhlavuosihan on vasta puolessa välissä ja jos päätän erota noin 45 vuoden jälkeen, löydän varmasti tilaisuuden, jossa voin oikein mojovasti ilmoittaa päätökseni.

Olemme siis tilanteessa, jota ei usko Erkkikään, rouva Kymäläinen ei voi ymmärtää, mutta sokea Reettakin näkee, että Siperia opettaa ja nahkurin orrella tavataan. Mutta finski soldaatti ei antaudu!

Toivoo

Arthur Fuhrmann

Ps. Karprint, joka kustantaa Musa.fi-lehteä on jäänyt kiinni tekijänoikeusrikoksesta. Odotan mielenkiinnolla, minkälaisia johtopäätöksiä ELVIS siitä tekee.

***

Kolumni vai jäsenpostia

Pohdin pitkään, onko oheinen Arthur Fuhrmannin kirjoitus syytä julkaista Arthurland-palstalla. Ehdotin Arthurille, että hän tällä kertaa kirjoittaisi ajankohtaisesta jumalanpalvelusmusiikin tekijänoikeusasiasta, mutta hän ilmoitti ykskantaan kirjoittavansa ’omasta tilanteestaan’.

Tekijöiden etuihin ja yhdistyksen linjauksiin liittyvät aiheet sopivat hyvin tämän lehden palstoilla pohdittaviksi. Keskustelu siitä, kenellä on avaimet toimistoon, on parempi käydä muualla. Selvis rahoitetaan Kopioston Elvis ry:lle siirtämillä valokopiointikorvauksilla. Lehteä jaetaan runsaasti vapaakappaleena myös jäsenistön ulkopuolelle. Lehden päätehtävä on edistää suomalaisten kevyen musiikin tekijöiden yhteisiä etuja.

Yhdistyksemme sisäistä keskustelua voi jatkaa vaikkapa kotisivumme Takahuoneessa, jonne pääsy on vain jäsenillä. Siellä jo onkin Arthurin pitkä kirjoitus siitä, mitkä asiat ovat Teostossa pielessä.

Yhdistyksen toimistoon kuuluva henkilöstö on toiminnastaan vastuussa johtokunnalle, joka puolestaan on vastuussa jäsenistölle. Jäsenet ottavat kantaa yhdistyksen linjauksiin (myös kustannustoimintamme tulevaisuuteen) mm. vuosikokouksessa käsiteltävän vuosittaisen toimintasuunnitelman yhteydessä sekä johtokunnan valitessaan.

Arthurin kirjoituksesta (samoin kuin hänen viime aikojen myllykirjeistään) kuultaa syvä huoli siitä, että toimistossa ja johtokunnassa tehdään kohtalokkaita virheitä, ellei hän ole keskusteluja kuulemassa ja varoittamassa asianosaisia sekä tarvittaessa jäsenistöä. Vilpitön kiitos hänelle kuuluukin mm. kaikista niistä asia- ja lyöntivirheistä, jotka Selviksestä ovat jääneet pois hänen luettuaan ilman palkkaa vedoksia. Taloudellista korvausta hänelle on vuosien varrella tarjottu, mutta siitä hän on kieltäytynyt.

Radioformaatteja koskeva Arthurin huoli liittyy erään musiikkia päätoimisesti tekevän jäsenemme kertomaan, että hän on pyrkinyt sopeuttamaan tuotantonsa vallitsevaan markkinatilanteeseen. Tätä sitten toimiston puhelimessa pohdittiin. Pohtiva keskustelu ei kuitenkaan tarkoita, että Elvis kannattaisi soittolistoja tai formaatteja. Oheisessa kirjoituksessa on lukuisia muitakin asiayhteydestään irroitettuja, osittain muunneltuja tai vahvasti väritettyjä referointeja.

Elvis ry:llä on Karprint Ky:n kanssa tämän vuoden loppuun kestävä sopimus Musa.fi-lehden tilaamisesta niille jäsenille, jotka tämän lehden haluavat. Jäsenetulehtiä ovat Musa.fin lisäksi myös Rytmi ja Riffi. Mikäli lehdeltä pyydetään syksyllä tarjous ensi vuodesta, tullaan tässä yhteydessä myös pyytämään tarkempi selvitys tietokoneohjelmistoja koskevasta sopimusrikkeestä. Suullinen selvitys on jo saatu.

Arvostan, kuten varmasti kaikki, Arthur Fuhrmannin vuosikymmenien työtä kevyen musiikin tekijöiden hyväksi. Selvis julkaisee jatkossakin mielellään sellaisia hänen kirjoituksiaan ja kannanottojaan, jotka eivät vaadi rinnalleen kenenkään välittömiä kommentteja. Näitä jälkimmäisiäkin voidaan julkaista otsikon ’Jäsenpostia’ alla.

Martti Heikkilä

---