Musiikintekijät -logo

Nakertajat liikkeellä

Nakertajat liikkeellä

Varmasti kaikille alkaa olla jo selvää, että nyt tyrkyllä olevassa ns. työsuhdeolettamassa on kyse tekijänoikeuksien siirtymisestä automaattisesti työsuhteessa olevalta tekijältä työnantajalle ellei tekijä itse pyri sopimaan toisin.

Eduskunnassa 19. 5. pidetyssä työsuhdetekijänoikeutta käsittelevässä seminaarissa kuultiin paljon viisaita puheita lakimuutoksen tolkuttomuudesta. Muutoksen puolustajien argumentointi oli taasen sangen ohutta ja epäloogista. Tuli sellainen olo, että eiväthän nuo voi itsekään uskoa moiseen. Mm. Viestinnän keskusliiton johtajan Satu Kankaan mukaan työsuhteessa olevalle tekijälle pitäisi riittää työstä saatu palkka – tämä kuulemma kompensoisi riittävästi tekijänoikeuksien menettämistä!

Mutta hetkinen. Kangashan on ollut myös Teostossa juristina. Hänenhän jos kenen pitäisi tietää se, että tekijänoikeuden kerryttämät korvaukset eivät ole teoksen tekemisestä ansaittua palkkaa. Tekijänoikeuskorvauksia maksetaan teoksen käytöstä (esim. mediateollisuuden raaka-aineena kuten musiikki radioissa tai sarjakuva sanomalehdessä) ja tästä teoksen käyttäjälleen tuottamasta lisäarvosta alkuperäisen tekijän on saatava osuutensa. Oikein yksinkertaista ja erittäin maalaisjärkeen käypää, mutta niin vaan on juristi vänkä luonnoltaan, että taipuu kyllä notkeasti kulloisenkin työnantajan kuoroon. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat – sanonta todella konkretisoituu, kun laulut on menetetty työnantajalle. 

Toinen epäloogisuus työnantajatahon myyntipuheissa on se, että lakimuutos ei heidän mukaansa käytännössä vaikuttaisi kielteisesti tekijöiden tuloihin, sillä se kohdistuisi oikeasti vain harvoihin tilanteisiin, joissa jo nyt on useasti sovittu tekijänoikeuksien siirrosta työnantajalle. Työnantaja vain ikään kuin turvaisi sijoituksensa. Mutta jos näin on, niin miksi koko peevelin touhu! Eikö nykysysteemi, jossa tekijänoikeudet kuuluvat lähtökohtaisesti työntekijälle, siis sille heikommalle osapuolelle, olisi aivan riittävä. Oikeuksien siirrostahan voidaan sitten tapauskohtaisesti sopia, kuten jo monella alueella on tehtykin – tosin valitettavan usein silloinkin työnantajan painostuksesta.

No nythän ei – vastoin lainsäädännön perushenkeä – haluta suojella heikompaa, ehei, vaan räknätään, että rahalle saataisiin voidelluksi entistä liukkaampi reitti työnantajan kukkaroon ja tätä mahdollisuutta aletaan aivan varmasti pikkuhiljaa hyödyntää myös niillä tahoilla, joilta sitä ei vielä tänään odoteta. Tokko sellaista tilannetta on koskaan ollutkaan, missä puuhamiehet eivät olisi vakuuttaneet, että eihän tässä kenelläkään ole mitään hätää ja kaikki voivat nukkua yönsä ihan rauhallisesti. Mutta faktahan on, että rahan perässä tässä nytkin juostaan ja kun joku saa sitä lisää, on se joltain pois. 

Varsinaisen ekstratunnekuohun synnyttää tällä kertaa Rkp:n eurovaaliehdokas Nina af Enehjelm ja hänen nuoret piraattiystävänsä. Tämä tällä hetkellä Tapani Kansan managerina (!!!) toimiva, mm. tietokirjailijaksi tituleerattu filosofian maisteri on keksinyt mielestään oivan reseptin euroturuille pääsyyn: aletaan kerätä populistispoliittisia irtopisteitä flirttailemalla nuorten nettiliberaalien kanssa ja julistamalla hyvää sanomaa internetin vapaan kulttuurinvaihdon nimeen. Niin hänen kuin piraattiystäviensäkin primäärikohteena on mediateollisuus, mutta kumpaistenkin sananjulistukseen kuuluvat hämmentävän puutteelliset tiedot ja tekijöiden täydellinen unohtaminen. Sen lisäksi, että yllytetään kansalaisia rikkomaan tekijänoikeuslakia ja kerätään jymäytettävien ääniä inkvisition uhmaajan viitta harteilla, toistetaan vain sitä iänikuista mantraa netin auvoisuudesta bändien markkinointikanavana ja unohdetaan täysin ne tekijät, jotka eivät itse esitä teoksiaan.

Naffe-tädin herätyskokouksessa Helsingissä 1.6. (tätä kutsuttiin myös vaalitilaisuudeksi) kysyin tästä ja ainoa vastaus tuli mustaan piraatti-T-paitaan sonnustautuneelta henkilöltä: ”Muuttakaa bisnesmallia siten, että diilaatte suoraan bändien ja artistien kanssa biiseistänne – eläkää sillä”! Jep, että tätä tasoa! Tätä paikalla ollut Tapani Kansakin kritisoi muistuttamalla tekijänoikeusjärjestelmämme oikeutuksesta sen syntyessä viime vuosisadan alussa silloisten tekijöiden kuten Kuulan, Sibeliuksen ja Merikannon kannalta. Siitä vaan säveltäjät ja sanoittajat treenikämppiä kiertämään ja biisejä tarjoamaan! 

Nyt kun piraatit ovat 5.000 kannattajakortin myötä saamassa virallisen puolueen statuksen, on tekijöiden yhä vakavammin pyrittävä heidän kanssaan keskusteluun. Heidän ja muiden kaikki-meille-ilmaiseksi -tyyppien vaarallinen ja kapea-alainen retoriikka on syytä haastaa kasvotusten ja pyrittävä niin rakentavaan ilmapiiriin kuin (ja jos) se tässä tapauksessa on mahdollista. 

Oikeudenomistajienkin piirissä tarvitaan laaja-alaisempaa ajattelua. Sakottamalla skidejä ja jättämällä huomiotta kansalaisten oikeudentaju vain kiihdytetään tekijänoikeuden arvostuksen alasajoa, joka jo nyt on kiivaana käynnissä. Itse en esimerkiksi ole kovin vakuuttunut uudesta Ranskan mallista, jossa imuroijan yhteydet pannaan poikki kolmannen varoituksen jälkeen. Toimenpide on sinällään ihan ok – onhan jo kaksi kertaa varoitettukin – mutta se tuottaa kansan syvissä riveissä ennen näkemättömän rajua vastarintaa ja oikeamielisyyden puuskassaan tekijänoikeutta nakertavien tahojen määrän ja päättäväisyyden kasvua.   

Nyt kansalaisten omatunto jälleenkalibrointiin siten, että oivalletaan uudella tavalla henkisen omaisuuden käsite ja ymmärretään, että aineettomankin varastaminen on ihan oikeasti väärin… ja jos jotain haluaa ilmaiseksi, niin ainahan voi pyytää oikein kauniistiSmile  

Oikein hyvää, lämmintä ja luovaa kesää toivottaen

Janne Louhivuori

janne.louhivuori@elvisry.fi 

PS. Ei purrut Ninan teema EU-vaaleissa, ääniä tuli vain 1055 ja sijoitus Rkp:n 20 ehdokkaan joukossa kolmanneksi viimeinen!


-Louhipaja


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 02/2009

Selaa lehden artikkeleita