Otsikon teksti on Elvisin slogan, jonka viestiä tulevana 60-vuotisjuhlavuotena koitamme saada levitettyä mahdollisimman laajasti päättäjille ja suurelle yleisölle. Toki on yksinkertaista ja itsestään selvää, että kaikella on tekijänsä. Ilman tekijää ei olisi musiikkiakaan eikä kaikkea siihen liittyvää jälkilöylyä. Musiikilla tarkoitan tässä nyt kaikkea sen teosolemuksen alkulähteeseen liittyvää: sävellystä, sanoitusta ja sovitusta – ja näiden yhteenliittymiä.

Musiikintekijä on suurelle yleisölle kuitenkin usein tuntematon, koska häntä ei nähdä parrasvaloissa. Tekijä ei välttämättä esiinny tai levytä itse ollenkaan, eikä hänellä tällaisessa tapauksessa ole levy-yhtiön kanssa sopimusta. Suuri yleisö on harmittavan tietämätön musiikintekijöiden ammattikunnasta, joka luo musiikin, jota artistit ja muusikot esittävät ja äänitteille tallentavat.

Musiikintekijöiden ammattikunnan olemassaolon lisäksi haluamme nostaa esille vanhvasti sen, mistä musiikintekijät saavat toimeentulonsa ja millaisessa asemassa he ovat sosiaaliturvan ja verotuksen suhteen, verrattuna palkansaajiin.

Musiikintekijä elää tekijänoikeuskorvauksista, joita hän saa pääasiassa Teostosta. Näitä korvauksia hän saa vain silloin, jos hänen tekemäänsä musiikkia esitetään, ja jos esityksistä tehdään esitysraportointi. Tekijä saa myös osuutensa äänitteiden myynnistä tekijänoikeuskorvauksina. Musiikintekijä ei kuitenkaan koskaan työpäivää aloittaessaan tiedä, tuleeko saamaan aherruksestaan rahallista korvausta, ja hyvin harvoin hän aloittaa työpäivänsä esimerkiksi lukemalla työtilausta – ainakaan rahallista korvausta sisältävää.

Tekijänoikeuskorvauksia verotetaan kuten palkkatuloa. Niistä ei kuitenkaan kerry eläkettä, sairauspäivärahaa eikä vanhempainrahaa kuten palkkatuloista. Ne eivät myöskään kerrytä ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan työssäoloehtoa. Mutta tekijänoikeuskorvaukset otetaan kuitenkin huomioon työttömyysetuutta vähentävinä tuloina.

Musiikintekijä toimii usein yrittäjänä. Tekijänoikeuskorvauksia ei kuitenkaan voi ohjata yritykselle, vaan ne katsotaan henkilökohtaisiksi tuloksi. Tähän haetaan muutosta hallitukselle lähetetyllä veroehdotuksella. Siinä Elvis ry (sekä Teosto, Musiikkikustantajat ja Suomen Säveltäjät) esittävät, että tekijä voisi halutessaan ohjata tekijänoikeuskorvauksia myös yrityksensä elinkeinotuloksi.

Tekijänoikeuslaissa sanotaan, että kun teos saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava ”sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii”. Tämän toteuttamiseen olisi kyllä paljon hyviä keinoja vaikkapa netin kautta. Me uskomme siihen, että muitakin kuin meitä kollegoja kiinnostaa musiikin tekijät.

Musiikki merkitsee! Musiikki on kuulijalleen elämysmatka – ystävä, joka pitää kädestä koko elämän ajan, kohdusta hautaan. Se on tunteiden kieli, joka alkaa siitä mihin omat sanat loppuvat. Se on aikakone, jonka avulla voi palata menneeseen ja haaveilla tulevasta. Musiikki on läsnä, kun on aihetta juhlaan, kun kaipaa lohtua ja voimaa. Se luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kertoo tarinoita, joihin voi samaistua.

Ajatellaanpa hetki maailma ilman musiikkia. Tai tulevaisuuden maailma ilman tänään, huomenna ja ylihuomenna syntyvää uutta musiikkia.

Musiikintekijä on oman aikakautensa ilmiöiden kerääjä, tulkki ja tallentaja, jonka teokset jäävät osaksi kulttuurihistoriaa. Musiikin tekeminen on mielekästä työtä, se antaa mahdollisuuden luoda uutta – sellaista johon ammennamme ympäristöstä, ilmiöistä, tuntemuksista sekä oman elämän tapahtumista. Musiikin tekeminen saattaa jopa liikuttaa tekijäänsä työnsä äärellä.

Muun muassa näitä musiikintekijyyteen liittyviä ydinviestejä tulemme kertomaan tulevan juhlavuotemme aikana. Kiitos ydinviestitiimillemme tärkeiden teemojen kokoamisesta!

”Ilman lauluntekijöitä koko muu sirkus on turhaa. Meistä kaikki lähtee.” (J. Karjalainen, Selvis 1/2013)

Aku Toivonen
Elvis ry:n toiminnanjohtaja