Eräänä syystalven sysipimeänä iltana yritin jälleen kerran vältellä lenkille lähtöä, vaikka olin itselleni toisin luvannut. Annoin aikavarkaalle pikkusormen ja harhailin pitkän tovin sosiaalisen median syövereissä, kun silmiini osui ylistyskirjoitus uudesta kotimaisesta musiikkialbumista. Oi, on kuulemma sellaista pyöritystä, että sukat menevät solmuun jo ensimmäisen biisin aikana. Tämän täytyi olla selvä merkki; napit korviin ja kohti pimeyttä!

Levy oli juuri niin loistava, järjetön ja riemukas kuin vertaisarviointi oli antanut ymmärtää, ja vahingossa juoksin syksyn kevyimmän lenkin, aivan muissa maailmoissa.

Kotiin päästyäni ryntäsin koneelle ja etsin tietoa tekijöistä. Tunnettu ruotsalainen suoratoistopalvelu ei sitä tarjonnut, olisihan se pitänyt jo aavistaa. Eikä tietoa löytynyt googlaamalla mistään muualtakaan. Pitkällisen ja raivopäisen salapoliisityön jälkeen muistin bändin fb-sivut. Sieltä löytyivät huikeat muusikot!

Virtuaalikumarruksen ja tykkäämisen jälkeen jäin vielä kaipaamaan tietoja biisien tekijöistä. Mitäpä niistä, tuumasi netti, joten tilasin sellaisen oikean levyn, jossa on se paperinen lehdykkä täynnä informaatiota siellä välissä. Muistatteko?

Minä olen musiikintekijä, mutta myös musiikinkuuntelija, kuluttaja! En kai minä ole ainoa, jota ärsyttää, että en löydä olemassa olevaa tietoa ympäristöstä, jossa kaiken pitäisi olla mahdollista ja saatavilla! Jos se tieto on saatu näpyteltyä levyn kansipapereihin, miksi se ei löydä tietänsä digipalveluiden ihmeelliseen maailmaan? Ja kuka hyötyy siitä, ettei palvelu pelaa?

Ystäväni lähetti sähköpostia. Viestissä oli kuvakaappaus erään kaupallisen kanavan musiikkivisailuohjelmasta. Ilokseni huomasin, että oikein tekijätiedot näkyivät ruudun alalaidassa, laatuohjelma siis. Tarkemmin katsottuani yllätyin tiedosta, että olen kirjoittanut tekstin Kuka keksi rakkauden -biisiin yhdessä Markku Impiön kanssa. Kaikkea sitä, en muista yhtään… vai olisikohan se kumminkin ollut kaimani Kokkola?

Samainen ystäväni lähetti pari muutakin vastaavaa kuvaa ja kertoi katsovansa kyseistä ohjelmaa juuri siksi, että kreditit ovat usein ”hulvattomasti päin helvettiä”. No, tekevälle sattuu ja sehän onkin vain musaohjelma, ja kuka niitä nyt kaikkia faktoja jaksaa tarkistaa…

Minä olen musiikintekijä, mutta myös televisionkatsoja, kuluttaja! En kai minä ole ainoa joka kaipaa itseään kunnioittavia tv-viihteentekijöitä ja muutamaa faktaa hömpän sekaan, sivistysvaltiossa? Hei me kuluttajat ja suuri yleisö, annetaan palautetta, vaaditaan parempaa!

Moraaliset ja muutkin tekijän oikeudet digimarkkinoilla ovat tulevan vuoden kärkihankkeita niin meillä Elvisissä kuin maailmanlaajuisestikin.

Parempaa Uutta Vuotta musiikintekijänä, kuluttajana ja ihan vaan ihmisenä toivotan myös.