Siksi on hyvä, että Markus Nordenstreng nosti asian pöydälle kirjoituksessaan ”Kadonneitten tekijätietojen metsästyksestä” (Selvis 4/2015). Nordenstreng toteaa, että kaikilla osapuolilla on peiliin katsomisen paikka. Totta, mutta musiikin tuottajat ja verkkojakelijat ovat silti avainasemassa. He kuitenkin aina lopulta päättävät siitä, mitä tietoja tuotetaan ja julkaistaan, mitä ei. Toistaiseksi ei optimismiin ole juuri ollut syytä. Varsinkaan Spotifyn kaltaisilla toimijoilla ei ole ollut kunnollista motiivia tehdä asialle mitään. Verkkopalvelun tuottajalle ei nimittäin synny välttämättä merkittävää lisäarvoa siitä, että musiikin tekijöiden tiedot on syötetty järjestelmään kunnolla. Vielä vähemmän heitä kiinnostaa varmistaa, että syötetyt tiedot ovat myös oikein. Näyttää hyvin riittävän, että jotain klikataan. Levy-yhtiöille laadukas metadata kyllä kelpaisi, kunhan siitä ei tarvitsisi maksaa.

Toisin kuin Nordenstreng loppuhenkosessaan toteaa, ongelmaa ei voida ratkaista ”koodaamalla”. Metadatan syöttäminen ei ole pelkästään tai edes pääasiassa tietotekninen ongelma, vaikka myös näitä rajapintojen seurusteluongelmia esiintyy. Pääongelma on tarvittavan metadatan tuottamisen vaatiman ihmistyön määrä ja laatuvaatimukset. Kirjastoissa tiedetään, miten kallista metadatan tuottaminen on, kun tavoitteena on laadukas hakujärjestelmä. Esimerkiksi HelMet-kirjastojen tietokantaa on kymmenien vuosien ajan tuottanut parinkymmenen päätoimisen ammattiluetteloijan ryhmä. Kirjastoalan palkat eivät kenenkään päätä huimaa, mutta ei se metadata silti itsestään tai ilmaiseksi ole syntynyt.

Spotifyn kaltaisten toimijoiden kohdalla kysymys on siitä, ettei metadatan tuottamisen pysyviä kustannuksia haluta ottaa mukaan liiketoimintamalliin. Asiassa tuskin voidaan kuitenkaan edetä, ellei isoja kaupallisia toimijoita pakoteta metadatan systemaattiseen ja laadukkaaseen tuottamiseen (kuten tekijänoikeuslakimme perusteella voisi ja pitäisi) tai jollain konstilla saada houkuteltua taloudelliseen satsaamiseen, todennäköisesti yhteistyössä sisältöteollisuuden edustajien kanssa ja kustannuksia jakaen.

Hyvää tilanteessa on, että Suomesta sentään löytyy musiikin metadatan tuottamisen ammattilaisia – nimittäin kirjastoista. Kun vaan saataisiin Spotify ja musiikin tuottajat palkkaamaan näitä osaajia laittamaan nykyinen sekasotku johonkin järjestykseen. Musiikin käyttäjissä olisi joukkovoimaa tarvittavaan painostukseen, mutta ihmisiä on vaikea saada barrikadeille banderollilla, joka vaatii ”MUSIIKIN METADATA KUNTOON!”. Palveluiden surkeaan laatuun on valitettavasti ehditty jo tottua. Siksi vastuu taitaa isolta osalta jäädä artisteille itselleen.

Heikki Poroila
FM, musiikkikirjastonhoitaja