Musiikintekijät -logo

Mikä mättää tekijöiden verotuksessa?

Mikä mättää tekijöiden verotuksessa?

Elvis ry:n jäsen Mikko Kuustonen astui rohkeasti esiin ja antoi tekijänoikeustulojen verotuksen epäkohdille kasvot Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatissa 21. tammikuuta. Keskustelu on sen jälkeen jatkunut ja toivottavasti jatkuu edelleen, kunnes päättäjät ryhtyvät lupauksista tekoihin. Seuraavassa kootut faktat tämän hetken käytännöistä ja epäkohdista sekä mahdollisista ratkaisumalleista. Elvis ry:n agendalla tämä asia on ollut jo pitkään ja asioiden eteenpäin viemiseksi käytännön työtä on tehnyt vuodesta 2002 lähtien johtokunnan asettama verotyöryhmä puheenjohtajana Arto Tamminen ja jäseninä Jori Nummelin, Kirsi Snellman ja Jani Uhlenius. Konkreettisen ehdotuksen työryhmä on tehnyt ns. taiteilijaverosta, jossa tekijänoikeustulojen verokattona on 25 prosenttia. Siitä lisää tämän kirjoituksen lopussa.

Elävälle ansiotuloa, perijälle pääomatuloa

Alkuperäisen ja elossa olevan musiikintekijän (= säveltäjä, sanoittaja, sovittaja ja kääntäjä) tekijänoikeuskorvauksia verotetaan ansiotulona. Perittyjen oikeuksien korvauksia verotetaan pääomatulona, kuten myös vastiketta vastaan toiselta siirtyneiden oikeuksien korvauksia. 

Teosto ei hyväksy tekijöiden yhtiöitä asiakkaiksi muuta kuin musiikkikustantajana. Tekijälle maksamastaan henkilökohtaisesta tilityksestä Teosto suorittaa ennakonpidätyksen. Kustantajan osuus on Teoston jakosäännössä 33,33 prosenttia. Tämä on siis katto silloinkin, kun tekijällä on oma kustantamo.  

Tekijänoikeustulot ovat korvausta immateriaalioikeuksien hyödyntämisestä. Ne ovat pääasiassa myyntirojalteja ja käyttökorvauksia. Huomattava osa tuloista on peräisin vuosia sitten luoduista teoksista. Valtaosan korvauksista tekijät saavat Teoston kautta. 

Suurimmat epäkohdat 

1.  Yhteen tai kahteen vuoteen ajoittuvat tulohuiput, jolloin veroprogressio nousee huomattavan korkeaksi verrattuna tekijän keskimääräiseen tulotasoon. Tulontasausta verotoimistot eivät yleensä hyväksy, koska niiden tulkinta on, että tulot eivät ole kertyneet aikaisempien vuosien toiminnasta vaan kyseiseltä tai kyseisiltä vuosilta. Nykyinen tulontasausjärjestelmä ei myöskään mahdollista useamman vuoden tulohuipun tasaamista pidemmälle ajanjaksolle. 

2. Tekijänoikeustulojen ennakoimattomuus. Valtaosan tuloistaan tekijät saavat Teostosta, josta he eivät voi saada ennakkotietoa siitä, kuinka paljon korvauksia kulloinkin on tulossa. Korvaukset maksetaan pääsääntöisesti kaksi kertaa vuodessa: kesäkuussa ja joulukuussa. 

3. Tekijänoikeustulojen hankkimiseen kohdistuvien kulujen vähentäminen on usein ongelmallista. Verotoimistojen käytännöt vaihtelevat suuresti. Koska tekijänoikeustuloja käsitellään ansiotuloina, ei niiden erityisluonnetta oteta riittävästi huomioon vaan tulonhankintaan liittyvät menot luokitellaan usein elantomenoiksi silloinkin, kun vastaavat menot muiden elinkeinonharjoittajien kohdalla ymmärretään osaksi elinkeinotoimintaa. Tappioiden vahvistamista ei musiikintekijöiden kohdalla käytännössä tapahdu vaikka se muussa elinkeinotoiminnassa on tavallista. 

Miten epäkohtia voitaisiin poistaa tai pienentää?

1. Rahastointi kuten urheilijoilla

Urheilija voi siirtää verotta 30 % ja samalla enintään 50.000 euroa vuosittaisista valmennusrahastoon tulleista bruttotuloistaan urheilijarahastoon. Urheilijatuloa on oltava vähintään 9.400 euroa vuodessa. Varat saa nostaa urheilijarahastosta vasta urheilu-uran päätyttyä vähintään viiden ja enintään kymmenen vuoden aikana tasasuuruisina erinä. Nostot ovat urheilijan verotettavaa ansiotuloa. 

Urheilijalle maksettavat palkkiot ja sponsorointituet voidaan maksaa suoraan valmennusrahastoon ilman ennakonpidätystä. Urheilijan kulut maksetaan tositteita ja erittelyjä vastaan valmennusrahastosta. Kyseessä on verottajan kannalta vähennysten hyväksymismenettely, jossa valmennusrahasto verottajan ohjeiden mukaisesti ja valvomana vastaa kulujen hyväksymisestä.  

Rahastojen toiminnasta vastaavat SLU ja sen jäsenliitot.  Musiikintekijöiden mahdollisuuden rahastointiin urheilijoiden tapaan voisi järjestää esimerkiksi liittämällä järjestelmä osaksi urheilijoiden rahastointijärjestelmää. 

2. Jaksotus ja varaukset

Ruotsissa tekijänoikeustuloja voi jaksottaa. Tekijä voi rahastoida osan tekijänoikeustuloistaan haluamaansa pankkiin henkilökohtaiselle tekijäntilille. Tuloista on rahastoitava vähintään 10.000 kruunua vuodessa ja enintään 2/3 tekijänoikeustuloista. Tekijänoikeustulojen on ylitettävä vähintään 50 %:lla jommankumman kahden edeltävän vuoden tekijänoikeustulo. Rahastoitu tulo on tuloutettava kuuden vuoden kuluessa. 

Tulojen jaksotus voitaisiin järjestää myös menovarauksen avulla. Esimerkiksi maataloudessa on Suomessa käytössä tasausvaraus, joka on maksimissaan 40 % maatalouselinkeinonharjoittajan vuositulosta. Metsätaloudessa voi tehdä 15 %:n varauksen. 

Menovaraus tai vaihtoehtoisesti Ruotsin mallin mukainen tekijäntili sisältyivät opetusministeriön Taisto II toimikunnan esitykseen vuonna 2000. Nämä esitykset eivät ole edenneet. 

3: Ruotsissa ja Tanskassa tulot yhtiölle

Musiikintekijät ja muusikot ovat Suomessa muita taiteilijoita huonommassa asemassa siinä, että Teosto ja Gramex eivät maksa tekijänoikeuskorvauksia kokonaisuudessaan tekijän omistamalle yritykselle. Esimerkiksi kirjankustantaja ja kirjailija voivat sopia, että kustantaja tilittää myyntirojaltit kirjailijan omistamalle yritykselle. 

Ruotsissa STIM voi maksaa tekijän henkilökohtaisen tilityksen kokonaisuudessaan tämän omistamalle yritykselle. STIM ei myöskään suorita henkilökohtaisesta tilityksestä ennakonpidätystä silloinkaan, kun se maksetaan suoraan tekijälle. Vaikka tekijällä ei olisikaan omaa yritystä, hän voi vähentää tuloistaan kulut samoin periaattein kuin yritystoiminnassa, minkä jälkeen hän ilmoittaa nettotulot verottajalle ja maksaa nettotulon mukaisen ennakkoveron. 

Ruotsissa tekijänoikeustuloista maksetaan arvonlisävero. Tällöin musiikintekijät voivat vähentää kulujensa arvonlisäveron tekijänoikeustulojen arvonlisäverosta kuten muutkin arvonlisäverovelvolliset elinkeinonharjoittajat. 

Tanskan KODA tilittää sekin tekijöiden henkilökohtaiset korvaukset ilman ennakonpidätystä. Sen jälkeen tekijä voi siirtää tilityksen lyhentämättömänä edelleen omalle yritykselleen, minkä jälkeen tuloja ei enää käsitellä hänen henkilökohtaisessa verotuksessaan. 

4. Näin Irlannissa, Kanadassa ja monessa muussa maassa 

Irlannissa taiteilijat ovat vuodesta 1969 lähtien voineet hakea vapautusta tuloverosta. Vapautusta voivat hakea säveltäjät, sanoittajat, kirjailijat ja kuvataiteilijat. Vapautus voi koskea myyntituloja ja tekijänoikeustuloja. Vuosina 1969-2001 vapautusta haki 6.941 taiteilijaa ja 5.120 hakemusta (74 %) hyväksyttiin. Vapautusta voivat saada myös muut kuin Irlannin kansalaiset, mikäli he täyttävät riittävät Irlannissa asumisen ehdot (yli puoli vuotta kalenterivuodessa). 

Kanadassa Quebecin, Ontarion ja Brittiläisen Kolumbian osavaltioissa on säädetty (Quebec Bill 108), että taiteilijoiden tekijänoikeustulot on vapautettu verosta kokonaan 15.000 dollarin (10.050 euron) vuosituloon asti, minkä jälkeen vero nousee asteittain siten, että verohelpotukset loppuvat kokonaan 60.000 dollarin (40.200 euron) vuosituloilla. Tekijänoikeustulojen verokohtelua on perusteltu sillä, että taiteilijat tekevät innovatiivista kehitystyötä, jonka tulokset hyödyttävät eri tavoin elinkeinoelämää ja yhteiskuntaa. 

Useissa Euroopan maissa kuten Isossa Britanniassa, Saksassa ja Islannissa erotetaan verotuksessa työsuhteiset palkansaajat ja itsensä työllistävät henkilöt (vaikka heillä ei olisikaan omaa yritystä) omiksi ryhmikseen. Musiikintekijät ja muusikot voivat hakeutua itsensä työllistävien ryhmään, jolloin heidän verotustaan kohdellaan selvästi eri periaattein kuin palkansaajien verotusta.

5. Taiteilijaverossa 25 %:n katto

Hallinnollisesti yksinkertainen malli tekijänoikeustulojen kausivaihteluista johtuvien verotusongelmien ratkaisemiseen olisi ns. taiteilijavero, joka perustuisi siihen, että tekijänoikeustulo on luonteeltaan verrattavissa sekä pääomatuloon että ansiotuloon. Tällöin musiikintekijöiden tekijänoikeustulojen verotuksessa määriteltäisiin katto (esimerkiksi 25 %) ja niitä tekijöitä, joiden tuloveroprosentti jäisi tämän alle, verotettaisiin heidän tuloveroprosenttinsa mukaisesti. 

Tässä mallissa tunnustettaisiin myös se, että tekijänoikeustuloja tuottava taiteellinen toiminta on sekä luovaa kulttuurityötä että elinkeinotoimintaa. Samalla tämä uudenlainen ajattelu voisi johtaa tekijänoikeustulojen ja sosiaaliturvan keskinäisiin suhteisiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseen. Suurimpia epäkohtia sosiaaliturvan osalta on se, että tekijänoikeustulot vaikuttavat tiettyihin sosiaalietuuksiin vähentävästi kun taas vuokratulot ja muut pääomatulot eivät sitä tee. Siksi taiteilijaveromalli olisi myös sosiaalisesti oikeudenmukainen samalla kun se olisi elinkeinopoliittisesti kannustava ja myös kulttuuripoliittisesti perusteltu. 

Teosto tilitti vuonna 2006 eläville kotimaisille tekijöille 14,9 miljoonaa euroa. Summassa ovat mukana esityskorvaukset ja tallentamiskorvaukset kotimaasta ja ulkomailta. Taiteilijaveron 25 %:n katolla ja Teoston verottajalta saamien ennakonpidätysprosenttien perusteella laskettuna valtion verotulot olisivat olleet 1,1 miljoonaa euroa pienemmät. Mutta pitkällä  tähtäimellä nykyisten epäkohtien korjaaminen on varmasti valtiontaloudenkin etu. 

Jos mitään ei tehdä, on suuri riski, että moni pärjäävämpi musiikintekijä siirtyy esimerkiksi Ruotsin STIM:n asiakkaiksi. Tämän jälkeen STIM maksaa korvaukset heidän omistamilleen yrityksille. Tekijät voivat edelleen asua Suomessa. Ja toiset tekijät tuskailevat edelleen verotuksensa ja sosiaaliturvansa kanssa ja luovan musiikkitoimialan kilpailukyky yskii. 

Taiteilijaveromallissa on tiettyjä yhtymäkohtia esimerkiksi maatalousverotukseen. Maanviljelijä voi jakaa tulonsa ansiotuloksi ja pääomatuloksi eri vaihtoehdoilla sen mukaan, mikä on viljelijälle tai viljelijäpariskunnalle edullisinta. Ennen nettotuloa on tietysti kaikki maatalouden kulut vähennetty, ja tuotantovälineet kuten maasturi voivat olla tilan omaisuutta. Ja satovaihteluita voi siis verotuksessa tasoittaa maksimissaan 40 prosentin tasausvarauksella. 

Eikö Suomen valtion olisi aika pitää musiikintekijöistään yhtä hyvää huolta kuin maanviljelijöistä? 

Martti Heikkilä


-Nuotin vierestä


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 1/2007

Selaa lehden artikkeleita