Herra X ymmärtää olevansa osa globaalia sisältötuotanto-teollisuutta.

X pysähtyi suuren elokuvateatterin eteen, kaivoi laukustaan kutsun ja luki: Kauppa- ja teollisuusministeriön sisältötuotantoprojekti järjestää yhdessä yritysrahoittaja Finnveran kanssa 20. syyskuuta INFOCOM yritysten rahoitusseminaarin. Paikkana elokuvateatteri Bio Rex, Lasipalatsi. Tervetuloa!

– Oikea mesta mutta mikä hiton infocom, tuhahti X ja painui sisään.

Teatterin salissa istui satakunta henkilöä. X hiipi takariviin ja istui alas. Silmien totuttua hämärään hän huomasi vieressään istuvan kuuluisan ufo-tutkijan. X tunnisti miehen ja mielen täytti epäilys:

– Juhan af Grann. Olenkohan mä sittenkään ihan oikeassa paikassa?

X tihrusi alas. Finnveran edustajaksi esittäytynyt mies pakkasi salkkunsa ja valaistulle lavalle nousi uusi esitelmöitsijä. Vetäjä esitteli hänet. Hän oli Kopiosto ry:n toimitusjohtaja Tarja Koskinen-Olsson ja luennon aiheena Sisältötuotantojen tekijänoikeuksien merkitys. X huokaisi syvään:

– Ei sentään ihan ufo-juttuja.

Koskinen-Olsson selvitti ensin että Infocom tarkoittaa suomeksi sisältötuotantoja eli erilaisia sisällön ja palveluiden tuottajia: – Tämä on tekijänoikeuksista riippuvainen ala, hän jatkoi ja X nyökkäili tyytyväisenä:

– Nyt puhut asiaa.

X:n hymy sen kuin leveni esitelmän edetessä. Koskinen-Olsson luennoi:

– Ala on valtavassa kasvussa ja jo tänään USA:ssa suurempi kuin autoteollisuus. Suomessa sisältötuotantojen osuus on 4,13 % bruttokansantuotteesta ja 3,98% työvoimasta on sen palveluksessa eli 86410 henkilöä. Suomessakin tämän alan kasvu on muihin teollisuuden haaroihin verrattuna ollut kaksinkertaista.

Valtavalle valkokankaalle heijastettiin taulukko, jonka X kirjasi muistivihkoonsa: 4,13 % bruttokansantuotteesta eli:

– Lehdistö / kirjallisuus 1,61

– Ohjelmistot / tietokannat 1,26

– Radio / tv 0,37

– Musiikki 0,20

– Teatteri / ooppera 0,09

– Elokuvat / videot 0,09

Pienemmät, kuten instrumenttien rakennus ja kuvanveisto, jotka olivat koko kakusta 0,02 luokkaa, jätti X listastaan pois.

Koskinen-Olssonin ääni kumisi kovaäänisistä:

– Sisällöt ovat tietoverkoissa arkoja jaeltavia, joten teknisen suojauksen merkitys on suuri. Bittivirran suojaus ja tunnistetiedot täytyisi koodata siten ettei niitä voi peukaloida pois. Ne voivat olla tuotteessa myöskin salattuna eli krypteerattuina.

X riemuitsi kuullessaan tuon sanan, se oli hänen lempparinsa. X:n hymy hyytyi kuitenkin pian.

X raapusti vihkoonsa kankaalta kiltisti litanian perusmantraa: Tekijänoikeudet jakautuvat aina kahdenlaisiin, taloudellisiin ja ns. moraalisiin oikeuksiin. Taloudelliset ovat sopimuksin luovutettavissa ja täten puhdasta kauppatavaraa. Sitten X luki jotain mitä ei ymmärtänyt: Moraaliset eli ns. isyysoikeudet eivät ole periaatteessa luovutettavissa.

– Periaatteessa, mites sitten käytännössä? ihmetteli X.

Koskinen-Olssonin ääni kaikui salissa jo pelottavana hänen kertoessaan suuresta visiosta:

– Suomessa ollaan Kopioston ry:n toimesta rakentamassa tietoverkkoon verkkolisensointi-palvelua eli että käyttöluvat saa sitten suoraan verkosta ja tulevaisuudessa Kopioston nettilisenssiosasto linkitetään koko Euroopan kanssa jolloin eri maiden hajautetuista tietokannoista voi hakea nopeasti tietoa ja lupia. Liikkuminen tapahtuu klikkaamalla tiedostosta toiseen. Ja joku kaunis päivä kattaa verkkolisensointi koko maailman.

X muisteli joskus lukeneensa eräästä hepusta joka halusi tehdä maailman kaikista kansoista opetuslapsiaan:

– Jos Jessellä olisi ollut tää netti olisi homma hoitunut aika rivakasti.

Oli aika palata maanpinnalle. Ainakin tuttuun stratosfääriin. Uusi kalvo heijastui kankaalle ja siinä luki kissankokoisin kirjaimin: SISÄLTÖTUOTANNON HINTA ELI MITEN MITATA IMMATERIAALIOIKEUKSIEN ARVO?

Koskinen-Olsson paasasi mikrofoniin:

– Suomessa toimii Gramexin yhteydessä Tekijänoikeuksien tiedotus- ja valvontakeskus, joka tekee tällaista mittausta, esimerkiksi tekijänoikeusrikkomuksen yhteydessä, kun vahingonkorvauksia määritetään. Hinta koostuu seuraavista asioista, tekokustannukset, tuotto-markkinoilla ja rojalti vapaa tuotto. Tärkeä kysymys on myöskin se pitäisikö rikollisesti käytetystä sisällöstä maksaa enemmän kuin laillisen kaupan yhteydessä?

X oli lukenut että suuressa Amerikan maassa oikeussalit pullistelevat juuri tuollaisista tapauksista ja että Suomessakin oli meneillään jo muutamia kymmeniä.

X:n raapustaessa vihkoonsa, huomasi hän vierellään outoa valohehkua. Juhan af Grann leijui ylös tuolistaan päässään alien-lasit ja sanoi:

– Jos puhutaan tällaisesta overseas-kaupasta, niin kuka valvoo? Minulla on meneillään oikeusjuttu seitsemässä maassa ja se kyllä maksaa.

Tämän jälkeen af Grann tarjoutui pitämään asiasta luennon. X:n mielestä se olisi ollut mukavaa kuultavaa, mutta vetäjä vetosi pysymiseksi agendassa. Koskinen-Olsson jatkoi sisältötuotantojen hinnan muodostumisesta:

– Tänä päivänä on sovittu että Eurooppa on alue jossa toimitaan samoilla tariffeilla, sen ulkopuoliset alueet segmentoidaan sitten aina tapauskohtaisesti.

X:ääkin mietitytti luennoitsijan kysymys:

– Pitäisikö kehitysmaille antaa oikeuksia halvemmalla?

Oli kahvin aika.

X jätti tsufet väliin ja kiirehti takaisin alukselleen. Vanhemmilta lainassa oleva hopeanharmaa Nissan seisoi VR:n makasiinien edessä. X:n mietteet siirtyivät hetkeksi kulttuuripolitiikkaan.

– Saa nähdä miten näiden käy ja tuleeko se eliitin musiikkitalo.

Ohittaessaan Lasipalatsin näki X sen yllä taivaalla kimaltavien alusten rykelmän:

– Onhan toi netti kova juttu, mutta sillä af Grannilla on näköjään toi intergalaksinenkin yhteys hallussa.

---

Teksti ja piirros: Jussi Sydänmäki