Vilkaisin juuri nettisivuiltamme viimeisimmän päivityksen jäsenmäärästämme: meitä on nyt 1042! Ikähaitarin palkeet paukkuvat, tyylilajista ja tehtävänkuvasta puhumattakaan. Siksipä olenkin jännityksellä odottanut, millaista palautetta yhteisistä tapahtumistamme toimiston sähköpostiin tipahtelee.

Suurin osa palautteesta on ollut erittäin positiivista. Vuoden alusta aloittamamme kasvisruokailu on saanut kiitoksia laajalta jäsenkunnalta, toki muutamia kriittisiäkin äänenpainoja on kuultu.  Enemmistön tuella jatkamme valitsemallamme tiellä hiilijalanjälkemme pienentämiseksi. Kun tarjoamme ruokaa, jota kaikki voivat hyvällä omallatunnolla syödä, hävikin määrä pienenee ja luonto kiittää!

Keskustelua herätti syksyllä Musiikintekijöiden päivän seminaari, jossa vieraanamme olivat Nelonen Median IPR Licensing Manager Jarkko Karhu ja radioiden musiikkipäällikkö Jussi Mäntysaari, joka musiikkijohtaja Mikko Koivusipilän ohella ”musiikkimaailman ylijumalaksikin” leikkisästi mainitaan. Vieraat olivat hyvin valmistautuneita. Ja realistisia, hyvin realistisia.

Meille selvisi, että kaupallisia radioita kiinnostavat lähinnä 25–54-vuotiaiden kuuntelutottumukset, ja tietoa haetaan yli puolen miljoonan euron tutkimusbudjetin avulla. Mainostaja ja kuuntelututkimukset päättävät, millaisia kuulijoita halutaan tavoittaa. Kaupallinen radio ei yritäkään löytää ja esitellä uutta musiikkia, koska ”peruskuuntelija ei ole musafriikki”. Uusia hittejä kuitenkin tarvitaan.

Kuulun ikäluokkaan, joka ei kiinnosta mainostajaa ja kaupallista radiota. Monilla ikäisilläni olisi kyllä varaa kuluttaa, ja kokemukseni perusteella melkoisen iätön ja utelias suhde musiikkiin. Ja mitä tutkimuksiin tulee: syksyllä julkaistu Teoston ja IFPIn kuuntelututkimus kertoo, että mitä iäkkäämpi vastaaja on, sitä myönteisemmin hän suhtautuu radioon!

Itse kyllä kaipaisin kaupallisellekin puolelle enemmän rohkeutta, ja ylijumalille enemmän valtaa yllättää kuulijansa.

Samaa rohkeutta suomalaiset musiikintekijät toki kaipaavat myös Yleltä, jota velvoittaa julkisen palvelun tehtävä mm. ”tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille”.

Erityisesti Radio Suomen ohjelmavirran musiikkivalinnat ovat herättäneet keskustelua niin kauan kuin muistan. Tutkailin Finnpanelin radiotutkimusta ja kanavaosuuksia ikäryhmittäin. Ainakin viimeisimmän viiden vuoden aikana Yle, ja Radio Suomi erityisesti, näyttää menettäneen yli 45-vuotiasta kuuntelijakuntaa. Nuorempi kuulijakunta ei ole vastaavasti lisääntynyt.

Ensi vuonna virittelemme keskustelua Radio Suomen soittolistoista, UMK:n tulevaisuudesta, katalogimusiikista ja muista musiikintekijöille tärkeistä aiheista. Tavoitteemme on saada Ylen musiikin ”ylipapit ja -papittaret” Musiikintekijöiden päivän seminaarivieraiksi.

Varaslähtönä Yle-keskusteluun palkitsimme Pro Musiikintekijät -kunniamaininnalla Ylen erikoisohjelmien toimittajia, jotka omalta osaltaan toteuttavat julkisen palvelun tehtävää soittamalla monipuolisesti kotimaista musiikkia, jota ei soittolistoilta löydy. Olemme useita heistä huomioineet jo aiempina vuosina, tänä vuonna kiitoksemme saavat Susanna Vainiola, Marko Maunuksela, Tuuli Saksala, Teppo Vapaus ja Miikka Koivisto.

Kiitos kuluneesta vuodesta, arvon musiikintekijäkollegat, keskustelu jatkukoon hedelmällisenä, monimuotoisena ja merkityksellisenä vuonna 2020!

Kaija Kärkinen
Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja