Keskustelu Teoston tilitysten sisältämästä ohjailusta on ollut viime aikoina vilkasta ainakin Elviksen sisällä. Samalla yhdistys on entistä selkeämmin liputtanut sen puolesta, että sellainen ohjailu, jolla suositaan joitakin musiikinlajeja, ei kuulu tilitykseen.

Perinteisesti tämä suosiminen on ollut ”heikommin toimeentulevien lajien tukemista”. Ja Elviksen sisälläkin on ollut tälle ymmärtämystä, kunhan myös heikommin toimeen tulevia kevyen musiikin lajeja suositaan eikä ainoastaan vakavaa musiikkia.

Elviksen vuoden 1999 toimintasuunnitelmassa sanottiin, että Teoston tilitysuudistuksen seurannassa ja jatkotoimissa ”kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, minkä verran Teoston tilitysjärjestelmässä on vielä syytä olla musiikkipoliittisia kompensaatioita.”

Vuoden 2000 toimintasuunnitelmassa tämä muuttui muotoon: ”Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on, että Teoston tilitysjärjestelmä ja hallinto saatetaan olemassaolevia voimasuhteita vastaavaksi.”

Vuoden 2001 toimintasuunnitelma on aikaisempia selkeämpi: ”ELVISin tavoitteena on saattaa Teoston perintä ja tilitys mahdollisimman tarkoin toisiaan vastaaviksi. Käytännöistä, joissa tilityksessä suositaan joitakin musiikinlajeja, tulee kokonaan luopua. Teoston jäsen- ja asiakaskunnan hyväksymiä tukitoimia voidaan suorittaa ns. kansallisten varojen puitteissa.”

Viesti on siis se, että kaikki genre-ajattelu pitää kitkeä pois Teoston tilityksistä. Joku ehkä kysyy, että eikös ne genret poistettu jo vuosia sitten. Kyllä, kyllä, mutta genre-ajattelu jäi. Sen ajattelun mukaan ns. kaupallisilta musiikin lajeilta pitää ottaa ja ns. epäkaupallisille mutta taiteellisesti arvokkaille antaa.

Teoston syyskokouksen (13.12.2000) yhteydessä pidetyssä seminaarissa pohdittiin Teoston luonnetta aatteellisena yhdistyksenä. Ennen keskustelua pitivät valmistellun puheenvuoron Teoston puolesta Otto Donner ja Jaakko Fredman, vakavan musiikin säveltäjien puolesta Kalevi Aho, kevyen musiikin tekijöiden puolesta Pentti Lasanen ja musiikkikustantajien puolesta Niko Nordström.

Kalevi Aho vastusti Teoston johtokunnan sanoittajajäsenen Jorma Toiviaisen esitystä siitä, että Teoston johtokuntaan tulisi yksi kevyen musiikin tekijä lisää ja vastaavasti vakavan musiikin säveltäjiä olisi yksi vähemmän. Ahon mukaan taloudellisesti vahvimpien intressit ylittäisivät silloin yhteiset intressit.

”Toiviaisen mallissa ei toteutuisi demokratia, vaan tuloksena olisi yhden jäsenryhmittymän pysyväksi jäävä diktatuuri”, hän sanoi. Suomen Säveltäjien puheenjohtajaa Mikko Heiniötä lainaten hän kysyi, ”minkälaisten asioiden läpiajamiseksi juuri kaupallisimmin suuntautunut musiikki tätä enemmistöä tarvitsee”.

Samoin Aho vastusti Toiviaisen esitystä siitä, että Teoston jäseneksi pääsemisen tulorajaa pitäisi korottaa siten, että tekijöillä tulisi olla vähintään 5.000 markan tilitykset vuodessa (nykyisin 2.000-3.000 mk). Ahon mielestä pitäisi kiinnittää enemmän huomiota hakijan todelliseen ammatillisuuteen, ammatilliseen osaamiseen eikä taiteellisiin näyttöihin.

Aho sanoi myös, että ”koko nykyisessä yhteiskunnassamme on monilla elämänalueilla alettu suosia yhä yksipuolisemmin niitä, joilla jo entuudestaan on eniten rahaa ja valtaa.” Yhteiskunnan pelastus löytyy hänen mukaansa marginaaleista ja niiden ”olemassaolon mahdollisuuksia myös Teostolla on ehdoton velvollisuus vaalia musiikin saralla.”

Pentti Lasanen piti Ahon puheenvuoroa melkoisena epäluottamuslauseena kevyen musiikin tekijöille. Kirjailija Erno Paasilinnaa referoiden hän korosti, että ”ainoat oppineet ovat itseoppineita – muut on opetettu”. Han katsoi, että Teoston toiminnassa pitäisi olla hallitsevana rehellisyys ja kohtuus.

Lasasen mukaan yhteistyö Teostossa on ensisijassa rahanjakoa. Tilitykset pitäisi maksaa tekijöille ja kustantajille sen mukaisesti, mitä musiikin käyttäjät kunkin teoksen käytöstä Teostolle maksavat. Tukitoimia pitäisi harjoittaa kohtuuden mukaan.

Alustusten jälkeen käydyssä yleiskeskustelussa useat elvisläiset korostivat, että Teoston tilitysten pitäisi kohdistua mahdollisimman oikein eli ns. ”markka sisään, markka ulos” -periaatteen mukaisesti. Tämä periaatehan tarkoittaa sitä, että jos musiikin käyttäjä maksaa tietyn teoksen tietystä käytöstä markan, tulee tämä markka tilittää juuri tämä teoksen tekijöille ja kustantajalle. Teoston hallinnointikulut tästä markasta saa tietysti pidättää samoin kuin enintään 10 penniä kansallisiin varoihin. Mutta ei ole oikein, jos siitä markasta lohkaistaan osa jonkin toisen teoksen tekijöille ja kustantajille.

Tilitysten ohjailussa suurin yksittäinen väline on viime vuosina muodostunut niin sanotuista tukisiirroista (viime vuonna yli 14 miljoonaa markkaa). Elviksen johtokunta päättikin kokouksessaan 26.2. tehdä Teoston kevätkokoukselle aloitteen siitä, että tukisiirroille asetetaan tietty katto, kunnes niitä koskevat periaatteet on hyväksytty osaksi tilitys- ja jakosääntöä. Aloite sisältää eräänlaisen ”markka sisään, enintään markka viisikymmentä penniä ulos” -periaatteen. Tukisiirtojen määrä voisi siten olla enintään 50 prosenttia kyseisen alueen bruttotulosta. Eli melkoisesti tukea sallii vielä tämäkin leikkuri.

Ennen seminaaria pidetyssä Teoston syyskokouksessa hyväksyttiin mm. seuraavat elvisläisten tekemät esitykset:

– Lisäyksenä vuoden 2001 toimintasuunnitelmaan; ”NCB:n ongelmallisen tilanteen vuoksi Teosto järjestää toimintavuoden aikana ylimääräisen yhdistyksen kokouksen, joka pidetään eri päivänä kuin kevätkokous tai syyskokous.” (Sittemmin Teoston johtokunta päätti, että ylimääräinen NCB-kokous pidetään samana päivänä kuin Teoston kevätkokous eli 26.4. klo 12.)

– Lisäyksenä pöytäkirjaan; ”Syyskokous toteaa, että kokouksessa esitettiin toivomus raporttiasiamiehen palkkaamisesta. Johtokunta velvoitetaan selvittämään, miten tällainen kiinnitys voidaan hyväksytyn budjetin puitteissa tehdä sekä raportoimaan selvityksen tuloksista vuoden 2001 kevätkokoukselle.”

Syyskokouksessa suoritettiin myös koeäänestys toimintasuunnitelmaan esitetystä muutoksesta, jonka mukaan matkapuhelinten soittoäänien lisensioinnissa siirryttäisiin noudattamaan mainosmusiikin lisensioinnissa sovellettua menettelyä, jonka mukaisesti tekijältä itseltään kysyttäisiin lupa, kun teosta käytetään soittoääniyhteydessä. Esityksen teki Arthur Fuhrmann (webmaster huom. Arthurland 4/2000 sisältää perusteluita) Petri Kaivannon (Tässä lehdessä toisaalla Petri kertoo miksi) kannattamana. Koeäänestyksessä sitä kannatti ainoastaan kuusi jäsentä, joten esitys hylättiin.

Samaan aikaan, kun Teoston tilitysjärjestelmää kehitetään kohti ”markka sisään, markka ulos” -periaatetta (tai sama euroina), niin maailmalta kiirivät uutiset siitä, kuinka paljon Napster kulloinkin on valmis maksamaan levy-yhtiöille, jotta sopu syntyisi nettimusiikin tekijänoikeuksista.

Suomalaisen musiikintekijän näkökulmasta nämä uutiset ovat olleet aika hämmentäviä. Eiväthän isot levy-yhtiöt voi tehdä mitään sopimuksia meidän puolestamme. Ainoa, jolle olemme antaneet valtuudet tehdä kollektiivisia sopimuksia, on Teosto.

Napster-uutisten levittäjiltä tuntuvat välillä puuttuvan kaikki tekijänoikeuslain perustiedot. Tekijällähän on yksinoikeus teokseensa, ei suinkaan millään levy-yhtiöllä. Eikä tämä yksinoikeus ole siirtynyt levy-yhtiölle, vaikka tämä olisikin saanut luvan teoksen julkaisemiseen tuottamallaan äänitteellä. Sehän on vain käyttölupa, jonka Teosto ja NCB ovat tekijän puolesta antaneet. Tätä käyttölupaa ei levy-yhtiö voi siirtää Napsterille.

Martti Heikkilä

---

teksti: Martti Heikkilä

-Nuotin Vierestä