Musiikintekijät -logo

Malmstén 100 v. juhlavuotta vielä jäljellä

Malmstén 100 v. juhlavuotta vielä jäljellä

Kun Sinitakkien Marssin (Laivaston Soittokunnan perinneyhdistys) puuhamies Pertti Keihäs otti viime vuonna yhteyttä muistuttaakseen, että 27.6.2002 on Georg Malmsténin 100-vuotissyntymäpäivä, oli itsestään selvää, että tätä merkkipäivää juhlittaisiin oikein olan takaa. Minua rupesi kuitenkin hirvittämään, kun alettiin puhua Georg Malmstén 100 v. juhlavuodesta. Emmehän me viettäneet Urho Kekkosen 100 v. juhlavuotta, emmekä Lönnrothin 200-vuotispäivääkään koko maassa koko vuotta. Mutta olin (kerrankin) väärässä.

Idea juhlimisesta otti niin valtavasti tulta, että jo heti vuoden alussa järjestettiin ensimmäiset syntymäpäivätapahtumat, ja tiedossamme oli nopeasti erilaisia konsertteja vuoden loppuun asti. Joten perustimme Georg Malmstén 100 v. toimikunnan. Juhani Leinonen suunnitteli iskevän logon, ja ryhdyimme pääasiassa koordinoimaan sekä tiedottamaan juhlavuoden tapahtumista.

Pyysimme Tasavallan presidentti Tarja Halosta juhlavuoden suojelijaksi, ja hän heti ilmoitti meille (oikein kuvan kanssa) toimivansa ”mielihyvin juhlavuoden suojelijana”. Hän osoitti tämän konkreettisesti 27.6. lähettämällä uhkean kukkalaitteen Georg Malmsténin muistomerkille laskettavaksi. Hupaista on, että juuri nämä kukat varastettiin vuorokauden sisällä.

 Jotkut asiat syntyivät nimenomaan toimikunnan ideoimina. Tärkein niistä on varmasti koulupaketti, jota lähetettiin kaikkiin suomalaisiin peruskouluihin. Se sisältää lyhyen elämänkerran kuvineen, kuuden laulun nuotit, ja viisi Georg Malmsténin kappaletta hänen omana esityksenään cd:llä. Toivomme, että nykyajan koululaiset saisivat selvyyden siitä, kuka sellainen ”Jori-setä” oikein oli.

Toinen merkittävä asia, joka syntyi toimikunnan aloitteesta, on Jorin elämäkerta. Sen on kirjoittanut Sakari Warsell, rahoittanut Kordelinin säätiö ja sen kustantaa WSOY. Sen pitäisi ilmestyä vielä tämän vuoden puolella.

Kuten jo huomautin, suhtautuminen asiaan oli ja on erittäin myönteinen. Erikseen haluan tässä mainita Helsingin kaupungin. Olen joutunut neuvottelemaan useiden kaupungin virkamiesten kanssa, ja joka kerta kun olen maininnut nimen Malmstén, kaikki ovet ovat avautuneet. (Harkitsin jo oman nimeni vaihtamista, kun Malmsténiin suhtautuminen tuntuu olevan huomattavasti parempaa kuin Fuhrmanniin.) Esimerkiksi katukylttien saaminen ”Malmsténinkulma – Malmsténshörnet” puistikkoon meni hyvin sutjakkaasti, vaikka siihen tarvittiin monen virkamiehen myönteinen suhtautuminen. Helsingin kulttuuriasiainkeskuksen koko vuoden ylläpitämät Georg Malmstén 100 v. juhlavuoden nettisivut ovat osoitteessa www.malmsten.lasipalatsi.fi/

Myös Helsingin Poliisilaitos antoi erittäin vahvan panoksensa juhlapäivänä 27.6, kun kulttuurijohtaja Yrjö Larmolan toimesta paljastettiin Malmsténinkulman katukyltit Helsingin Töölössä. Päällepäsmärinä toimi Helsingin Poliisisoittokunnan kapellimestari Petri Juutilainen (ELVISin jäsen), joka ilmeisesti lauloi tilaisuudessa joutsenlaulunsa. Hän siirtyi toisiin tehtäviin Pirkanmaan Musiikkiopiston kevyen musiikin lehtoriksi. Mutta viimeiset ”tekoset” Malmsténin merkeissä olivat mahtavat. Petri oli onnistunut mobilisoimaan miltei koko poliisilaitoksen, sillä mukana oli ratsupoliiseja, soittokunta ja poliisilaulajat. Liikennepoliisi oli sulkenut kadun, ja jopa joitakin autoja hinattiin pois häiritsemästä. Helsingin kaupunki oli luovuttanut kulkestradin äänentoistoineen kaikkineen.

Mieskuoroliitto järjesti Georg Malmsténin laulujen sovituskilpailun. Kilpailun voitti ELVISin jäsen Yrjö Hjelt, ja sen ensiesitys oli em. katujuhlassa. YL:n kaksoiskvartetti oli pikaisesti opetellut sen ja kajautti hyvin taiteellisen teoksen pienessä vesisateessa.

Kun on paljon myönteistä, on tietenkin jotakin negatiivistakin. Ihmettelen kovasti, että katujuhlasta ei ollut paljoakaan luettavaa etukäteen, eikä jälkeenpäinkään, vaikka tiedotimme siitä hyvin asiallisesti. Toinen pieni hauska episodi tuli siitä, kun Malmsténin kotitalossa asuva Suomen Säveltäjien johtokunnan jäsen, oli ennakkoluulottomasti ehdottanut, että talon seinässä paljastettaisiin syntymäpäivänä muistolaatta. Asiaan suhtauduttiin aluksi hyvin myönteisesti, mutta jostakin kummallisesta syystä idea haudattiin, laattaa ei laitettu, eikä Lutherinkatu 2 saanut tästä myönteistä julkisuutta. Kolmas yhtä hassu juttu oli, että pyynnöstäni huolimatta Sibelius-Akatemia ei liputtanut 27.6, koska ”ei ole ollut tapana liputtaa entisten oppilaiden syntymäpäivinä”. Myönteistä taas oli, että Malmsténinkulman talojen isännöitsijät ja talonmiehet olivat hengessä mukana.

Yleisradio saa suuret pluspisteet. Televisiossa oli sarja Malmstén-elokuvia, Radio Ykkönen on lähettänyt pitkää sarjaa ”Päivän Malmstén” päivittäin viiden maissa. Muutenkin on soitettu enemmän Jorin musiikkia kuin tavallisesti; usein mainiten 100-vuotissyntymäpäivä. FST lähettää vielä ainakin kaksi Malmstén aiheista ohjelmaa. Toinen niistä sisältää RSO:n soittamana Ensio Kostan kuuluisan sikermän, jonka Markku Johansson tulee myös johtamaan Helsingin Kaupunginorkesterin Juhlakonsertissa 30.10. Finlandia-talossa.

Tärkeä asia on myös Georg Malmsténin näyttely, jonka komissaarina toimi Juhani Leinonen. Näyttely on erittäin näyttävä. Se oli ensin Turussa, sen piti olla Haminassa ja on nyt lokakuun alkuun saakka Helsingin Jugendsalissa. Yhtenä järjestäjänä piti olla Puolustusvoimain Pääesikunnan, jonka edustajan kanssa pidettiinkin muutama neuvottelu. Jostain syystä näyttely ei Haminaan ilmestynyt, eikä Turun ja Helsingin näyttelyistä oikein löytänyt Pääesikunnan panosta. Mahtavia laskuja tuli kyllä jostakin valokuvakäsittelystä jms. Turun näyttely veikin niin paljon rahaa, että oli vaara Helsingin näyttelyn kariutumisesta. Jugendsali ei kuitenkaan lannistunut ja Helsingin näyttely pystytettiin tyystin Helsingin kaupungin kustannuksella.

Elokuvien kanssa oli huonoakin tuuria. Olimme ehdottaneet, että Helsingissä järjestettäisiin elokuvaviikot Malmstén-elokuvista, kuten aikaisemmin oli järjestetty mm. Leo Jokelan ja Irma Seikkulan elokuvaviikot. Suomen Elokuva-arkisto oli ehkä ymmärtänyt jotakin väärin. Vaadittiin uskomattomia summia elokuvien käytöstä. Mielestäni elokuvamaailma olisi ollut itse velvollinen järjestämään tapahtuman; saahan Elokuva-arkisto huomattavaa yhteiskunnallista rahoitusta. Kaiken lisäksi elokuvat olivat jo 30-40 -luvuilta. Elokuvan suoja-aika on 50 vuotta, joten ne ovat kaikki tekijänoikeussuojan ulkopuolella. Onneksi Yle paikkasi tämän aukon.

Puhuin jo monista tahoista, jotka ottivat juhlavuoden sydämenasiakseen. Helsingin Poliisisoittokunnan lisäksi tässä on mainittava Laivaston Soittokunta Timo Kotilaisen johdolla. Heillä on monia Malmstén konsertteja, ja jopa tämän vuoden Tattoon marssiesityksessä soi pelkkä Malmstén. Mutta myös muut sotilassoittokunnat (eritoten Kaartin Soittokunta) ovat kunnioittaneet Malmsténia monin eri tavoin. Ossi Runne johti Päämajan soittokuntaa (joka toisissa puvuissa soittaa Karelia Soittokunnan nimellä) useassa tapahtumassa. Kansanmusiikkiyhtye Sakarat esiintyi monesti Malmsténin merkeissä. Kun sen johtajalta Anja Hinkkaselta kysyttiin, minkä takia kansanmusiikkikokoonpano esittää Malmsténia, vastaus oli hyvin yksinkertainen: ”Malmsténhan vasta onkin kansan musiikkia”.

Mainittavia tapahtumia oli myös Ismo Sajakorven kirjoittama ja Antti Hyvärisen sovittama laulunäytelmä ”Molli-Jori” Helsingin Arenateatterissa. Se oli loistavaa ammattityötä. ”Saja” itse myös esiintyi ”vanhenevana” Malmsténina. Kun ensi-illan jälkeen sanoin Jaakko Salolle, etten tiennytkään, että Sajakorpi laulaa niin hyvin, Jakke vastasi: ”Eihän hän laulanutkaan aikaisemmin näin hyvin”. Sama näytelmä meni myös Hämeenlinnan kesäteatterissa. Ihan erilainen esitys, mutta omalla tavallaan myös oikein hauska. Juhani Leinonen oli kirjoittanut ja koonnut musiikin ”Sinitakki” -näytelmään, joka meni amatöörivoimin Haminassa, ja oli oikein hyvä amatööriesitys.

Ehdottomasti kiitettävien joukkoon kuuluvat Teosto, ELVIS, LUSES, Svenska Kulturfonden, Kordelinin säätiö, ESEK ja Helsingin kaupunki, jotka merkittävillä summilla ovat tukeneet Malmstén 100 v. juhlavuotta. Pakkasenpuolella on taas mainittava, ettei esim. Kulttuurirahasto ja läänien taidetoimikunnat katsoneet Malmsténia tukemisen arvoiseksi.

Pahin takaisku juhlavuoden tiimoilta oli tietenkin se, että lyhyen ajan sisällä kuolivat sekä Ragni Malmstén että Jaako Salo. Ragni oli Malmstén-säätiön puheenjohtaja, Jakke sekä säätiön hallituksen että myös juhlatoimikunnan jäsen. Ragnin jätimme tietoisesti juhlatoimikunnasta pois, mutta hän joutui kuitenkin jatkuvasti olemaan apuna, kun tarvitsimme materiaalia (kuvia jne.) ja tietoja, jotka olivat ainoastaan hänen muistissaan. Jaakko taas oli hyvin aktiivinen, varsinkin toimikunnassa. Hän tuotti mm. äänitteen, joka on koulupaketissa, ja ilman häntä Helsingin Juhlaviikkojen Huvilateltan lastenkonserttia ei varmaankaan olisi pidetty. Sattui nimittäin niin hassusti, että Juhlaviikkojen suhtautuminen Malmstén-konserttiin Huvilateltassa oli ensin aika nihkeää, ja vasta kun Jaakko Salo ja Marjatta Leppänen tarjoutuivat tuottajiksi, ja ottivat koko järjestelyn omalle kontolleen, päätettiin järjestää Perheen Päivä -sunnnuntai 25.8, johon sisällytettiin ”Karhunpoika sairastaa” -lastenkonsertti. Minua loukkasi Jaken, Marjatan ja esiintyjien puolesta, ettei Juhlaviikot mainninnut sanaakaan siitä, ketkä olivat tuottajia ja koko homman aikaansaajia. Yhdessä esitteessä sanottiin Jaakko Salon sovittaneen laulut uuteen muotoon, mikä ei pidä paikkaansa; sovitukset olivat Jari Puhakan. Loukkaavaa on myös se, että tietojeni mukaan kaikista Juhlaviikkojen tapahtumista kirjoitettiin joko artikkeleita tai arvosteluja. Tästä konsertista näin ainoastaan yhden pienen kuvan, jonka tekstissä mainittiin, että konsertti oli pidetty.

Kun muita arvostelijoita ei löytynyt, ryhdyn nyt sellaiseksi: 25.8.2002 siis pidettiin Juhlaviikkojen Huvilateltassa lastenkonsertti, jonka nimi oli ”Karhunpoika sairastaa”. Tuottajina olivat Marjatta Leppänen ja Jaakko Salo. Tämä lienee ollut Jaken viimeinen panos suomalaiseen kulttuurielämään. Konsertti oli hyvin myyty ja teltassa oli runsaasti eri-ikäistä yleisöä. Siellä oli sylivauvoja (tietenkin vanhempiensa kanssa), mutta myös jo ikääntynyttä väkeä ilman lapsia, joka tuli Malmsténin musiikin takia. Tunnelma oli alusta lähtien mahtava. Jari Puhakan 7-miehinen yhtye oli vakavasti paneutunut asiaan, ja Jarin sovitukset olivat raikkaita, uusia ajatuksia tuovia, muttei missään nimessä konstailevia. Puhaltajat (Takku ja Pohto) olivat tuttuja UIT:sta. Minua aina UIT:ssa häiritsee soittimien paljous, joita puhaltajat hallitsevat. Minulla menee paljon musiikista ja teksteistä hukkaan, kun vahdin kuka nyt taas muutaman tahdin takia vaihtaa instrumenttia. Jos laskin oikein, käytössä oli nyt ainakin 11 puhallinta käyrätorvea myöten. Mahtava ammattitaidon osoitus. Entä sitten muut esiintyjät: Marjatta oli (kuten aina) varma ja miellyttävä. Ja mitä arvostan erittäin paljon: lapsille puhuttiin sellaisella kielellä, jonka pienetkin ymmärsivät, muttei kuitenkaan sorruttu lässyttelyyn. Kun tämän lisäksi äänentoisto oli mallikelpoinen (mikä on korvissani hyvin harvinaista), oli annettu hyvät raamit laulajille. Kaikki esiintyjät paneutuivat asiaan täysin ja kaikki olivat erittäin hyviä. Laulut osattiin ulkoa (lukuunottamatta erästä laulajaa, joka joutui tuuraamaan aivan viime hetkellä ylivoimaisen esteen saanutta esiintyjää). Lavastusta ei ollut, eikä sitä kaivattukaan. Esiintyjistä minulle jäi mieleen erityisesti Laura (Voutilainen), joka tässäkin ympäristössä oli koko ajan ”läsnä”. En radiosoiton perusteella ole erityinen Nylon Beat fani (en näes pidä lolitoista), mutta tässä elävässä tilanteessa lastenlaulujen parissa he olivat myönteinen yllätys. Esa Nummela oli erinomainen Mikkihiiri ja Eero Saarinen sopivan pelottava Merihirviö/Vuorenpeikko. He lauloivat muitakin lauluja koskettavasti. Ja Susanna Haavisto oli tietenkin ihan omassa elementissään lastenlaulujen parissa. Tämän kaiken olisi pitänyt sanoa joku ammattiarvostelija, ja oikein valtakunnan lehdessä. Ihmettelen mistä johtuu, ettei ollut. Johtuuko se siitä, että kyseessä oli iskelmämusiikki tai lastenmusiikki? Hävytöntä se on joka tapauksessa.

Olen varma siitä, että olen unohtanut tästä tärkeitä yhteistyökumppaneita ja tapahtumia. Niiltä, joita olisi pitänyt mainita positiivisessa mielessä, pyydän anteeksi, ja lupaan palata asiaan. Myös niille, joita en muistanut mainita negatiivisessa mielessä, lupaan palata asiaan.

Toivoo

A. Fuhrmann


teksti: Arthur Fuhrmann


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 3/2002

Selaa lehden artikkeleita