Rooman valtakunnassa pidettiin kansa tyytyväisenä tarjoamalla ”leipää ja sirkushuveja”. Kansan piti saada syödäkseen mutta myös viihtyä. Mutta miten saada suomalainen kuntapoliitikko ymmärtämään kulttuurin merkitys? Tehtävä ei ole helppo, varsinkin kun kulttuuri lähestulkoon loistaa poissaolollaan puolueiden kunta- ja aluevaaliohjelmissa.

Suomessa järjestetään kunta- ja aluevaalit 13.4.2025. Vaalit ovat tärkeät musiikintekijöille ja koko kulttuurikentälle sekä suoraan että välillisesti.

Tutustuin kaikkien eduskuntapuolueiden kunta- ja aluevaaliohjelmiin. Ohjelmien lukeminen ei varsinaisesti lisännyt luottamusta puolueiden osaamiseen kulttuuriasioissa tai niiden haluun tukea kulttuuria. Konkreettiset ehdotukset olivat vähissä tai ne olivat epärealistisia. Vain yhden puolueen ohjelmassa nostettiin esiin taiteilijat ja taiteen ammattilaiset konkretian tasolla. Erään puolueen ohjelmassa mainittiin sana ”kulttuuri” kaksi kertaa sanana muiden joukossa. Muissa ohjelmissa kulttuuria pidettiin kuitenkin ”suomalaisuuden sieluna” tai ”hyvinvointia lisäävänä”. Tai sitten ollaan ”koulutuksen ja kulttuurin ystävä”.

Kauniita sanoja, toivottavasti niille on katetta.

Usean puolueen ohjelmassa korostettiin yritysten merkitystä kuntien talouden ja työllisyyden kannalta. Yritykset ja työpaikat ovatkin tärkeitä. Jäin kuitenkin ihmettelemään kulttuurin täydellistä puuttumista tässä yhteydessä. Eivätkö poliitikot ymmärrä kulttuurin ja luovan alan merkitystä työpaikkojen luojana sekä työntekijöiden veto- ja pitovoimatekijöinä?

Kuntien lakisääteisiin tehtäviin kuuluu tarjota kuntalaisille kulttuuripalveluita. Viestit kentältä ovat kuitenkin aika lohduttomia: kulttuurista säästetään kunnissakin ja samalla odotetaan, mitä tuleman pitää. Määrärahat ovat pienentyneet, ja jopa kunnat tarjoavat palkkioksi lippuriskiä tai pelkkiä matkakorvauksia. Kunnat ovat merkittävä työllistäjä taiteen alan ammattilaisille, joten tilanne on vakava. Kuntien on huolehdittava lakisääteisestä tehtävästään kulttuurin tarjoamiseksi ja samalla maksettava myös taiteen ammattilaisille työehtosopimusten mukaista palkkaa. Kuntien järjestämät musiikkiesitykset vaikuttavat suoraan myös musiikintekijöiden tuloihin tekijänoikeuskorvauksien kautta.

Aluevaaleissa pääosassa ovat hyvinvointialueet. Ne eivät tuota kulttuuripalveluita juuri ollenkaan, mutta vaalit eivät suinkaan ole merkityksettömät kulttuurialalle. Suurin osa musiikintekijöistä työskentelee itsensätyöllistäjinä eivätkä ole työterveyden piirissä, vaan saavat hoitoa, jos saavat, terveyskeskuksista. Toimiva perusterveydenhuolto onkin itsensätyöllistäjille erittäin tärkeää.

Hyvinvointialueet vievät tällä hetkellä valtion budjetista noin 30 prosenttia, ja summa tulee kasvamaan lähivuosina väestön ikääntymisen vuoksi. Valtion vähenevistä resursseista tullaan kilpailemaan verisesti, ja ikävä kyllä kulttuurin asema ei tässä tilanteessa vaikuta kovinkaan vahvalta.

Kun hyvinvointialueiden talous on kunnossa, riittää rahaa myös kulttuurille.

Kannattaa siis äänestää. Ja kun ehdokkaat pian valtaavat paikalliset kauppakeskukset ja kauppojen pihat, voi pysähtyä juttelemaan oman kotikunnan kulttuuripalveluiden tilasta ja tulevaisuudesta ja kertoa kulttuurin tarjoamista mahdollisuuksia niin työllisyyden kuin vetovoiman ja hyvinvoinnin suhteen.

Varsinkin pienissä kunnissa yksikin valtuutettu, joka toimii kulttuurin puolesta voi saada paljon aikaan. Suurissa kaupungeissa on tärkeää vakuuttaa valtuustoryhmät. Kannattaa myös muistaa, että kuntapolitiikassa puolueet voivat toimia kulttuurin suhteen hyvinkin erilaisella tavalla kuin valtakunnan politiikassa. Tästä ovat hyvinä esimerkkeinä Helsinki ja Espoo.

Tarvitsemme politiikkaan lisää kulttuurin tuntemusta ja puolustamista.

Pauliina Lerche
puheenjohtaja
Suomen Musiikintekijät