(Alkuperäinen julkaisuvuosi 1998)

Nyt se on sitten lopultakin päätetty. Nimittäin korjata se virhe, jonka vuoksi laulelmien ja hengellisen musiikin sanoittajat ovat vuosikausia saaneet Teoston tilityksistä pienemmän osan kuin heille olisi kuulunut. Kesäkuun tilityksessä tuo virheellinen jako on vielä voimassa, mutta joulukuun tilitys suoritetaan jo korjatun jaon mukaisesti. Näin päätti Teoston johtokunta kokouksessaan 13. toukokuuta.

Kysymyshän oli siitä, että ruksaamalla vanhasta teoskortista teoksen lajiksi laulelman tai hengellisen musiikin säveltäjä ja sanoittaja saivat tietämättään aikaan sen, että jaoksi tuli 66,67 % säveltäjälle ja 33,33 % sanoittajalle. Tämä suhde säilyi myös, jos teos kustannettiin, jolloin säveltäjä sai 44,45 % ja sanoittaja 22,22 %. Oikea jako olisi kuitenkin ollut manusteoksessa 58,34 % säveltäjälle ja 41,66 % sanoittajalle sekä kustannetussa teoksessa 33,34 % säveltäjälle ja 33,33 % sanoittajalle.

Virhe johtui siitä, että laulelmaan ja hengelliseen musiikkiin sovellettiin vakavan musiikin jakoa, jossa tekstin painoarvoa pidettiin vähäisempänä. Soveltaa olisi tietenkin pitänyt kevyen musiikin jakoa, sillä yleensähän laulelmassa ja hengellisessä musiikissa on tekstillä olennainen osuus – määräytyyhän lajiin kuuluminenkin ennemmin tekstin kuin sävelen perusteella.

Uusi jakosääntö ei enää tätä virhemahdollisuutta sisällä. Perustapauksessa säveltäjän ja sanoittajan jako menee uudessa jakosäännössä tasan. Vieläkin on kyllä olemassa erikseen luokka ”vakava vokaalimusiikki”, jossa säveltäjän osuus on 66,67 % ja sanoittajan 33,33 %, mutta tämä on vain yksi sopimusjaon muoto, joka näkyy uudessa teoskortissa. Vastaavia virheitä kuin laulelmien ja hengellisen musiikin kohdalla aiemmin ei siis enää pääse tapahtumaan.

Teoston johtokunnan tekemä päätös sisältää myös sen mahdollisuuden, että säveltäjä ja sanoittaja voivat reklamoida ja ilmoittaa Teostolle, että he nimenomaan ovat halunneet tuon vakavan musiikin mukaisen jaon. Pelkkä sanoittajankin ilmoitus riittää, sillä hänhän silloin on luovuttavana osapuolena.

Virheen korjaamisesta on nyt siis päätetty ja juuri siten kuin Elvis on esittänytkin. Jälkimotkotukset ovat yleensä turhia, mutta on pakko ihmetellä, miksi tämän virheen korjaaminen kesti niin pitkään, että kesäkuun tilitys suoritetaan vielä vanhalla ja virheellisellä jaolla.

Virhe huomattiin viime elokuussa. Elvis toimi heti ja edustajamme Teoston ohjelmistotoimikunnassa saivat aikaan sen, että tämä toimikunta teki jo 16. syyskuuta esityksen Teoston johtokunnalle virheen korjaamisesta. Asia oli sen jälkeen Teoston työvaliokunnan tai johtokunnan listalla lokakuussa, marraskuussa, joulukuussa, tammikuussa ja huhtikuussa. Aina asia jäi pöydälle ja vielä tammikuussakin perusteena oli se, että Teoston toimisto selvittää jakosuhteiden taannehtivaan muuttamiseen liittyviä juridisia kysymyksiä, minkä lisäksi asia palautetaan ohjelmistotoimikunnalle.

Totta kai Teoston johtokunnan päätökset pitää valmistella huolella ja niiden juridiset taustatkin pitää varmistaa. Mutta ainakin vääryyttä kärsineestä sanoittajasta voi tuntua kohtuuttomalta, että kun lopullinen päätös 13. toukokuuta tehdään, se on aivan sama, mitä ohjelmistotoimikunta jo edellisvuoden syyskuussa esitti ja mitä Elvis vielä erikseen esitti marraskuussa.

Todettakoon vielä, että kukaan ei ole korvaamassa laulelmien ja hengellisen musiikin sanoittajille sitä, mitä he ovat vuosien varrella joulukuun tilitykseen asti menettäneet. Eikö tässä ole vähintään yhtä iso juridinen ongelma kuin siinä, että virhe korjataan tulevissa tilityksissä?

Kaikenlaisia tallisopimuksia

Useat jäsenet ovat viime kuukausina soitelleet toimistoon ja kertoneet erään uuden levy-yhtiö/kustantamon tarjoavan tekijöille tallisopimuksia, joissa tekijä sitoutuu tekemään kaikista uusista teoksistaan sopimuksen kyseisen kustantajan kanssa. Tekijöiden kertomat yksityiskohdat tallisopimusten sisällöstä ovat olleet varsin arveluttavia ja tekijälle epäedullisia. Kyseinen yhtiö ei ole Suomen Musiikkikustantajat ry:n jäsen.

Tallisopimukset ovat Suomessa suhteellisen uusi ilmiö. Muualla näitä ”housewritereita” on ollut jo pidempään. Jukka Kuoppamäki on monessa yhteydessä kertonut olevansa nykyään Warner Chappellin tyytyväinen ”housewriter”. Tallisopimuksestaan hän kertoi Elviksen syyskokouksessa toissa vuonna, että hänen tuotantoonsa on Warner Chappellilla kolmen kuukauden optio eli ellei kustantaja tämän ajan kuluessa teoksen saatuaan ota sitä kustannettavaksi, Jukka voi tarjoja sitä muualle. Jos taas kustantaja ottaa sen kustannettavaksi, Jukalle maksetaan X markkaa ja lisäksi luvassa on todellista kustannustoimintaa nuotteja myöten.

Tallisopimuksesta ei ole olemassa alan järjestöjen neuvottelemaa mallisopimusta. Täysin kohtuuton on sellainen sopimus, jolla tekijä useiksi vuosiksi sidotaan tiettyyn kustantajaan eikä sopimus edes takaa mitään. Jos kuka on neuvottelemassa tallisopimuksesta tai tuntee joutuneensa sellaisen loukkuun, Elviksen toimisto on puhelinsoiton päässä (ja nykyisin myös sähköpostin).

Kevyttä vai populaaria

Helsinkiin on perusteilla Suomen Populaarimusiikin museo POMUS. Sen kannatusyhdistyksen nimi on Suomen Kevyen Musiikin Museon kannatusyhdistys ry. Yhdistys on rekisteröity ennen kuin museon nimestä päätettiin. Matkan varrella kevyt muuttui siis populaariksi.

Toukokuun 18. päivä pidettiin Pop & Jazz Konservatoriossa Helsingissä seminaari, jonka otsikkona oli ”Euroopan Unionin kulttuuripolitiikka ja kulttuuriperinnön vaaliminen”. Toisena järjestäjänä oli juuri tuo edellä mainittu kannatusyhdistys, jonka yksi hallituksen jäsen on toimittaja Maarit Niiniluoto. Maarit puhui seminaarissa käsitteen ”populaarimusiikki” puolesta ja esitti, että käsite ”kevyt musiikki” heitettäisiin jo romukoppaan. Hän oli myös ollut vahvasti vaikuttamassa siihen, että uuden museon nimessä on tuo populaari.

Se on varmasti hyvä, että populaarimusiikkikin saa nyt ikioman museonsa. Mutta pitäisikö myös Teostossa ja Elviksessä ryhtyä puhumaan populaarimusiikin säveltäjistä, sanoittajista ja sovittajista? Molemmilla käsitteillä on hyvät ja harhaanjohtavat puolensa. Juicen Viidestoista yö on kyllä populaaria mutta ei kovin kevyttä. Ja jos populaaria on vain hittimusiikki, mitä on se kaikki muu, jota esimerkiksi monet Elviksen jäsenet tekevät. Vai pitäisikö populaarin ja kevyen sijasta puhuakin ”rytmimusiikista”, joka on meille tuttu monivuotisesta jäsenetulehdestämme?

Parempi tietysti olisi kun voitaisiin puhua vain musiikista eikä sitä jaettaisi kahteen pääryhmään, taiteeseen ja viihteeseen, vakavaan ja kevyeen, klassiseen ja populaariin. Sen sijaan musiikilla voisi tietysti edelleenkin olla lukuisia alalajeja kupletista oopperaan ja lastenmusiikista nykysinfonioihin. Yksittäisen teoksen mahdollinen taiteellinen arvo ei kuitenkaan välttämättä olisi lajista kiinni.

Kahdesta pääryhmästä luopuminen merkitsisi kyllä sitten sitäkin, että Teostossa ei enää olisi erillisiä kiintiöitä vakaville ja kevyille säveltäjille. Kaikki olisivat samalla viivalla.

Suomen Populaarimusiikin Museo POMUS on tarkoitus sijoittaa Arabiaan, jonka tiloissa toimii Pop & Jazz Konservatorio sekä Suomen Jazz & Pop Arkisto. Jälkimmäinen sai viime vuonna nimeensä tuon lisämääreen ”Pop”, kun se aikaisemmin oli keskittynyt pelkästään suomalaiseen jazziin.

Seuraavaan Selvikseen on tarkoitus tehdä juttu siitä, mihin musiikintekijä tai hänen perillisensä voi lähettää aineistoa arkistoitavaksi. Yksi sellainen paikka on Suomen Jazz & Pop Arkisto, jonka jäsen Elvis nykyisin on. Käsikirjoituksia ja muuta arkistomateriaalia kerätään myös Helsingin yliopiston kirjaston eli Kansalliskirjaston ja Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen Lyyra-projektissa, josta on lähetetty kirje mm. kaikille Elviksen jäsenille.