Lantaa ja raportteja
On jälleen se aika vuodesta, kun Suomi on saanut päihinsä sekä lätkässä että viisuissa, mutta ei syytä synkkyyteen, sillä ”teostot” viime vuoden keikoista, radio- ja tv-esityksistä, sekä internet-käytönkin lirut on jälleen maksettu tekijöille. Krooninen ongelma on – sen lisäksi, että online-tilitykset ovat toistaiseksi lähinnä farssi – kuitenkin se, että kaikki raha ei kulkeudu oikeille tileille.
Teoston valvontatyöryhmässä, johon allekirjoittanut kuuluu, syynätään raportoinnin ja todellisuuden suhdetta. Yleisesti voidaan todeta, että vaikka suurin osa ohjelmistoraporteista ei herätä epäilyjä isommasta bluffista liittyen omien teosten määrään repertuaarissa, on kuitenkin selvää, että kevyttä ohjelmiston lannoittamista omilla biiseillä tapahtuu hyvin yleisesti. Jos missä, niin raportoinnissa tilaisuus tekee varkaan. On vain yksinkertaisesti niin helppoa pistää muutama esittämätön oma ralli sinne tänne settilistan sekaan ja tienata muutama kymppi, satanen, tonni… enemmän per vuosi.
Työryhmässä ollaan selkeästi havaittu, kuinka monilla ahneus kasvaa vuosi vuodelta ja alun kevyet kemirat muuttuvat pikkuhiljaa väkilannoitteeksi ja pahimmillaan koko pelto on jäänyt löyhkäävän lietekuorman alle. Tarkoittaa siis sitä, että raporteissa on lähes kokonaan omia biisejä, vaikka Teoston asiamiehen toimittamat kuuntelut keikoilta osoittavatkin ohjelmiston noudattavan tuttua satumaa-kulkurinvalssi-jätkänhumppa-perusiskelmä-tuttifrutti-ja-besamemucho -linjaa. Ja todella törppöä oli se, kun eräskin ns. cover- eli bailubändinä itseään mainostava raportoi 99 prosenttisesti esittävänsä omia biisejään totuuden ollessa täysin päinvastainen. Käry kävi, tilitys ko. bändin ”tekijöiden” osalta pantiin jäihin ja erittäin iso lasku lähti matkaan.
Kevytlannoittajien ja hardcore-lannoittajien kielteinen vaikutus tilitysten kohdistamiseen oikeille tekijöille on huomattava. Viattoman tuntuisen kotiinpäin vetämisen pienet purot muodostavat yhdessä virran, jota rankempi fuulaus kasvattaa saaden alajuoksulla kosken pauhaamaan. Vuositasolla tästä muodostuu suuri summa rahaa, joka ohjautuu pois oikeasti käytetyltä repertuaarilta. Eniten tästä kärsivät ne tekijät, joilla on paljon tanssibändiohjelmistoihin sopivaa käyttömusiikkia. Tämä kollegoilta varastaminen on todella ajattelematonta ja tuomittavaa. Raportoida siis pitää, vaikka ohjelmisto koostuisikin pelkästään muiden teoksista. Se on pieni toimenpide, jonka vastikkeeksi koko maailman musa on tarjottimella.
Nykysysteemillä raporttien tulee olla joka vuosineljänneksen jälkeisen kuukauden loppuun mennessä Teostossa eli kvartaalin jälkeen on vielä kuukausi aikaa tuskastua Teoston verkkopalvelun epäselkoisuuteen (ilouutisena voin kyllä kertoa, että palvelua ollaan piakkoin parantamassa).
Ja sitten tärkeä asia: Viime vuoden viimeisen neljänneksen raporteille annettiin vielä lisäaikaa 8.2. asti, mutta enää ei Teostossa jousteta. Viikon aikalisästä huolimatta tämä tuli jostain syystä monelle, varsinkin omia biisejään esittävälle tekijälle yllätyksenä, vaikka Teosto on useampaankin otteeseen muistuttanut aikarajoista. Monet varmasti ajattelivat vielä vallitsevan jonkinlaisen pehmeän välikauden kvartaaliraportointiin siirryttäessä, eivätkä suotta hötkyilleet. Mielestäni Teoston olisi pitänyt vieläkin selkeämmin taivuttaa paksulla suomalaisella rautalangalla, että määräajoissa ei joustoa todellakaan enää ole.
Myöhästyneet raportit, jotka kohdistuvat omilla keikoilla esitettyihin omiin teoksiin eivät siis enää muutu rahaksi. Mutta huomatkaa: jos tekijä havaitsee teoksiaan esitetyn jonkun muun toimesta, eikä niitä ole raportoitu ajoissa tai ollenkaan, on hänellä silloin oikeus vaatia korjausta tilitykseen. Tällöin on asiasta tehtävä reklamaatio Teostoon elokuun loppuun mennessä.
Siispä raportoikaa keikkanne, se ei maksa mitään ja on käytännön solidaarisuutta parhaimmillaan!
Hyvää kesää
Janne Louhivuori
Louhipaja
