Musiikintekijät -logo

Kulttuuripolitiikka pois tilityksistä

Kulttuuripolitiikka pois tilityksistä

Teoston syyskokouksen yhteydessä järjestettiin seminaari otsikolla ”Minne menet Teosto”. Keskustelun teemana oli se, millainen luonne Teostolla on aatteellisena yhdistyksenä, millaisilla kriteereillä jäsenet valitaan ja miten jäsenet ovat edustettuina johtokunnassa.

Teoston tehtävä on määriteltynä siinä asiakassopimuksessa, jonka tekijät ja kustantajat ovat kukin erikseen Teoston kanssa allekirjoittaneet. Tähän sopimukseen tulee kaiken Teoston toiminnan perustua; sehän on Teoston asiakkailtaan saama valtakirja. Sen nojalla Teostolla on oikeus kerätä tekijänoikeudella suojatusta musiikista korvauksia niiltä, jotka haluavat tätä musiikkia käyttää. Näin kerätyt varat on asiakassopimuksen mukaan tilitettävä asiakkaille siten, että Teosto saa vähentää hallinnoinnista aiheutuneet kulut. Lisäksi Teosto saa näin saadusta nettotulosta vähentää enintään 10 prosenttia suomalaisen musiikin edistämiseen eli ns. kansallisiin varoihin.

Missään asiakassopimuksessa ei mainita, että Teostolla olisi oikeus harjoittaa tilittämisessä kulttuuripoliittista ohjailua. Näin on kuitenkin tähän asti tehty. Asiakassopimuksessa toki sanotaan, että tilityksessä noudatetaan Teoston kokouksen hyväksymiä tilitys- ja jakosääntöjä. Mutta se ei enää tänä päivänä anna oikeutta tilitysten ohjailuun. Todettakoon myös, että sellaisesta kulttuuripolitiikan välineestä kuin tukisiirroista ei ole jäsenten hyväksymässä tilitys- ja jakosäännössä sanaakaan. Viime kesän tilityksessä näitä tukisiirtoja oli yli 14 miljoonaa.

Teoston tilityssäännöissä on tähän asti heijastunut sellainen ajattelu, että Teoston tehtävänä olisi aatteellisena yhdistyksenä tukea tilityksissä sellaisia musiikin lajeja, jotka eivät markkinataloudessa kuulu menestyjiin. Samalla Teosto on ottanut oikeudekseen tehdä esteettisiä arvioita eri musiikin lajien taiteellisesta tasosta. Kun muistaa, että Teostolla on määräävä markkina-asema paitsi suhteessa käyttäjäasiakkaisiin niin myös suhteessa tekijä- ja kustantaja-asiakkaisiin, niin tällainen menettely ei sovi tähän päivään. Toistaiseksi kilpailuviranomaiset ovat kiinnittäneet huomionsa Teoston ja käyttäjäasiakkaiden suhteeseen, mutta nyt EU-komissio on ottanut tarkasteluun myös EU-maiden tekijänoikeusseurojen suhteen oikeudenhaltija-asiakkaisiin. Komission teettämässä selvityksessä (Deloitte & Touche, Report 98/B5/3000/E/79) korostetaan, että tilitysten tulee olla läpinäkyviä ja mahdollisimman tarkkaan teosten todelliseen käyttöön perustuvia.

Jatkossa kulttuuripolitiikka tulee rajoittaa siihen maksimissaan 10 prosentin pidätykseen nettotulosta, johon asiakassopimus antaa oikeuden. Näillä kansallisilla varoilla rahoitetaan nykyisin mm. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen toiminta sekä partituurimusiikin tuki. Ja mitä aatteellisuuteen tulee, ykkösasiana Teostossa tulisi olla kerättyjen korvausten mahdollisimman oikea tilittäminen sekä sen ohella tekijänoikeuden puolustaminen – eikä vain taloudellisten vaan myös moraalisten tekijänoikeuksien.

Vakavan musiikin säveltäjiä edustavalle Suomen Säveltäjät ry:lle kulttuuripolitiikan rajoittaminen kansallisiin varoihin ei tietenkään ole helppo pala nieltäväksi. Ja nykyisillä Teoston jäsenkriteereillä sekä Teoston johtokunnan kiintiöillä tämän ryhmän valta on Teoston päätöksenteossa suhteettoman suuri. Mutta täytyy muistaa, että mikään mahti maailmassa ei oikeuta Teostoa ylittämään asiakassopimuksen antamaa valtakirjaa.

Martti Heikkilä


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 4/2000

Selaa lehden artikkeleita