Musiikintekijät -logo

Kiitos Elvis

Kiitos Elvis

Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä, kuka on Elvis ry:n hallituksen uusi puheenjohtaja, mutta ken lie, häntä onnittelen! 

Itselläni tuli täyteen neljä vuotta puheenjohtajana, sitä ennen vuosi varapuheenjohtajana ja johtokunnan jäsenenä aina vuodesta 1988 (lukuun ottamatta vuosia 2003–2005). Paljon on kilometrejä ja Elvisin vaiherikkaita tapahtumia takana. Koska jäsenemme ovat kuitenkin saaneet Martti Heikkilän ja Pekka Nissilän kirjottaman upean historiikin Laululla on tekijänsä 2:n, en lähde tässä rakentamaan sille kilpailevaa kirjallista esitystä.

Liittymiseni Elvisiin oli napakka tapahtuma. Valan tehnyt sirkusmuusikko, pika-Sibeliuksenakin tunnettu ja aivan armoton tarinaniskijä sekä hyvä ystäväni Aarno Raninen houkutteli minut hakemaan jäsenyyttä. Hakemus sisään, jäsenyys ok, sitten vuosikokoukseen ja valinta johtokunnan jäseneksi – pam – ja sillä tiellä on oltu tähän asti. 

Noin vuosi sitten minulle kuitenkin kristallisoitui, kappas vain se, että on vain yksi elämä. Tällä lainaenergiallahan pitäisi tehdä ennen kaikkea sitä, minkä olennaisimmaksi tehtäväksi itselleen kokee. Olen ennen kaikkea kitaristi ja musiikintekijä. Tällä saralla koen voivani vielä antaa itselleni ja ehkä parhaimmillaan jopa muillekin jotain. Niinpä, kun aika ei riitä ja valintoja täytyy tehdä, ainoa mikä jää jäljelle on päätös, etten enää ole käytettävissä puheenjohtajaksi. 

Elvis on muuttunut monessa hyvään suuntaan viime vuosien aikana. Syynä ei todellakaan ole ollut oma nuijan paukutteluni, vaan remmiin on tullut uusia kasvoja, tuoretta hyvää meininkiä ja toimintakulttuuria, jolla pyritään entistä rakentavampaan yhteistyöhön niin Teoston, Suomen Säveltäjien, Suomen Musiikkikustantajien kuin lukuisien muidenkin yhteistyötahojen kanssa. Erityisesti tämän kehityksen peräänantamattomana Duracell-lipunkantajana on toiminut toiminnanjohtajamme Eija Hinkkala.

Nuoren tekijäpolven värvääminen edunvalvontatyöhön on vaikeaa; heillä kun on oma rauta kuumana ja elämä edessä. Tärkeämpää kuin ikävuodet ovat kuitenkin innostus, ahkeruus ja itselleen selkeä näkemys suunnasta ja tavoitteista. Elvis ry:n tulee toimia tässä ajassa, varoa poteroitumasta ja uskaltaa tehdä sellaisiakin päätöksiä ja linjanvetoja, jotka saattavat ensi alkuun ihmetyttää ja kirvoittaa ankaraakin arvostelua asioihin vähemmän vihkiytyneiltä. 

Alkuvuonna tehty jäsentutkimus, jonka kautta saimme paljon rakentavaa ja positiivista palautetta kritiikkiä unohtamatta, paljasti selkeästi myös sen, että yhdistykseltämme odotetaan enemmän, kuin mitä se pystyy nykyisillä resursseillaan tekemään. Maailmaa ei voi tehdä täydelliseksi, mutta varmasti ainakin vähän paremmaksi. Tätä työtä helpottaa se, että olemme saaneet joukkoomme Nina Lithin, joka täyttää Elvis ry:n historian ensimmäisen tiedottajavakanssin; tätä lisävoimaa olemme hartaasti toivoneet iskukykyymme.

Olen nyt jättämässä Elvis-ytimen, mutta en elvisläisyyttä – joka tietenkin velvoittaa, eikö vain?

Kiitos kaikille!

Janne Louhivuori


Louhipaja


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 1/2012

Selaa lehden artikkeleita