Kapulakieltä tekijänoikeuksista
Globalisaatio, muutostrendien identifiointi, transaktiot digitaalisessa taloudessa, digitaalinen konvergenssi, tekijänoikeuksien kliiraaminen, uudentyyppiset tekijänoikeudelliset arvonmuodostusprosessit, IPR-strategia…
Ilmaisuja, joita on kuultu tiuhasti erinäisissä tekijänoikeuteen liittyvissä seminaareissa. Ilmaisuja, joilla perustellaan laitevalmistajiemme, operaattoreidemme ja suurten mediayhtiöidemme himokkuutta tekijänoikeuslain muutoksiin (= tekijänoikeuksiin). Vahvan painostuksen alla myös pelottavan iso osa päättäjistämme on ilmeisesti katsonut parhaaksi laulaa maamme mahtavien kuorossa.
Kaunista puhetta
Kulttuuriministeri Stefan Wallinin asettamat työryhmät ovat vauhdilla rustailleet ehdotuksiaan tukemaan hallituksen kannan muodostumista lainsäädösten valmistamiseksi. Ministeri odottaa toiveikkaasti lopputuloksia, joissa hänen mukaansa niin tekijät kuin käyttäjätkin olisi otettu tasapuolisesti huomioon. Luvassa on kuulemma reiluja pelisääntöjä.
Kauniisti on sanaillut myös viestintäministerimme Suvi Lindén. Intresseissä ei ole heikentää tekijän oikeuksia korvauksiin. Nokian teknologiapolitiikasta vastaava Erkki Ormala ilmoitti heidänkin intressinään olevan kohtuulliset tekijänoikeuskorvaukset. Hän jopa peräänkuulutti luottamusta!
Poterot ja pattitilanne
Muutoksia tekijänoikeuslakiin on työstetty hikisesti eri nimikkeillä eri pykäliin. Kiireisimpinä ns. työsuhdeolettamaa sekä monikanavajakelua, mutta vanavedessä myös esimerkiksi luvun kolme uudistusta. Luku lieneekin osin hieman vanhahtava, mutta kaikki nämä himoitut lakimuutokset tähtäävät tavalla tai kolmannella tekijänoikeuksien siirtymisen tehokkuuden ja oikeudellisen selkeyden parantamiseen.
Olen luupilla tutkinut kyseisiä lakimuutosehdotuksia enkä ole niistä kauniiden puheiden mukaisia reiluja pelisääntöjä, intressien tasapuolista huomioimista enkä oikeudenmukaisuutta löytänyt. Missä hemmetissä ne luuraavat? Kyllä joustamista, sopeutumista ja tehokasta omista oikeuksista luopumista Suomen teknologiayritysten pärjäämisen puolesta vaaditaan nyt yksipuolisesti vain meiltä tekijöiltä! Haloo vaan Nokialle, taitaa olla hieman huono aika puhua luottamuksesta, sen verran pahasti ollaan tulossa tekijän pussille!
Ministeri Lindénin sanoin, nyt eletään tekijänoikeuden omistajien ja käyttäjätahojen osalta poteroissa ja pattitilanteessa. Ei kuulkaas ihme! Kyllä me tekijätkin maailman muuttumisen ymmärrämme, emme me niin homeessa kammioissamme taiteile, mutta muutoksessakin haluamme elää työllämme ja taiteellamme!
Vielä tuhkatkin pesästä
Eikä tunnu edes tekijän kukkarolle tuleminen piisaavan. Ehdotus työsuhdeolettamaksi sisältää senkin, että työnantaja saisi, paitsi oikeuden teosten rinnakkaiseen käyttöön, myös oikeuden teosten muuttamiseen, edelleen luovuttamiseen sekä käyttämiseen sellaisellakin tavalla, jota ei ole voinut ennakoida. Siinä pöllyäisivät tuhkana tekijän moraalisetkin oikeudet.
Lakimuutoksen puolustelijat vetoavat siihen, ettei pykälä koske muita kuin työsuhteessa luotuja teoksia. Aprillia! Muutos koskisi myös hyvin lyhyitäkin, jopa vain yhden esityksen mittaisia työsuhteita. Kytemässä on aikapommi sisältöjen saamiseksi työnantajien käyttöön työsuhteissa, joita synnytettäisiin kyseenalaisesti.
Kuluttaja on kunkku!
Nokian Erkki Ormalaa siteeratakseni, kaikkea on katsottava kuluttajan näkökulmasta. Se on ainoa kestävä näkökulma. Luulen, että me tekijät ymmärrämme tämänkin bisneksen perusolettamuksena. Mutta olemme vasta digitalisoitumisen alkutaipaleella ja nyt jo kuluttaja on saanut pelottavan vallan.
Rahaa poltetaan valtaisasti jo pelkkään kuluttajan tavoittamiseen. Sitten hänelle tarjotaan laajakaistaa, puhelinta ym. elämän elämyksellisemmäksi tekevää vempainta ja kaupan päälle koko maailman musiikit, sisällöt ja palvelut. Kuluttaja on nyt jo kärsimätön ja yhä kärsimättömämmäksi hänet kaikkivoivan tekniikkamme avulla muovataan. Kaikki tänne, heti nyt, ja mieluiten ilmaiseksi!
Ilmaista ei ole. Joku maksaa aina. Nyt tuntuu siltä, että tekijät maksavat. Teoston toimitusjohtajan, Katri Sipilän sanoin, kyseessä on pikavoittotavoittelu. Eihän kestävää kehitystä luovuudelle ja Suomelle näin rakenneta! Eihän???
Kuluttaja onkin tuottaja, vai?
Ormala ihasteli myös sitä, että kuluttaja voikin olla tekniikan ansiosta nyt itse tuottaja. Tuottajan ja kuluttajan rajapinta on hämärtymässä.
Suomessa rahoitetaan monimuotoista ja –tasoista musiikkialan koulutusta kiitettävästi. Meillä on loistavia ja korkeastikin koulutettuja musiikintekijöitä, esittäjiä, tuottajia ja studiotyön ammattilaisia. Koulutukseen sijoittaminen on ollut turhaa ja musiikin ammattilaiset pakotetaan hanttihommiin, jos kuluttajat tuottavat musiikin itse? Tarjolla saattaa olla paljon, mutta vain huonoa, joskus korkeintaan keskinkertaista! Harrastelu on harrastelua, se ei saa vaikuttaa ammattitekijöiden elannon kaventumiseen!
Tekijä ei ole aina esittäjä
Huolestuneena olen pannut merkille myös, että tekijänoikeuslakimuutoksia halajavien käsitys tekijyydestä ja tekijän ansaintalogiikasta on olematon, siis surkea. Musiikintekijä ja esittäjä mielletään yhdeksi ja samaksi. Musiikki verkossa on vain artistin tai bändin promoa. Valtaisa raha tulee keikoista ja fanipaitamyynneistä. Heh! Samat argumentit kuin piraateillakin. Tosin tässä asiassa taitavat piraatitkin jo olla valistuneempia kuin armaat lakimuutosagenttimme.
Valistusta kaivataan kiivaasti! Tekijät esiin! Kertokaa musiikin tekemisestä ja etenkin sillä elämisen autuudesta!
Tekijäkö tekijä?
Me musiikintekijät itsekin olemme jo ehkä kovan kilpailun tuoksinassa jäsähtäneet ajatukseen, että olemme työntekijöitä ja työnantajiamme ovat esim. musiikkimme esittäjät, levy-yhtiöt ja musiikkikustantajat. Ajatuksiaan on hyvä välillä vinksauttaa. Aikuisten oikeesti on niin, että me tekijäthän työllistämme koko musiikkibisneksen, olemme siis työnantajia! Jos ei musiikkia, ei bisnestä!
Musiikintekijä on harvoin eturivin huippuosaaja tuotteistamisessa, markkinoinnissa, teknologiassa tai sopimusjuridiikassa. Hänen ensisijainen tehtävänsä on tehdä musiikkia. Siksi tekijä tarvitsee muita alan osaajia. Tarvitsemme toinen toisiamme! Musiikkibisneksen helmiketjussa on vain löydyttävä kohtuullinen siivu jokaiselle ketjun helmelle! Se on ainoaa kestävää kehitystä laadukkaan musiikin osalta!
Valoa tuokin se, että useat työnantaja- ja muut tahot ymmärtävät yhteisen hyvinvoinnin merkityksen ja sen, että laadukkaaseen luomiseen kuuluu vapaus ja oikeudenmukainen korvaus hyvin tehdystä työstä! Esimerkiksi Suomen Musiikkikustantajat vastustavat kanssamme esitettyä työsuhdeolettamaa, samoin Elokuvatuottajat. ÄKT ei liioin kannata olettamaa äänitetuonnon lyhyisiiin ja useimmiten suoriteperusteisiin työsuhteisiin ja esittää kritiikkiä ”rinnakkaisen oikeuden viidakkoa” vastaan.
Ollaan voittajia!
Tehdään meteliä! Tehdään yhdessä, jokainen jotain pientä! Monta pientä on suuri! Voittaja luottaa itseensä ja hyvään kaikissa tilanteissa eikä luovuta koskaan!
Eija H.
Eijan kipinät
