Musiikintekijät -logo

Kapina laivalla

Kapina laivalla

Myrsky

X:n paatti keinui yössä raivoavalla merellä. Kipparimme hörppi kapyysissä höyryävää kahvia. Ja raapi päätään.

Mitä minun näistä nyt pitäisi löytää? Salaliitto? Jokin kummallinen ristiriita? Todistus jumalan olemassaolosta?

X:ltä oli tilattu meriselvitys – erittäin salainen tutkimusraportti. Kuka sen tilasi, tai mitä hänen piti aineistosta etsiä, ei kapteenillemme oltu kerrottu. Suuri silmä mulkoili myrskylyhdyn valossa paperiarkkeja suurennuslasin läpi.

Tuuli nousi. Ja Kauhistuksen salmessa vedestä nousi kerrostalon korkuinen valas ja hotkaisi X:n aluksen.

Valaan vatsassa

X sytytti nuotion. Ja jatkoi tutkimustaan tuhoutuneen laivansa hylyssä. Pian vatsaan ajautui puulaatikko. X avasi boxin, sieltä hyppäsi esiin vieteriukko-Jack.

– Nyt pitää puhaltaa yhteen hiileen, X opasti kohtalontoveriaan.

– Olla rakentavia. Jack nauroi,

– Niin, ei saa paskata omaan pesään! Vaan kerroppa mulle mikä tuo pesä on? Ja mistä moinen hätä eripurasta, kapu?

Wanha kummitus ilmestyy

X ja Jack tutkivat papereita. Arkeissa oli viljelty tiheään sanaa ”viestintä”. Se soi heidän päissään demonisena mantrana.

– Viestitään! Lähetetään pulloposti!, Jack intoili.

– Ai, että täällä ollaan, valaan masussa, jossakin valtamerellä. Tulkaa pelastaa!, X muistutti heidän paikantamisongelmastaan.

Epätoivon välttämiseksi he paneutuivat työhön. Aineistosta kävi ilmi, että tutkinnan alla oleva Yhdistys vastusti ns. genreajattelua. Mikään teos ei voinut olla toista parempi – kaikki samassa veneessä. Kävi selväksi että taustalla oli vuosikymmeniä sitten vaikuttanut juopa, jolloin Klasarit ottivat rahaa viihdepuolen pussista, esim. radion maksamista korvauksista. Vetivät siis välistä kehittämällään genresysteemillä.

– Niin, joskus olivat Yleisradio, Neuvostoliitto ja DDR vielä voimissaan. Ajasta on jäänyt arpensa. Mutta kulttuuri on toki noista päivistä muuttunut. Popmusa voi olla taidetta. Tai taide poppia. Klasarit taas lähinnä museokamaa.

Jack puhisi laatikossaan:

– Mutta toi Yhdistyshän on kuin kirjakustantamo, joka ottamatta kantaa sisältöön, yrittää niiku väittää, että Harlekiini -kirjat (mm. ruokakauppojen hyllyiltä löytyvät romanttiset viihdelukemistot, jotka noudattavat tuttuja ja turvallisia kaavoja. Ja ovat suomennettu tai kirjoitettu yleiskielellä ilman kielellisiä ambitioita. Latojan lisäys.) olisivat yhtä merkittäviä kirjallisia tuotoksia niiku nykyrunoilijoiden kauheella duunilla väkräämät uudet teokset tai vaikkapa maailman kirjallisuuden klassikot. Vähän outoo?

Kadonneille kapinallisille

X tuijotti uutta ystäväänsä ihmeissään. Sillä tässä vaiheessa Jackin puupään ylle syttyi sädekehä ja tämä alkoi saarnata:

– On tiputtu kulttuurin suhteen pimeään kaivoon, pyhimys-Jack julisti merivettä nenässään.

– Esimerkkinä suomalainen elokuva. Ns. ”tuotantoja” avustaa Elokuvasäätiö, vaikkei tekeleissä ole mitään elokuvaan taidelajina viittaavaa, paitsi että niitä katsotaan valkokankaalta. Kuka tappoi kapinoivat paskiaiset? Vinksahtaneet visionäärit? Vai eikö sellaisia ihmisiä enää tehdä?

– Ai niinku merirosvoja?, X kysyi hölmistyneenä.

– Ei, ei! Tällä ei ole mitään tekemistä Piraattipuolueen kanssa!, Jack-vieteriotus karjui. – Ne nössöt haluaa vetää viikseen ilman lupaa niin rikasta kuin köyhää tekijää. Kyllä tekijän pitää saada itse päättää antaako ilmaiseksi!

Jack jatkoi meuhkaamistaan.

– Suurta yleisöä kosiskelevat, rahan ehdoilla teollisissa sikaloissa tuotetut teokset on ihan jees, siitä vaan! Mutta jättäkää valtion kirstuun luomurunoilijoille edes joku ropo!

Alta katoava lattia

Jackistä tasapäinen ajattelu oli pesiytynyt jo taideopetukseen. Hänestä kulttuurialojen koulutus oli aikapäiviin romahtanut. Asenne vesittynyt. Taiteilijoita, tai niiden mahdollisia alkusiemeniä ei edes teollisen ajattelun jyrätessä päästetty kouluihin.

– Ja samalla koko järjestelmä on nakertanut lattian altaan.

Jack kröhi valmistuen palopuheensa kliimaksiin:

– Pitää olla oikeus kapinoida! Vaikka raha on jumalamme. Emmekä muita juuri minään pidä. Saada olla se toisenlainen tonttu. Kyseenalaistaa. Olla eri mieltä. Ilman vastaväitettä, antiteesiä, ei synny mitään uutta ajattelua! Yhden aatteen popula on kuollut! Kävelevä zombie!

Pelastus

– Puhalletaan yhteiseen hiileen, X toppuutteli ADHD-Jackiä.

– Niin, mutta mikä on se hiiliköntsä mihin tässä nyt pitäisi keuhkot ruvella köhiä? Jos kerran tuli on hiipunut? Olisko se vain epätoivoinen yritys selvitä täällä vielä yhden talven yli? Sytytetään koko paska roihuun, niin päästään täältä ulos!

Kapteeni X myöntyi. Kaksikko kasasi uuden lautan ja valeli X:n wanhan mutta rakkaan purren bensiinillä. Sitten vieteriukko-Jack raapaisi tikun. Mahtava roihu tuotti savupilven joka pakotti valaan aivastamaan heidät ulos, avomerelle ja pelastukseen.

Kommentoi tai lähetä terkkuja Herra X:lle pyrosrecords@gmail.com.

Teksti ja kuva: Jussi Sydänmäki


Herra X


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 4/2011

Selaa lehden artikkeleita