Aloittaessani Teostossa viestinnästä ja yhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana, vatsan täyttää kihelmöinti: minkähänlaista siellä on? Ovatkohan ne hulluja säveltäjiä tai muusikonrenttuja? Miten minä – aiemmin finanssi- ja vakuutusalalla sekä konsulttina työskennellyt – pärjään niissä ympyröissä?

Totuus ei tässä tapauksessa ole ollut tarua ihmeellisempää. Työstä Teostossa on löytynyt yllättävän monta yhtymäpintaa aikaisempiin tehtäviini suomalaisen yrityselämän viestinnässä. Työtä tehdään asiakkaiden eteen. Ihmisillä on selkeät vastuualueet ja he hoitavat hommansa loppuun asti. Palavereita on paljon ja joskus tuntuu, ettei aika riitä. Hulluja taiteilijoita ei näy.

Teostoa pidetään vakaana ja luotettavana – imagotutkimustenkin mukaan. Luotettavuus on tietysti tärkeää mutta maailman muutoksessa on joka toimijan aika ajoin pysähdyttävä pohtimaan olemassaolonsa tarkoitusta. Vieläkö meillä on rooli? Olemmeko jossain suhteessa korvaamattomia, ainutlaatuisia? Mitä maailmasta puuttuisi, jos meitä ei olisi?

”Teoston pitää päästä pois virastomaisuudesta” oli ehkä vahvin viesti, jonka sain, kun haastattelin ihmisiä uutta viestintästrategiaa varten. Vakauden ja luotettavuuden toinen nimi on harmaus ja tylsyys. Toisaalta sen ymmärtää – onhan keskeinen tehtävämme tilittää musiikin käytöstä kerätyt korvaukset musiikin tekijöille ja kustantajille. Eräänlainen turvallista prosessia pyörittävä palkkakkonttori. Ei sitä voi hoitaa huithapelisti.

”Musiikintekijöiden puolesta” on se, mistä Teostolla on tänä syksynä puhuttu – ja paljon. Lukijoita ehkä ilahduttaa kuulla, että Teoston juuret elävät arjessa vahvasti. Meidät on aikanaan perustettu valvomaan musiikin ammattilaisten etuja. Tänä päivänä uudistamme toimintatapojamme, jotta voimme olla oikeudenomistajiemme tukena uran eri vaiheissa, tarjota hyödyllistä tietoa, verkostoja ja ennen kaikkea sujuvaa palvelua.

Mutta onko se tarpeeksi? Riittääkö mielikuvaksi musiikin tekemisen mahdollistaminen? Onko se merkityksellistä ja läsnä ihmisten arjessa? Jotain, jota he ovat valmiit puolustamaan ja josta puhutaan kiihkeään ääneen ravintolan pöydissä? Kaikkien bränditutkimusteen mukaan tunne kun voittaa teknologian ja tehokkaat prosessit mennen tullen. Tätä olemme pohtineet Teostossa tämän syksyn aikana.

Musiikin voima on se, mikä yhdistää meitä kaikkia. Musiikilla on arvo. Se herättää tunteita, liikuttaa ihmisiä, nostaa ihokarvat pystyyn. Musiikki on tärkeä osa elämää suurelle osalle ihmisiä ja se värittää monia elämän tähtihetkiä.

Tekemissämme haastatteluissa ja kyselyissä on korostunut, että meidän tulisi entistä vahvemmin puhua myös itse musiikista ja sen vaikutuksesta. Kun organisaation brändi muodostuu tiedon, kokemuksen ja mielikuvan yhteispelinä, tunne ja mielikuva voittavat lopulta aina.

Kyselyjen perusteella näistä kolmesta asiasta: luotettavuudesta, musiikintekijöiden palvelemisesta ja musiikin voimasta rakentuu Teoston brändi. Tulemme tekemään paljon työtä, jotta se olisi jatkossa entistäkin kirkkaampi, merkityksellisempi ja vetovoimaisempi.

Kuten eräskin kyselyyn vastannut toi esiin: ”musiikki ei ehkä aina ole tarpeellista, mutta se on välttämätöntä.”

Vappu Aura
Johtaja, viestintä, markkinointi ja yhteiskuntasuhteet
Teosto