Eräänä lauantai-iltana vuonna 1969 naapurimme tiedusteli, onko meillä sauna lämmin. Toivotimme heidät tervetulleiksi. Mukana oli myös yllätysvieras, joka oli liftannut heidän kyydissään keikalle Kestilään. Hänen nimensä oli Tapio Rautavaara. Kiitokseksi saunasta ja iltapalasta hän lauloi Anttilan keväthuumauksen. Siitä tuli minun ”elämäni biisi”. Soitin vieraalle pikkupojan tomeruudella pianokappaleen, ja sain siitä kannustavaa palautetta. Se oli tärkeä hetki tulevalle lauluntekijyydelleni.

”Voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla”, laulaa Rautavaara sanoittamassaan kansanlaulussa. Lause on totta monelle Musiikintekijöiden jäsenelle, iästä ja genrestä riippumatta.

Tekijöiden tulovirrat muodostuvat hyvin useasta eri lähteestä.

Itselläni tulolähteitä on kaksi: luokanopettajan työ ja säveltäminen. Näin olen pystynyt puolittamaan työviikkoa ja keskittymään molempiin töihin kunnolla. On ollut rikkautta tehdä töitä myös muiden kanssa, eikä koko ajan yksin omassa sävellyskammiossa.

Todella iso hatunnosto heille, jotka elättävät itsensä pelkällä säveltämisellä ja sanoittamisella. Teoston vuosikatsauksen tulokertymät osoittavat, että aika pieni määrä ihmisiä Suomessa selviää yksinomaan teostokorvausten turvin.

”On ollut rikkautta tehdä töitä myös muiden kanssa, eikä koko ajan yksin omassa sävellyskammiossa.”

Tänä päivänä yhä useammat artistit tekevät itse laulunsa. Lisäksi co-write-työskentely on noussut vahvasti esiin, ja erilaiset laulunkirjoittajatiimit ovat levy-yhtiöiden ja kustantajien lähipiirissä. Niiden ulkopuolelta etsitään biisejä vähemmän kuin ennen, ja demojen pitää olla yhä hiotumpia ja laadukkaampia.

Musiikkiala on suhteellisen vaativa ja välillä villin lännen työkenttä. Jonakin päivänä olet suosittu ja tykätty, mutta seuraavana voit olla jo unohdettu. Yhdessä vaiheessa minulla oli tilanne, jossa harkitsin vakavasti heittäytymistä kokopäiväiseksi säveltäjäksi. Onneksi näin ei käynyt. Olen pikkuhiljaa jäämässä pois opettajan työstä ja tyytyväinen siitä, että eläkettäkin on kertynyt jonkin verran.

Ajat ja musiikkityylit muuttuvat, niin kuin pitääkin. Muutoksissa mukana pysyminen vaatii ammattitaitoa. Peiliin on pitänyt katsoa useamman kerran, mutta vielä jatketaan ja yritetään uudistuakin.

Otaksun, että aika monella lauluntekijällä on hyvät sekä huonot vaiheensa ja itseluottamus on välillä koetuksella. Lahjakkuus, kärsivällisyys ja realiteettien hyväksyminen helpottavat alalla pysymistä. Myös tavoitteita ja unelmia pitää olla.

Laulujen tekeminen iso sisällön antaja ja yhdenlainen elämäntapa. Jokin ihmevoima ajaa aina uudestaan laulujen teon ääreen. Siinä työskennellessä pystyy jopa pakenemaan jonnekin omaan maailmaansa ja unohtamaan kaiken muun.

Jussi Rasinkangas
Kirjoittaja on säveltäjä, jonka iskelmiä, lastenlauluja ja joululauluja jonka on levytetty sadoittain.

…

Anttilan keväthuumaus: Pallen käännös teoksesta Sjösalavals, säv. & san. Taube Evert