Kuvitellaan, että kylässä on iso tila, jonka isäntä haluaa omien peltojen lisäksi vuokrata muidenkin maat. Normaalia olisi, että hän ehdottaisi vuokrasopimusta niille, jotka ovat halukkaita peltojaan vuokraamaan. Mutta tämä isäntäpä keskittääkin tarmonsa päättäjiin sellaisen pakkolain säätämiseksi, että pienpeltojen omistajien on vuokrattava maat suurtilallisille – ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi. 

Niin uskomatonta kuin se onkin, juuri tällä periaatteella toimivat ne suomalaiset suuryritykset, jotka tarvitsevat tekijänoikeuksilla suojattua sisältöä liiketoimintaansa. Mediayhtiöt ajavat tällä hetkellä useita sellaisia lakimuutoksia, joilla suomalaista sisältöä saataisiin halvalla tai ilmaiseksi ilman, että siitä tarvitsisi erikseen sopia tekijöiden ja pientuottajien kanssa. 

Yksi SanomaWSOY:n, Almamedian, MTV:n, Yleisradion ja kumppaneiden tavoite on, että jos tekijänoikeuksista ei ole mitään sovittu, ne ovat siirtyneet lain suojeluksella automaattisesti työnantajan omaisuudeksi. Sopimukseen jääneen aukon kiirehtii siis lainsäätäjä heti korjaamaan työnantajan eduksi. Varmaa on, että jos tämä kauhukuva menisi eduskunnastamme läpi, mediayhtiöt kiirehtisivät väittämään työsuhteiksi monia niitä tilanteita, joissa tekijöiden teoksia käytetään. 

Mediayhtiöt ajavat myös sellaista mobiili-tv-lakia, jolla nykyiset tv-yhtiöt saisivat ohjelmansa uusiin verkkoihin ilmaiseksi ilman sopimista kenenkään kanssa. Tai tarkkaan ottaen: ulkomaisista tv-viihteen ja urheilun esitysoikeuksista MTV, Nelonen ja Yle joutuisivat edelleen sopimaan, sillä ilmaiseksi saisi vain kotimaiset oikeudet sekä ulkomaisista ne, joita tekijänoikeusjärjestöt kuten Teosto välittävät. 

Tällainen lainmuutos veisi siis neuvottelumahdollisuuden tekijöiltä tv-yhtiön laajentaessa toimintaansa uusiin jakelukanaviin. Samalla se estäisi tehokkaasti uusien tv-yhtiöiden markkinoille tuloa nyt kun verkkomaailmassa taajuuksien rajallisuus ei enää ole esteenä.

Hyvitysmaksuista päättämisen media- ja teleyritykset sekä Nokia jo onnistuivat siirtämään pois opetusministeriöstä. Vaara on suuri, että mediayhtiöiden edessä kansanedustajat taipuvat myös lakimuutoksiin, jotka olisivat yhtä karmeita kuin suurtilallisen pakko-oikeus peltojen vuokraamiseen. 

EU:ssa on sentään vireillä positiivinenkin tekijänoikeushanke, kun esittäjien ja äänitetuottajien suoja-aikaa ollaan pidentämässä 50:stä 95 vuoteen. Myönteistä on ennen kaikkea se, että EU-komissio haluaa pidentämisen koituvan nimenomaan muusikoiden hyväksi. Oikein on myös se, että esittäjien ja tekijöiden suoja-ajat näin lähenevät toisiaan. Väärillä linjoilla komissio on siinä, että se esittää tekijöiden suoja-ajan laskentaperusteeksi viimeiseksi kuolleen kuolinvuotta silloin, kun laulussa on useita tekijöitä. Tämä olisi epäoikeudenmukaista tekijöiden kesken, tarjoaisi mahdollisuuden keinotteluun ja jättäisi vähemmän jaettavaa eläville tekijöille. 

Tekijänoikeuksien tarkoitus on mahdollistaa uusien teosten luominen ja esittäminen. Tämän perustotuuden unohtaminen on yhtä kohtalokasta kuin sen, että velkarahalla ei voi loputtomasti elää yli varojensa. 

Martti Heikkilä

martti.heikkila@elvisry.fi