Hyvät tavat kunniaan

Hyvät tavat kunniaan

Tekijänoikeuslain kolmannessa pykälässä puhutaan tekijän moraalisista oikeuksista, joihin isyysoikeus teokseen kuuluu. Isyysoikeus tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että tekijän nimi on ilmoitettava teoksen käytön yhteydessä. Nimi on ilmoitettava hyvän tavan mukaisesti, kun teoksesta valmistetaan kappaleita tai kun teos saatetaan yleisön saataviin vaikkapa esittämällä se julkisesti.

Hyvät tavat ja jopa kyseinen lakipykälä tuppaavat vain unohtumaan liian usein, liian usealta.  

Erityisesti kummastuttaa, että ne unohtuvat journalisteiltakin, joiden omia teoksia samaiset tekijänoikeudet myös suojaavat. Marmattaessani asiasta eräälle toimittajalle, sain topakan vastauksen, että eiväthän biisintekijät halua olla esillä ja julkisuudessa.  Julkisuus ja isyysoikeus sekaisin kuin ne kuuluisat vellit ja puurot?

Musiikkibisnes pyörii ymmärrettävästi artistin ympärillä. Julkisuus on olennainen osa artistin työstä.  Tekijä, joka tekee musiikkia muille artisteille eikä esiinny itse lainkaan tuskin haluaakaan parrasvaloihin, kuten toimittajakin arveli. Uskallan kuitenkin väittää, että lähes jokainen tekijä haluaa nimensä ehdottomasti mainittavan biisin ja sen esittämisen yhteydessä. Tekijä tarvitsee nimensä näkyvyyttä tunnettuutensa ja sitä kautta työtilaisuuksiensa lisäämiseksi. Tekijä, joka ei halua nimeään julki teoksensa yhteydessä, voi suojautua pseudonyymin kätköihin.

Korviinpistävää

Jokasyksyinen musiikkialan suurtapahtuma Musiikki & Media oli tänä vuonna hyvin järjestetty. Valitettavasti tapahtuma ei edelleenkään yllättänyt musiikintekijää positiivisesti. Musiikkimarkkinoiden muut toimijat näkyivät, kuuluivat ja loistivat lukuisissa paneelikeskusteluissa, musiikintekijä loisti aktiivisista aihe-ehdotuksistaan huolimatta poissaolollaan. Hiteistä kyllä puhutaan ja toki puhutaan niiden tekijöistäkin silloin, kun tekijä on myös artisti. Ei-esiintyvät tekijät ovat jopa musiikkialankin joukossa toistaiseksi tunnistamatonta lajia.

Eipä ihme, ettei ole helppoa taivutella musiikkialaa tuntemattomille rautalangastakaan, mikä on musiikintekijän ja artistin ero ja ennen kaikkea mikä on heidän ansaintansa muodostumisen ero. 

Leipää netistä?

Teoston mielenkiintoisessa syysseminaarissa mm. Googlen Suomen toimialapäällikkö hehkutti edustamansa palvelun mielettömiä mahdollisuuksia musiikin osalta mm. maailmanlaajuisen artistipromootion suhteen, Susan Boylen tuhkimotarina oivana esimerkkinään. Samaa hehkutusta ja mielettömiä mahdollisuuksia on kuultu monilta huulilta.

Kaikki mielettömät mahdollisuudet huolettavat kuitenkin (edelleen) puhdasrotuista musiikintekijää. Hänen jääkaappiaan ei ilmainen, maailmanlaajuinen promootiomahdollisuus juuri purtavalla kartuta, hän kun ei keikkaile. Elastisen sanoin on toki todettava, että Internet on aikaansaanut tulevien ja menevien ilmiöiden ajan, joka on vain parasta hyväksyä, paluuta menneeseen kun ei ole.

Hyväksyminen helpottuu tekijänkin kohdalla huomattavasti, kunhan näistä kaikista hienoista mahdollisuuksista tullaan saamaan kohtuullisia tulovirtoja. Tällä hetkellä elättelemme kovastikin toivoa. Jani Jalonen (Teosto) väläytteli seminaarissa (myös omassa Oktoberfestissämme) jo pieniä valoja tulevaisuuden taivaanrantaan musiikin digitaalisenkin jakelun osalta. 

Hyvitysmaksukorvauskosmetiikkaa

Karu totuus on paljastunut vuoden 2010 hyvitysmaksutilitysten osalta. Romahdus on jatkunut, kuten musiikki- ja AV-alalla osattiin odottaakin. Jaettava nettotulos on 36,9% alempi kuin vuoden 2009 vastaava.  Edellisen hallituksen pieni korjausyritys maksun piiriin kuuluvan laitekannan päivityksen osalta viime vuoden lopulla oli pelkkää kosmetiikkaa.

Tätä kirjoittaessani tiedämme, että kulttuuriministeri Arhinmäki on rohkeasti viemässä tuntuvaa korjausliike-esitystä hallitukselle. Toivottavasti hyvitysmaksukorvaukset saadaan pikaisesti takaisin tolkulliselle tasolleen. Sehän tapahtuu hallituksen yksinkertaisella päätöksellä, jossa hyvityksen piiriin kuuluva laitekanta päivitetään ajan tasalle, musiikkimatkapuhelimet eturintamassa. Kun tämä on tehty, voidaan rauhassa keskittyä hyvitysmaksujärjestelmän radikaaliin uudistamiseen, jonka tarpeellisuuteen mekin uskomme.

Joulurauhaa

Eija Hinkkala

eija.hinkkala@elvisry.fi


Eijan kipinät


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 4/2011

Selaa lehden artikkeleita