Musiikintekijät -logo

Huvittaako hyvitys?

Huvittaako hyvitys?

Järjenvastaisuus on jännää, mielenkiintoista ja etenkin hämmentävää. Ymmärrän kyllä jotenkin, että aikoinaan oltiin hyvinkin vakuuttuneita planeettajärjestelmämme maakeskisyydestä tai jopa maan litteydestä, olihan ihmisten valistuksen taso ja näkövinkkeli sellaisella tolalla, että järkeenkäyvät vaihtoehdot olivat vähissä. 

Vaikeampi on jo ymmärtää, että säveltämistä ja sanoittamista ei mielletä työksi, josta pitää saada asiallinen korvaus, vaan sitä pidetään vain eräänlaisena (huikeita summia tuottavan) keikkailun ja (käsittämättömiä rahamääriä kerryttävän) levyttämisen esiasteena, eikä siitä oikeastaan pitäisi maksaa erikseen mitään. Ymmärtäminen on vaikeaa, kun oma arki on keskiössä ja naapurin harmit aivan eri planeetalta.

Jos tekijänoikeusasiat ovat monille kansalaisille etäitä ja niiden satunnaista pohdintaa kiihottaa vain kateus sekä kauna tuottaen käsittämättömiä johtopäätöksiä, niin päättäjillä pitäisi kuitenkin olla tolkku tallella. 

Otetaanpa siis esimerkiksi ns. hyvitysmaksu, joka ennen tunnettiin nimellä kasettimaksu. Se lisätään lain mukaan niiden laitteiden tai alustojen hintaan, joita käytetään merkittävissä määrin yksityiseen kopiointiin kuten tyhjät cd- ja dvd-levyt, mp3-soittimet, kovalevylliset digisovittimet ja videotallentimet. 

Mutta kuten huomaatte, tältä listalta puuttuu muutama imukyvyltään järeä aparaatti; tietokoneet, ulkoiset kiintolevyt ja etenkin matkapuhelimet! Kovista yrityksistä huolimatta ns. musiikkipuhelimia ei ole kelpuutettu laitteiksi, joilla kopioidaan merkittävästi. Tämä on merkinnyt sitä, että hyvitysmaksun kautta tekijöille eri tavoin jaettavaksi tarkoitetut korvaukset ovat selkeästi laskeneet viime vuosina. 

Nokia Comes With Music mainostaa itseään seuraavasti: ”Kun ostat Nokia Comes With Music -musapuhelimen, voit ladata PC-tietokoneellesi ja Nokia-laitteeseesi niin paljon musiikkia kuin haluat Nokia Musiikkikaupasta” ja vielä hehkuttaen, että ”järjetön määrä musaa!”. Tässä on toki kyseessä ns. laillinen musiikkikauppa, enkä sen tekijöille tuottamiin heppoisiin roposiin nyt puutu (tästä aiheesta tässä lehdessä muualla), mutta ajatus siitä, että tässä ei olisi merkittävä musiikinkopiointialusta, tuntuu todella järjenvastaiselta! 

Entä muistitikku, joka myöskään ei ole h-maksun piirissä ja jota käytetään enenevässä määrin myös musan tallentamiseen ja jonka tallennuskapasiteetti on jopa kymmeniä gigabittejä. Sillehän voi tallentaa vähintään muutaman säveltäjän elämäntyön. Eikö se tässä jukolauta ole muka tallennusalusta, jolle voidaan kopioida merkittävästi! Ai että ottaa päähän!

***

Petri Kaivanto kirjoittaa muualla tässä lehdessä tekijätietojen sisällyttämisestä Ylen nettipalveluihin ja tästä aiheestahan kirjoitin edellisessä numerossa. Nyt tiedoksi, että tämän suhteen ollaan kyllä oltu aktiivisia. Olemme olleet yhteydessä Yleen ja siellä asian korjaamiseen ollaan suhtauduttu ”periaatteessa positiivisesti”. Lähtökohta olisi se, että vähintään ohjelmakohtaisilla sivuilla olevilla biisilistoilla olisi tekijätiedot mukana. Tämä olisi jo suuri edistysaskel, sillä silloin kaikki tekijätiedot olisivat käytännössä helposti kaikkien ulottuvilla. Tarkoitus on tietenkin pyrkiä siihen, että tekijätiedot saadaan näkymään myös nettilähetyksissä ja että paikallisradiot saadaan jatkossa myös mukaan.

Rauhallista Joulunaikaa sekä onnea ja menestystä vuodelle 2010!

Janne Louhivuori

janne.louhivuori@elvisry.fi 


Louhipaja


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 4/2009

Selaa lehden artikkeleita