Vain hiukan kärjistäen voisi sanoa, että ihmiselämän tekee mielekkääksi kolme seikkaa: rakkaus, esteettiset nautinnot ja gravitaation vastainen toiminta. Viimeksi mainittuun kuuluu kaikenlainen pomppiminen, lentäminen, tasapainoilu, vatsanpohjassa tuntuvat asiat ja lukuisat muut kiksejä tuottavat venkoilut, jotka perustuvat pyrkimykseen huijata maan vetovoimaa. Säveltäjä ja sanoittaja voivat parhaimmillaan koskettaa näitä kolmea, niin rakkauden sanomaa levittäen kuin melodiaa ja harmoniaa taidokkaasti manipuloiden, tai sitten tuottamalla pelimerkit sellaiselle jytkeelle ja svengille, että yleisö kokee lähes lentävänsä.

Tämän tärkeän työn tuloksista saamme nauttia mm. osaavien muusikkojen – jotka usein ovat myös itse teostensa tekijöitä – toimesta. Kun yleisö saa hupaa, järjestäjä saa lisää yleisöä ja jatkossakin pystyy tarjoamaan mahdollisuuden kuulla hyvää musaa livenä.

Kuitenkin eräs tämän toimeentulokuvion heikoista lenkeistä on itse esiintyjä, joka a) ei tee lainkaan raporttia esittämästään ohjelmistosta Teostolle tai b) tekee sen enemmän tai vähemmän omaa etuaan vilpillisesti ajaen.

Kohdan a) tapaukset ovat omaa ohjelmistoaan esittävän osalta sangen hämmästyttäviä, sillä niissä kirjaimellisesti kieltäydytään ottamasta vastaan rahaa, vaikka Teosto vielä asiasta oikein muistuttaisi! Monet teoksiaan esittävät, suositut ja ahkerasti keikkailevat bändit ja artistit eivät raportoi keikkojaan ja näin saattavat menettää vuositasolla jopa tuhansia euroja. Nämä rahathan jaetaan sitten niille saman tilitysalueen teoksille, joiden esitykset on raportoitu. Mutta huomatkaa, että asianmukainen raportointi ei ole pelkästään sitä, että listaa pelkästään omat esitetyt teoksensa. Solidaarisuus kollegoja kohtaan tulisikin olla vähintään sitä luokkaa, että ilmoittaa rehellisesti ja oikeassa suhteessa kaikkien teosten käytöstä, jolloin tilitysten kohdistaminen jokaiselle niihin oikeutetuille on mahdollista. Näinhän varmasti itse kukin toivoo myös omia teoksiaan kohdeltavan (ja tässä kohdassa pitää jälleen kerran muistuttaa, että maksajana on aina tilaisuuden järjestäjä, ei esiintyjä!).

Kohdan b) tapaukset ovatkin sitten jo monenkirjavia. Ensinnäkin on niitä, jotka luulevat meidän uskovan, että perisuomalaisessa perusravintolassa voi esittää lähes pelkästään omaa tuotantoaan paratiisien, jätkänhumppien ja satumaiden sijaan. Sitten on niitä, jotka ilmoittavat omien teostensa esitysten lisäksi olleensa esiintymässä jossain, missä kyseisenä ajankohta ei edes ole jortsuja pidetty. Ja olipa eräskin, joka oli ollut esiintymässä eräässä suuressa konsertissa, jonka järjestäjä toimitti erikseen Teostolle konsertissa esitetyn ohjelmiston. Kyseinen esiintyjä oli järjestäjän ilmoituksen mukaan esittänyt kaksi, mutta omassa raportissaan kuusitoista teostaan. Keikkaohjelmistonsa lannoittajia löytyy joka lähtöön.

Olen Teoston valvontatyöryhmässä jo vuosia seurannut näitä joko kunnian ja häpiän välimailla eli ns. harmaalla vyöhykkeellä seikkailevia tai sitten jopa täysin rikolliset mittasuhteet täyttävän toiminnan omaavia kollegoja. Onko niin, että on ajateltu tämän olevan ”maan tapa” –  saahan sitä jokainen pyrkiä tietyissä mittasuhteissa oman onnensa ajamiseen, vaikka se ei ihan täyttä valoa kestäisikään? No sitten se tapa ajan saatossa hiukan lisääntyy, mutta eihän siellä Teostossa tällaista huomata, eihän? Eikä aikaakaan, kun havaitaan, että tällainenhan on sangen tuottoisaa!  

Mutta HALT! Kun tietyt tunnusmerkit alkavat raportoinnissa täyttyä, ottaa valvontatyöryhmä sen käsittelyynsä. Teoston tarkkailija käy satunnaisilla keikoilla kuuntelemassa epäilyttäviä tapauksia ja niillä esitettyä ohjelmistoa verrataan myöhemmin raportoituun. Ja lähes aina tämä on tuottanut saman tuloksen: silmiinpistävän suuren määrän omia teoksiaan raportoinut onkin tosiasiassa esittänyt keikallaan aivan tavallista ja tuttua perusrepertuaaria. Uskokaa nyt, että tämä ei ole pelkästään omaan pussiin kippaamista, vaan myös toisten pussista ottamista eli varastamista, kun toisten tekemien biisien tilalle ilmoitetaankin omia!

Kepuloinnista tulee myös seurauksia. Jos esittäjä-tekijältä ei saada pyynnöistä huolimatta korjattua ja todellisuutta vastaavaa raportointia, voidaan ko. tekijän tilitykset jäädyttää, kunnes asia on oikaistu tai vakavammassa tapauksessa tekijä voidaan erottaa Teoston asiakkuudesta määräajaksi. Kaikkein törkeimmässä tapauksessa tekijä voikin sitten jo saada petossyytteen.

Näin mustanpuhuviin ja uhkaaviin tunnelmiin virittäydyttyäni toivotankin kaikille oikein auvoisaa, hauskaa ja virkistävää kesää!

Janne Louhivuori

---

-Louhipaja