Hallituksella näytön paikka
Keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja Rkp:n hallitus on nelivuotisen valtakautensa puolimatkan krouvissa. Hallituksella on nyt näytön paikka siinä, ajaako se asioita kansalaisten vai suuryritysten ehdoilla.
Lex Nokiaksi ristitty sähköisen viestinnän tietosuojalaki, yritysten vaikutusvaltaa lisäävä yliopistolaki, työnantajien kela-maksun poistaminen ja ilmoitus nostaa eläkeikää pakkokeinoin ovat saaneet äänestäjät varpailleen. Moni kysyy, hallitseeko maata kulissien takana Elinkeinoelämän Keskusliitto EK ja sen suurimmat jäsenyritykset.
Hallituksen tyyliin on kuulunut myös se, että keskeneräisistä asioista saa puhua vain luottamuksellisissa sisäpiireissä. Vasta kun päätökset on tehty, niistä tiedotetaan avoimesti. Meillä tekijöillä on ollut aihetta pelätä, että myös tekijänoikeuslakia koskevia esityksiä tuodaan hallituksen sisäpiireistä valmiiksi päätettynä suoraan eduskuntaan.
Positiivisena väliaikatietona kulttuuriministeri Stefan Wallin lupasi Forum Artisin järjestämässä tilaisuudessa 10. maaliskuuta, että kysymys työsuhdetekijänoikeudesta lähtee vielä kerran lausuntokierrokselle, kun opetusministeriön työryhmä on saanut työnsä valmiiksi. Tähän on varmaankin vaikuttanut se, että tekijöiden järjestöt ja myös suuret ammattijärjestöt SAK ja Akava ovat tehneet selväksi vastustavansa työsuhdetekijänoikeutta ja asiasta on tullut liian arka pienessä piirissä sovittavaksi.
Vuoden 2007 lopussa taiteilijat saivat yhden torjuntavoiton siinä, että tekijänoikeusasioita ei siirrettykään EK:n tahdon mukaisesti opetusministeriöstä työ- ja elinkeinoministeriöön. Tästä torjuntavoitosta maksettiin kuitenkin kova hinta, sillä EK:n hyvittelemiseksi hallitus otti jatkokäsittelyyn monia isojen mediayhtöiden ajamia tekijänoikeuden muutoshankkeita.
Mitä EK:n ajama työsuhdetekijänoikeus tarkoittaisi? Pisimmilleen vietynä sitä, että tekijänoikeus ei enää syntyisi henkilöille vaan yrityksille. Vain yrityksen ja tekijän erikseen niin sopiessa tekijänoikeus syntyisi jatkossakin henkilölle. Ihmisten oikeus muuttuisi siis yritysten oikeudeksi.
Vaikka tällaisen lakimuutoksen seuraukset eivät välittömästi koskisi musiikintekijöitä – jotka harvoin säveltävät, sanoittavat tai sovittavat työsuhteessa – olisi periaattellinen muutos tekijänoikeuden perusteisiin suuri. Ryhtyisivätkö mediayhtiöt seuraavaksi ajamaan sellaista olettamaa, että esimerkiksi Idols-ohjelmissa tai Euroviisuissa esitetyn musiikin kaikki oikeudet taiteilijan kotisivua ja fanipaitoja myöten ovat siirtyneet tv-yhtiölle, ellei muuta ole erikseen sovittu?
Kulttuuriväki voi kiittää nykyistä hallitusta siitä, että kulttuuribudjettiin saatiin etenkin tälle vuodelle merkittäviä lisäyksiä. Juuri nyt hallituksella on suuret haasteet toimia viisaasti taloudellisen laskukauden aikana. Tekijänoikeuden perusteiden muuttamiseen suuryritysten hyväksi ei ole mitään järkeä käyttää energiaa. Tämä maailma ei toimi suurten mediayhtiöiden ja nokioiden varassa vaan ihmisten.
Martti Heikkilä
