Tämän jutun otsikko on tahallaan provosoiva. Kopiosuojauksia saamme kiittää siitä, että tekijänoikeudet ovat viime kuukausina olleet ainakin nuorisolle yhtä yleinen keskustelunaihe kuin vaikkapa presidentinvaalit.

Ellei vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvi olisi täysistunnossa 7. syyskuuta vastustanut tekijänoikeuslakiin ehdotettua kopiosuojauspykälää ja ellei internetin keskustelupalstoilla olisi tämän jälkeen käynnistynyt kampanjointi koko lakia vastaan, moni muukin tekijänoikeuden syntyviin syviin pureutunut keskustelu olisi jäänyt käynnistymättä.

Meidän tekijöiden kannalta on tietysti päivänselvää, että tarvitsemme ns. yleisen kansalaismielipiteen hyväksynnän oikeuksillemme. Meillä ei ole varaa saada suomalaisten tai koko EU-alueen kansalaisten enemmistöä itseämme vastaan. Ja nuorisossa on myös tekijänoikeuden tulevaisuus.

Eduskunta hyväksyi uuden lain lopulta äänin 121-34. (tyhjiä 0, poissa 44). Pari viikkoa lain hyväksymisen jälkeen pääsin vaihtamaan aiheesta muutaman sanan erään Keskustan kansanedustajan kanssa. Hän oli äänestänyt lain hyväksymisen puolesta. Hänen lyhyt kommenttinsa koko asiasta oli: ”Se oli pakkojuttu”.

Pohtimatta tässä tarkemmin, millaista pakkoa tämä kansanedustaja tarkoitti, voin olla samaa mieltä. Lakiuudistusta oli valmisteltu EU:ssa ja Suomessa yli kymmenen vuotta. Tekijänoikeuslain päivittämistä digitaalisen tietoverkkoajan edellyttämään muotoon ei enää voinut lykätä. Ala tarvitsi uudet pelisäännöt, olipa sitten kysymys kirjastojen käyttöoikeuksista tai power point -esityksistä opetuksen yhteydessä. Ja erityisesti musiikkiala tarvitsi kiireellisesti parempaa suojaa piratismin torjumiseksi, olipa kyse fyysisistä Viipurin torin tuliaisista tai netti-imuroinneista.

Laki hyvä, suojaukset olleet torsoja

Tähänastiset kopiosuojaukset ovat olleet enimmäkseen torsoja, joten niille ei sinänsä ole voinut hurrata. Uuden tekijänoikeuslain kopiosuojauspykälään minulla ei kuitenkaan ole parempaa ehdotusta. Tuntuu ihan järkeenkäyvältä ja välttämättömältä, että tekijällä täytyy olla lain takaama oikeus asettaa teoksensa käytölle ehtoja ja että näitä ehtoja ei saa lain siunauksella mitätöidä.

Yhteiskuntamme perustuu lukemattomiin sopimuksiin. Saattaa olla, että joskus kahden osapuolen välinen sopimus on toisen kannalta kohtuuton ja tällä perusteella purettavissa. Näin saattaa olla vaikkapa Fortumin optioiden kohdalla. Mutta tuntuisi todella oudolta, jos laki ensin antaisi tekijälle yksinoikeuden päättää teoksestaan, mutta sitten kieltäisi tekijää asettamasta ehtoja teoksen käyttäjän kanssa solmimaansa sopimukseen. Ensin käyttäjä kyllä ostaisi teoksen käyttöoikeuden tietyillä ehdoilla, mutta sitten laki määräisi, että käyttäjän täytyykin voida rikkoa tehtyä sopimusta.

Syksyn keskustelussa menivätkin pahasti sekaisin tekijänoikeuslaki ja kuluttajansuojalaki. On selvää, että ostajan täytyy tietää, mitä ostaa. Jos ostaa kopiosuojatun musiikki- cd:n ja sen käytössä tulee ongelmia, pitää selvittää onko kuluttajansuojalain perusteella oikeutettu saamaan rahansa takaisin. Ja jos oma soitin tai tietokone vioittuu, niin keskusteltakoon kuluttajansuojasta ja mahdollisista vahingonkorvauksista sen puitteissa.

Jos taas liittyy maksulliseen palveluun, jossa kuukausimaksua vastaan saa tietyn musiikkikirjaston kuunneltavakseen, ei tietenkään voi edellyttää, että tämä oikeus jatkuisi seuraavankin kuukauden vaikka lopettaisi tilausmaksun maksamisen.

Lisäksi keskustelussa on sivuutettu se, että analogisen yksityisen kopion ottaminen mistä tahansa äänitallenteesta on edelleen sallittua. Ja jos tallenteen kopiosuojaus estää sen kuuntelemisen, tämän suojauksen saa purkaa kuuntelemisen mahdollistamiseksi.

Eikä sen jälkeen muuta kuin analogiseen äänilähteeseen mikrofoni ja tallentamaan. Ainoa vaiva on siinä, että tämä kopiointi kestää yhtä kauan kuin kuunteleminenkin. Ei kai kenellekään ole haitaksi, jos hankkimaansa musiikkia myös kuuntelee?

Toivoa sopii, että tekninen kehitys ja uudet liiketoimintamallit jättävät menneen syksyn kopiosuojauskinat pikkuhiljaa unholaan tai kuluttajansuojapöytiin, ja huomio kiinnittyy tekijänoikeuskeskustelussa olennaisempaan. Hyviä keskustelunaiheita riittää edelleen: Mikä on oikea teosten suoja-aika? Entä oikea tallenteiden suoja-aika? Miten oikeuksien siir tymistä pitäisi laissa säädellä, jotta tur vataan tekijänoikeuden perustarkoitus: alkuperäisen tekijän mahdollisuus uusien teosten luomiseen?

***

Kuvassa muusikko-säveltäjä Tommi Lindellin ratkaisu musiikkinsa laillisen käytön turvaamiseksi. Lindellin elektroninen sävellys All Rights Reserved on julkaistu CD:llä, joka on lukittu CD-soittimen sisään tavallisella Abloy-lukolla. Lukon avain säilyy tekijällä. Jos levyn ostaja haluaa tehdä musiikista digitaalisen kopion, on hänen sovittava siitä säveltäjän kanssa henkilökohtaisesti ja lainattava tältä avainta. Tallennetta on valmistettu vain yksi kappale. Myös soittimen taiteellinen viimeistely on Lindellin käsialaa. Soitin ja sen sisältämä uniikki teos myytiin nettihuutokaupassa ja tuotto lahjoitettiin kokonaisuudessan Georg Malmstén-säätiölle uuden suomalaisen musiikin tukemistarkoituksiin. Kts. www.tommilindell.com.

Nettikeskusteluun jää koukkuun

Tekijänoikeudet ovat nyt jokamiehen keskustelunaihe. Kiitos siitä kaikille internet-ajan ”sananvapauden sankareille”. Elvis ry:n toimistossakaan ei muita töitä ehtisi tehdä, jos uppoutuisi nettikeskusteluihin. Niihin jää helposti koukkuun.

Yhdistyksemme johtokunnan jäsen Tommi Lindell sai Digitoday:n palstalla aikaan kommenttien ryöpyn, kun hän ryhtyi huutokauppaamaan omaa kokonaistaideteostaan. Siinä Tommin sävellys oli tallennettu uniikille cd:lle, joka oli abloilla lukittu taiteilijan koristeleman soittimen cd-pesään. Ehtoihin kuului, että tämän uniikin tallenteen omistajan tulee erikseen pyytää säveltäjältä lukon avain, mikäli haluaa ottaa tallenteesta yksityisen kopion.

Osallistuin keskusteluun ja minulta kysyttiin mm. Elvis r y:n kantaa ja henkilökohtaista mielipidettäni kopiosuojauksista. Tässä vastaukseni:

”1a. Ry kannatti lakia myös kopiosuojauskohdan osalta.

1b. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä (ja varmaan ry:kin), että tekijänoikeuslaissa tekijöille ja esittäville taiteilijoille pitää turvata mahdollisimman rajoittamaton yksinoikeus teostensa ja esitystensä käyttöön. Tiettyjen yhteiskunnallisten syiden vuoksi voidaan sitten hyväksyä joitakin rajoituksia. Olemmehan me taiteilijat mielellämme kantamassa kortemme yhteiseenkin kekoon.

Mutta sitten kun laki on meille taannut tietyt oikeudet, näitä saatuja oikeuksia meidän on hyödynnettävä vastuullisesti. Tämä koskee myös uuden lain kopiosuojauskohtia. Tämä kohtahan ei koske ainoastaan levy- yhtiöitä, vaan myös tekijöitä ja muusikoita. Yksikään levy-yhtiö ei voi suomalaiselle äänitteelle laittaa kopiosuojausta ilman kaikkien levyllä olevien biisien tekijöiden ja esittäjien lupaa. Pelkkä levy-yhtiön halu laittaa näitä suojauksia ei siis riitä.

Käytännössähän tämä lupakuvio menee sitten niin, että tekijöiden luvat levy-yhtiö saa Teostosta. Me Teoston asiakkaina olevat tekijät ja kustantajat puolestamme päätämme, millä ehdoilla Teosto näitä lupia antaa. Muusikoiden osalta levy-yhtiö saa luvat artistisopimuksessa (esim. CMX:n artistisopimuksessa on optio kopiosuojauksista) ja studiomuusikon osalta vaikuttaa ymmärtääkseni myös Muusikkojen liiton ja ÄKT:n välinen työehtosopimus.

Eli ei se, että laki on tässä muodossa hyväksytty, tarkoita että levy-yhtiöillä olisi nyt yksinoikeus tehdä mitä haluavat. Pallo on mitä suurimmassa määrin tekijöillä ja muusikoilla. Seurataan tilannetta.

1c Kopiosuojausten tulevaisuus (henkilökohtainen ennustus) saattaa olla kahtalainen: syntyy uusia musiikkijakelun liiketoimintamalleja, joissa on itsestäänselvää, että kuluttaja tietää, mitä käyttöoikeuksia hän maksuaan vastaan saa, eikä kenellekään tule mieleenkään, että näistä sovituista käyttöehdoista tulisi saada laillisesti poiketa. Yksityistä kopiointioikeutta ryhdytään rajoittamaan siinä vaiheessa, kun on liian helppoa kopioida koko musiikki- ja elokuvakirjastonsa naapurille.

2. SonyBMG:n jutuissa viittaan kohtaan 1b. Meidän taiteilijoiden (tekijät ja esittäjät) on syytä olla entistä valppaampia sen suhteen, millä ehdoilla luovutamme levy-yhtiöille oikeuksiamme. CMX on hyvä esimerkki meille muille.”

Myöhemmässä kommentissani vastasi vielä muutamaan keskustelussa esitettyyn lisäkysymykseen:

”Aina, kun jokin biisi levytetään ensimmäisen kerran, levy-yhtiöllä pitää olla ensitallennuslupa suoraan tekijöiltä. Käytännössä Suomessa on toimittu suullisten lupien varassa. Mikään ei estäisi tekijöitä edellyttämästä kirjallista lupaa, jossa olisi määritelty myös levyn mahdolliset kopiosuojaukset.

Sitten kun biisistä on tehty ensilevytys, levy-yhtiö saa luvan Teostosta. Tällä hetkellä Teoston lupaehdoissa ei ole mainintaa kopiosuojauksista, mutta jos Teoston päättävät elimet (johtokunta ja jäsenten kokous) niin haluavat, niin sitten sellaista voidaan lähteä ajamaan. Vaatii käytännössä varmaan myös neuvotteluja äänitetuottajien kanssa.

Näitä asioita ei ole Elvis ry:n päättävissä elimissä (johtokunta ja jäsenkokoukset) näin konkreettisella tasolla vielä käsitelty. Kuten kirjoitin, keskustelu jatkukoon.

Jos levy-yhtiö sopimuksesta neuvoteltaessa käyttää niin sanottua vahvemman vipua, voidaan pohtia, millä edellytyksillä tällaisia sopimuksia voidaan jälkikäteen kohtuullistaa. Niin Suomen kuin EU:n tasolla on ilman muuta jatkossa syytä keskustella myös siitä, pitääkö tekijänoikeuslaissa vahvistaa alkuperäisten taiteilijoiden suojaa tekijänoikeuden luovutusta koskevissa sopimustilanteissa.

Tästähän on kysymys myös niin sanotussa työsuhdetekijänoikeudessa. On tärkeää, että laki pysyy nykyisessä muodossa eli että työsuhteessakin tekijänoikeus syntyy ensin alkuperäiselle tekijälle ja vasta sitten erillisellä sopimuksella tarvittaessa joiltain osin tuottajalle. Laissa ei siis saa olla sellaista olettamaa, että jos ei toisin ole sovittu, tekijänoikeus siirtyy työsuhteessa automaattisesti työnantajalle.”

Tekijät, joilla on aikaa ja mielenkiintoa, käykää keskustelemassa. Välillä tulee lunta tupaan, mutta myös yhteistä säveltä alkaa löytyä. Lopulta pianistia ei sittenkään haluta ampua, eikä säveltäjääkään.

MARTTI HEIKKILÄ

---

teksti: Martti Heikkilä

-Nuotin vierestä