Ei tekijänoikeuksia työnantajalle ilman sopimusta
Opetusministeriö on ryhtynyt selvittämään, pitäisikö Suomen tekijänoikeuslakiin ottaa uusia määräyksiä työsuhdetekijänoikeudesta. Aloite tästä on tullut suurilta mediayhtiöiltä. Asia on ovelasti tuotu esille, kun tekijänoikeuslakiamme ollaan uudistamassa EU:n uuden direktiivin mukaiseksi. Kuitenkaan tämä verkkomaailmaa säätelevä direktiivi ei mitenkään liity työsuhdetekijänoikeuteen. Asian selvittäminen on pelkkää voimavarojen haaskaamista. Direktiivi on tuonut jo itsessäänkin lainsäätäjälle ylenmäärin urakkaa.
Suuret mediayhtiöt haluaisivat, että työnantaja saa automaattisesti haltuunsa kaikki ne tekijänoikeudet, jotka syntyvät työntekijän ollessa työnantajan palveluksessa. Tämä koskisi myös free lance -työsuhteisia. Näin esimerkiksi Elvis ry:kin saisi automaattisesti tekijänoikeudet kaikkiin niihin Selvis-lehdessä julkaistuihin juttuihin ja valokuviin, joista palkkio työnantajamaksuineen on maksettu. Sen jälkeen Elvis voisi vapaasti myydä haastatteluja ja kuvia muihin lehtiin. Kiitos ei!
Nykyisinkin tällainen tekijänoikeuden siirtyminen voidaan sopia työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella. Siirtyminen ei kuitenkaan ole automaatio. Näin tulee olla jatkossakin. Tekijänoikeuden perimmäinen tarkoitus on luovan toiminnan edellytysten turvaaminen. Mitä lujemmin oikeudet pysyvät alkuperäisellä tekijällä, sitä paremmmin tämä tarkoitus toteutuu.
Säveltäjät, sanoittajat ja sovittajat ovat harvoin työsuhteessa eikä lainmuutos siten välittömästi juurikaan koskisi meitä. Muusikoiden asemaa lainmuutos heikentäisi jo tuntuvammin kuten muidenkin esittävien taiteilijoiden. Ja välillisesti muutos olisi selvä heikennys myös tekijöille. Todettakoon, että suomalaiset musiikkikustantajat ja äänitetuottajat eivät mitenkään ole mediayhtiöiden hankkeessa mukana.
Tietokoneohjelmille ja tietokannoille laki on jo määrännyt automaattisen työsuhdetekijänoikeuden. Taiteen alueelta tällainen automaattisuus on pidettävä visusti poissa. Tekijänoikeuden suoja edellyttää luovuutta ja omaperäisyyttä. Ja mitä enemmän teoksessa ja esityksessä on luovuutta, sitä vähemmän kenelläkään muulla kuin taiteilijalla on siihen osaa tai arpaa.
Martti Heikkilä