Arvokeskustelua

KOLUMNI

Arvokeskustelua

Kuulostaako tutulta: kahvipöytäkeskustelu yhteiskunnan ja yritysmaailman nykymenosta torppaantuu usein siihen, että joku seurueesta tokaisee ”osakeyhtiön toiminnan tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille”. Se siitä. Ei ole muita totuuksia. Asiantuntijat tosin ovat alkaneet olla toista mieltä (HS 15.9.2013): nykyinen ahneuden maksimointi tuokin sijoittajille pienempiä voittoja kuin ennen. Kun yritykset sijoittavat entistä vähemmän ja jakavat suurimman osan tuotoista ulos, ei synny kasvua eikä innovaatioita, eikä pian jaettavaakaan. Koska ahneen loppu on tietynlainen, on pakko alkaa miettiä vaihtoehtoja, ehkäpä jopa arvoja, jotka tuottaisivat hyvinvointia niin yksilölle kuin yhteisöllekin. Ja näinhän monet toimivatkin, ovat aina toimineet. 

Kotikylässäni Sodankylässä oli elokuvateatteriyrittäjä, joka katsoi tehtäväkseen tarjota viihteen lisäksi myös sivistystä. Yhden Bondin tuotoilla kylän kulttuuria janoava väki nautti annoksensa Tarkovskia, Godardia ja Bergmania. Ei ole sattumaa, että Salinin Erkin aikoinaan perustama Lapinsuu on nykyään maailmankuulun elokuvafestivaalin keskus. Musiikkipuolella samaa periaatetta toteutti Love Records: Otto Donnerin ja kumppaneiden idea oli, että kaikki sisään tullut raha pistetään takaisin musiikkituotantoon. 

Kumpikaan esimerkki ei välttämättä edusta sitä loistavinta menestystarinaa yritysmaailmassa, mutta intohimosta ja rakkaudesta taiteeseen ja kulttuuriin se kertoo. Siitä, millaisia muistijälkiä meille näiden ihmisten työstä on jäänyt. Siis arvoista. 

Seurasin juuri facebookissa keskustelua ja seuraavanlaista mielenkiintoista vastakkainasettelua: suosittu kotimainen popartisti ja hänen juuri ilmestynyt levynsä saa valtaisan mediajulkisuuden ja sitä kautta valtaisat tulovirrat, jollaisiin marginaalimpi musiikki ei milloinkaan pääse. Onko popparin taloudellinen menestys sitten pois marginaalimusiikin tekijältä? Vai voisiko toisen menestys jopa hyödyntää vähemmän kaupallisen musiikin tekijöitä? 

Teosto pidättää vuosittaisesta tilityksestään ns. kansallisia varoja (aiheesta enemmän Akun latauksessa s. 11). Näillä varoilla tuetaan luovaa säveltaidetta mm. Musiikin edistämissäätiön, Music Finlandin sekä Elvis ry:n hallinnoiman Malmstén-säätiön kautta. Tilityksiä saava musiikintekijä siis tukee menestyksellään myös kotimaisen musiikin koko kirjoa, ja näin edesauttaa kulttuurin monimuotoisuuden säilymistä ja kukoistusta. 

Teostohan on aatteellinen, voittoa tuottamaton yhdistys, ja suomalaisen musiikin monimuotoisuuden edistäminen on tärkeä osa sen työtä. Näinä aikoina, kun kovat arvot seuraavat kovia puheita, on hyvä muistaa, että meillä tekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisia arvoja me ja meidän edunvalvojamme kannattavat. Teoston jäsenenä pääsee joulukuun syyskokouksessa keskustelemaan esimerkiksi kansallisista varoista. 

Elvisin jäsenistä vain hieman yli puolet on Teoston jäseniä. Joukko voisi olla paljon suurempi, sillä suurin osa elvisläisistä täyttää jäsenkriteerit mennen tullen; neljän vuoden jäsenyys ja tilitystä parilta kaudelta riittää. Ja liittyminen on helppoa netissä: teosto.fi/tekijat/artikkelit/teosto-yhdistyksena. Mitä useampi meistä on Teoston jäsen, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on vaikuttaa omiin asioihimme. Ja käydä arvokeskustelua!

Kaija Kärkinen

Elvis ry:n hallituksen puheenjohtaja


Lehden kansi:

Musiikintekijä-lehti: 3/2013

Selaa lehden artikkeleita