Maahamme synnytettiin uusi hallitusta pitkän kaavan mukaan. Tämä oli ennalta arvattavissa, mutta silti on kylmä hiki noussut otsalle, sen verran kovaa ”kannustusta” näyttäisi olevan tulossa mm. pienituloisille ja työttömille. Emme me kulttuurialoillakaan taida jäädä tästä ”kannustuksesta” paitsi. Turvaverkkoa ei Säätytalolla ainakaan paikkailtu, päinvastoin. Tämä kannustus on nääs leikkaavaa sorttia, niin kuin hölmöläisten peiton pidennykseen kuuluu.

Toukokuun loppuun mennessä hallitusneuvottelijoiden kuultavana oli käynyt yli 1000 asiantuntijaa. Toivottavasti musiikin luovan alkutuotannon tavoitteet muistetaan pöydissä, vaikka kutsua ei meille tullutkaan. Onneksi sentään laajasti taidealoja edustava Forum Artis pääsi esittämään näkemyksensä hallitusneuvottelijoille, yhtenä kärkenään sosiaali-, työttömyys- ja eläketurva sekä verotuskohtelu:

”Taiteilijoiden sosiaaliturva on saatettava yhdenvertaiseksi muun työväestön kanssa. Työn erityispiirteiden huomioiminen on varmistettava ja taiteilijoiden asioiden hoito keskitettävä alaa tunteville ja ymmärtäville asiantuntijoille, ”yhdelle luukulle” KELAssa, TE-keskuksissa ja verottajalla. Nykyään kohtelu on riippuvainen virkailijan asiantuntemuksesta ja päätökset vaihtelevat samankaltaisissa tilanteissa. ”

Minulla on omakohtainen ja tuore kokemus siitä, että työttömyysturvan hakeminen ja saaminen on freelancerille taito-, tahto- tai kestävyyslaji.

Alkuvuodesta koronan jälkimainingit, mm. hitaasti toipuva lipunmyynti, tyhjensivät kalenteria. Lisäksi kesäduuni peruttiin minusta ja ihanasta työryhmästämme riippumattomista syistä. Peruutus tuli sen verran aikaisin, että korvauksia ei voinut mistään saada, mutta sen verran myöhään, että kesäduunit oli jo roolitettu, ja kesän keikat jo lähes buukattu.

Niinpä päätin yrittää hakeutua työttömäksi työnhakijaksi ja hakea soviteltua päivärahaa. Sain selvityspyynnön toisensa jälkeen, kysyttiin samoja asioita uudelleen ja uudelleen: ”Onko sinulla y-tunnus? Onko sinulla YEL/MYEL-vakuutus? Onko perheenjäsenelläsi yritys? Kun työskentelet, työskenteletkö toimeksiantajan tiloissa ja valvonnassa?

Kysyttiin myös, milloin työllistymiseni freelancerina on alkanut. No, vuonna 1991!

Minulla ei ole y:tä, YELiä eikä MYELiä, olen koko freelance-urani purjehtinut palkansaajana. Mutta muistan hyvin, milloin meidät freelancerit alettiin tulkita pääsääntöisesti yrittäjiksi: Vuonna 2015 Sipilän hallitus teki tällaisen muutoksen työttömyysturvaan runsaasta, puoluerajat ylittävästä vastustuksesta huolimatta. Virkailijaparat joutuvat tekemään tulkintoja yrittäjyyden osa- ja kokoaikaisuudesta; jopa työnsä ja taitojensa mainostaminen somessa tai laskutuspalvelun käyttö voi olla täysipäiväisen yrittäjyyden merkki.  Miten kannustavaa!

Taiken korona-apuraha taisi olla minun hakemukseni ongelmakohta: TE katsoi minun ”työllistyvän omassa työssäni” apurahakauden alusta alkaen hamaan tulevaisuuteen. Oikaisin asian. En liene ainoa, jolle apurahana myönnetty koronatuki on tuonut tällaisia tilanteita eteen…

Monet alallamme ovat yrittäjiä omasta tahdostaan, toiset taas sen vuoksi, että se on ainoa keino kotiuttaa työstä saatu tulo, kun jopa kunnalliset toimijat usein hyväksyvät vain laskutuksen.

Toive yhdestä luukusta taide- ja kulttuurialoille TE-asioissa ei ole turha, eikä erään STM:n virkahenkilön mukaan edes vaikea toteuttaa, koska niin toimittiin koronan aikaan yrittäjien työttömyysturvan kanssa. Alojemme ansaintalogiikka vaatii erityisosaamista, jotta olisimme keskenämme samalla viivalla!

Monet alallamme ovat yrittäjiä omasta tahdostaan, toiset taas sen vuoksi, että se on ainoa keino kotiuttaa työstä saatu tulo, kun jopa kunnalliset toimijat usein hyväksyvät vain laskutuksen. Koska y-tunnuksen vuoksi pienituloinen yksinyrittäjä ei saa työttömyysturvaa silloin kun tarve vaatisi, pitäisikö pienituloisen yrittäjän turvana olla joku tuloraja (vrt. apurahojen verottomuusraja)? Ainakin erilaisia tulomuotoja yhdistävä vakuutus olisi toimivampi kuin nykyinen järjestelmä.

Vai auttaisiko toimiva perustulomalli yksinkertaistamaan koko turvaverkkoa? Luovan työn tekijällä useimmiten pää tekee töitä koko ajan, mutta se työ ei heti muutu tuloksi.  Välillä ollaan töiden tai tulojen välisessä taloudellisessa tilanteessa, Siksi kiinnostaa kovasti taiteilijoiden perustulokokeilu Irlannissa. Tässä Irlannin kulttuuriministeri Catherine Martinin kommentti  keväältä: ”Uskon, että tällä hankkeella on merkittävä vaikutus siihen, miten Irlanti tulevaisuudessa tukee taiteilijoita. Se on todella innovatiivinen globaalilla tasolla ja toivon että muut maat seuraavat meitä. Osallistujat tuntevat liian hyvin taidealojen epävarmuuden ja matalapalkkaisuuden, ja tavoitteeni on poistaa tuo epävarmuus ja antaa heille mahdollisuus keskittyä luovaan työhön.”

Elän edelleen jännittäviä aikoja oikeuksieni suhteen, niin kuin freelancerina olen tottunut elämään. Toivottavasti sosiaaliturvakomitea tekisi oikeasti työnsä loppuun asti tämän tulevan hallituskauden aikana, ja kysäisisi neuvoa myös kokemusasiantuntijoilta.

Löysin neljän vuoden takaisesta Kaijastuksestani sopivat hallitusterveiset: ”Olisiko joskus hyvä valita pääministeri puoluejohtajien sijaan koulutuksen tai kulttuurin puolelta? Olisihan siinä hohtoa todeta, että Suomea johtaa leimallisesti sivistyspääministeri”. Näin kirjoitti konkaripoliitikko Seppo Kääriäinen (Kesk.)  Aidan toiselta puolelta-kirjassaan v. 2019.

En vastusta, vaan peräti kannustan!

Kaija Kärkinen
Suomen Musiikintekijöiden hallituksen puheenjohtaja
Laulaja, sanoittaja ja näyttelijä